Searching for "akryylimaalit"

Kevättä ilmassa

Kuvissa näkyvissä maalauksissa käytetyt guassivärit on saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta ja akryylimaalit Paperipilveltä.

Kevät on monelle meistä uudistumisen aikaa. Luonto heräilee eloon talven jäljiltä ja valon määrä lisääntyy. Sitä tuntee itsekin olevansa kuin talviunilta heräilevä karhu, jonka kasvoja lämmittää kevätaurinko ja jonka nenään kantautuu raikas uudelleensyntymisen tuoksu. Yhtäkkiä maailma tuntuu olevan jälleen täynnä mahdollisuuksia ja luovuus kukkii kilpaa eriväristen kukkien kanssa. Jokainen vasta-auennut silmu ja ohi lentävä perhonen on potentiaalinen kipinä hiljalleen kytevälle inspiraatiolle. 

Itselleni tämä kevät on merkinnyt uudistumista monellakin tapaa. Konkreettisimmillaan se tarkoitti uuteen asuntoon muuttamista maaliskuun lopulla. Uudet kotikulmat, asumismuodon muutos kerrostalosta paritaloon ja suuremman asunnon tuoma lisätila ovat vain joitakin esimerkkejä tapahtuneista muutoksista. Samalla muutos tuntuu tapahtuneen myös pään sisällä. Uudet ympyrät virkistävät mieltä ja oman kodin laittaminen on ollut terapeuttista, vaikkakin välillä työlästä. 

Olen tässä viime viikkoina huomannut, että näillä pienen pienillä asioilla on ollut merkitystä myös kalenteriharrastuksen osalta. En ole jahdannut inspiraatiota mitenkään erityisen kiihkeästi, vaan olen ilokseni nähnyt sitä vähän kaikkialla. Milloin huomaan innostuvani uuden kodin pihanurmikolla tepastelevasta mustarastaasta, milloin taas sateen jälkeinen raikas tuoksu innoittaa minut miettimään uutta teemaa bullet journalin viikkoaukeamalle. Joskus ihan vain sohvannurkka tuntuu riittävän kutsuvalta ja saatan käpertyä viltin alle muistikirja ja kynä seuranani. 

Ideoita tuntuu olevan kaikkialla: väreissä, tuoksuissa, kodin pinnoilla, juuri kaivetussa kukkapenkissä… Ihan missä vain. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki se on aivan silmieni edessä. En ole tehnyt harrastuksen osalta mitään suuria muutoksia nyt kevään mittaan, mutta ympärillä tapahtuvat muutokset ja luonnollinen uudistuminen näkyvät myös tavassani tehdä kalenteria. Silmien auki pitäminen jokapäiväisille asioille ja kauneuden sekä ihmeellisyyden näkeminen ympäröivässä arjessa pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka en ole varsinaisesti keksinyt mitään uutta tapaa harrastaa tai hankkinut uutta kalenteria. Tyypillinen, aina jossakin kohtaa väistämättä tuleva, kyllästyminen ja kaipuu isommille kalenterimuutoksille on pysynyt poissa, kun olen niin vilpittömän ihastunut ja hämmästynyt siitä kaikesta, mitä ympärilläni näen. 

Kun inspiraatiota ei ole, sitä ei tarvitse eikä pidäkään väkisin pakottaa. Joskus kuitenkin riittää, kun tarkastelee hieman pidempään niitä vasta puhjenneita puiden silmuja tai pysähtyy kuuntelemaan linnunlaulua matkalla töihin. Se seuraava ajatus tai ideanpoikanen voi syntyä kovin yllättävissäkin paikoissa. Ja jos kevät ei jostain syystä inspiroikaan juuri sinua tai pelkästään sanan ”uudistuminen” kuuleminen saa ihokarvat nousemaan pystyyn, ei hätää. Jokaiselle meistä löytyy jotakin. Jos ei nyt, niin aivan varmasti myöhemmin. Muista pitää silmät auki ja olla armollinen itseäsi kohtaan. 

Inspiroivaa ja sallivaa kevättä! 
-Carita

Paint with Carita – Kuutamopuu akryylimaaleilla

Postauksessa käytetyt akryylimaalit on saatu yhteistyössä Paperipilven kanssa.

Esittelin alkuvuodesta saamani ihanan Paperipilven yhteistyöpaketin. Paketissa oli kuusi tuubia akryylimaaleja, ja nykyään suhteellisen innokkaana maalausharrastajana päätin paneutua niihin vielä erillisessä postauksessa. Olen maalannut akryylimaaleilla vasta muutaman kerran, joten opettelen vielä niiden käyttöä. Tässä postauksessa näytän, miten toteutin yhden maalauksen bullet journaliini.

Kuten aiemmin Kalenterivuosi-postauksessani kerroin, olen täysin hurahtanut bujoiluun sen myötä kun löysin maalaamisen ja tajusin voivani yhdistää nämä kaksi asiaa toisiinsa. Bullet journal on toiminut minulle sellaisena kokeilevana alustana, johon olen voinut rauhassa opetella maalaamista ja erilaisten maalien käyttöä ja toteuttaa lähes mitä tahansa inspiraation iskiessä. Niinpä tuntui tässäkin kohtaa luontevalta kääntyä rakkaan viininpunaisen Leuchtturm 1917 -muistikirjani puoleen.

Aloitan yleensä aina maalaamisen sillä, että selailen inspiraatiokuvia Pinterestistä tai muualta internetin syövereistä. Monesti riittää, että tarkistan Pinterestistä ihan vain jo tallentamani kuvat ja löydän sitä kautta jotain, mikä herättää inspiraation. Olen huomannut sen riippuvan täysin fiiliksestä, millaiset aiheet milloinkin iskevät tai mitä tekee mieli lähteä maalaamaan. Luontoaiheet, taivas, kuu ja tähdet tuntuvat olevan sellaisia takuuvarmoja teemoja, joista löytyy aina jotain tarttumapintaa. Niin kävi tälläkin kertaa, ja tarkoituksenani oli toteuttaa suhteellisen yksinkertainen maalaus, jossa keskiössä olisi puu tummalla taustalla taivaalla möllöttävän kuun kera.

Ihan ensimmäiseksi maalausta aloittaessani teippaan yleensä sivun reunat. Tykkään siitä, että maalauksen reunoille jää valkoiset kehykset ja lisäksi teippaaminen estää sivuja käpristymästä. Akryylimaaleissa tosin ei juuri käpristymisen vaaraa ole, mutta esimerkiksi vesivärien kohdalla koen teippaamisen melkeinpä välttämättömäksi. Teippaamiseen kannattaa käyttää sellaista teippiä, mikä varmasti vielä irtoaa muistikirjan sivuilta. Washiteippi sopii tähän tarkoitukseen mainiosti ja itse käytänkin tähän yleensä niitä teippejä, joita en muuten tulisi käyttäneeksi mihinkään muuhun. Keskenräisenä teipattu sivu ei näytä kauhean kauniilta, kun teipit harvoin sopivat maalaukseen, mutta niiden tarkoitus on puhtaasti suojata muita sivuja sotkeutumiselta.

Aloitin tämänkertaisen maalaukseni tuputtamalla sivun täyteen tummansinistä akryylimaalia meikkisienellä. Vaihtelin maalin intensiteettiä niin, että ulkoreunat jäivät tummemmiksi ja sisäreunat vaaleammiksi. Tämä onnistuu ihan vain ottamalla vähemmän maalia sieneen tai sekoittamalla maaliin aavistus vettä, jolloin sävystä tulee pikkasen läpikuultavampi. Tummaan väriin voi sekoittaa myös valkoista, jolloin sävystä saa automaattisesti vaaleamman.

Tausta sai kuivua rauhassa. Akryylimaalit kuivuvat mielestäni suhteellisen nopeasti, mutta jos ei jaksa odottaa, voi maalia kuivatella myös varovasti hiustenkuivaajalla. Taustan valmiiksi saamisen jälkeen maalasin kuun valkoisella maalilla, koska halusin määritellä sille sopivan paikan ennen kuin alkaisin työstää suunnittelemaani puuta ja sen oksia. Joku tarkempi haluaisi ehkä käyttää kuutamon maalaamiseen erillistä sabluunaa, jotta saisi muodosta oikeasti pyöreän, mutta itse maalaan yleensä vapaalla kädellä, joskus hyvin ja joskus vähän huonommin seurauksin.

Kuun jälkeen oli puun rungon ja oksien sekä alareunan maaosan vuoro. Maata varten sekoitin ruskeaa. Käytin sekoitukseen tummansinistä, viininpunaista ja okrankeltaista maalia. Hieman piti säätää eri värisävyjen määriä ennen kuin löysin sopivan ruskean sävyn. On mielestäni hyvää harjoitusta yrittää pärjätä vain muutamalla maalisävyllä ja sekoitella itse loput värit. Koitin maalata myös puun rungon ruskealla, mutta en onnistunut saamaan aikaiseksi riittävän tummaa, kuitenkin edelleen ruskeaa sävyä. Akryylimaalien hyvä ominaisuus on, että ne ovat peittäviä ja niillä pystyy maalaamaan aina uudestaan päälle, jos joku asia ei miellytäkään. Niinpä päädyin lopulta maalaamaan jo kertaalleen ruskealla tekemäni puun uudestaan tummansinisellä. Maalasin tarkoituksella niin paksun kerroksen, että maali näytti melkein mustalta ja puu erottui selkeästi sinisestä taustasta.

Seuraavaksi olivat vuorossa puun lehdet. Olen aiemmin törmännyt useita kertoja erääseen tekniikkaan, jolla lehdet olisi helppo maalata ja päätin kokeilla sitä. Toteutukseen tarvitaan nippu vanupuikkoja ja tietysti maalia, mutta ei muuta. Vanupuikot laitetaan yhteen rykelmäksi ja kastellaan maaliin. Sitten maalia vain tuputellaan puun oksille ja lopputuloksena saadaan puun lehdistöä muistuttava vaikutelma. Aloitin valkoisella värillä ja tuputtelin sitä ensin kauttaaltaan haluamallani tavalla. Sen jälkeen otin käyttöön okrankeltaisen maalin ja toistin saman. Tuputtelin lehtiä myös nauhaksi jatkumaan hieman kuutamon ympärille.

Maalaus oli nyt viimeistelyä vaille valmis. Lisäsin puun runkoon muutaman vaaleamman kohdan ikään kuin valoksi ja korostukseksi. Lopuksi käytin vielä hopeista akryylimaalia ja korostin sillä muutamia kohtia valkoisesta kuusta. Melkein paras vaihe mielestäni on se, kun saa repiä teipit pois ja näkee maalauksen valmiina. Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein kiva, vaikka lähes aina käykin niin, ettei se ole ihan sellainen kuin olin ensin kuvitellut. Se on kuitenkin joka kerta minun oma toteutukseni ja siinä saakin näkyä oma kädenjälki.

Edelleen minulla on vielä paljon opettelemista akryylimaalien kanssa, mutta ne ovat mielestäni kivaa vaihtelua vesiväreille ja olenkin iloinen, että sain tilaisuuden tutustua niihin paremmin tämän yhteistyön myötä.

Maalailemisiin,
Carita