Mixed mediaa Lauran kanssa – neiti Värikäs

Muistikirja, leimasin sekä muste on saatu Vihkokaupalta.

Heippa hei! Taas on aika lähteä tutkimaan yhdessä mixed median maailmaa ja otetaan työn pohjaksi yksi lemppari kierrätysmateriaaleistani eli paperitavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Näillä saa tekstuurin lisäksi kivasti väriä työhön ja sen myötä ainakin itselle iskee usein pieni inspiraatiopuuska, kun lähden pohtimaan työn etenemistä.

Lähdin liikkeelle siitä, että revin jotakuinkin sopivan kokoiset suikaleet paperia ja sivelin Gel mediumia muistikirjan sivulle. Rypyttelin paperia pinnan muovaamiseksi ja sen jälkeen kiinnitin vielä reunat sivelemällä lisää liimaa paperin päälle ja reunoille. Tämä kuivuu välillä ihan tuskaisen hitaasti omille hermoilleni, joten lisäsin nopeasti perään jo oranssinkin silkkipaperin ja kerrostin sitä vihreän kanssa.

Seuraavaksi lähdin kaivelemaan akryylimaalejani. Halusin saada jonkin kivan, sopivan värin sivulle, ja päädyin lopulta Amsterdamin keltaiseen. Puristin väriä valmiiksi sivulle ja lähdin levittämään sitä ihan tavallisella siivoussienellä. Sienellä tuputtelemalla maaliin jää kiva, huokoisen näköinen pinta, joka on peräisin sienen koostumuksesta.

Väriä levitin tyhjän tilan lisäksi myös paperien reunoille ja siirsin sitä pieniä määriä tuputellen myös pidemmälle vihreään silkkipaperiin asti. Värit olivat ehkä aavistuksen liian lähellä toisiaan, jotta olisivat paremmin näkyneet, mutta ainakin väreihin tulee pientä vaihtelua.

Tykkään lisätä töihini joko leimasisimilla tai sapluunoilla kontrastia. Tällä kertaa tartuin suloiseen ympyräleimasimeen ja oranssiin väriin, jotka sain muutama vuosi takaperin Vihkokaupan ylläripaketista. Tämä kombo on todella toimiva omasta mielestäni, mutta taas kerran olin liian hätäinen odottaessani maalien kuivumista. Muutamat renkaat levisivätkin leimatessa, mutta sillä mentiin.

Halusin saada jonkinlaisen ihmishahmon työhön ja hetken varastojani kaiveltuani bongasin tämän hauskan die cut -pään, jolle päätin itse sitten rakentaa mekon paperikosta ja piirtää kädet ja jalat (surkeilla) piirrustustaidoillani. Oletettavasti pää on Art by Marlenen käsialaa, jonka kollaasipaperikko on itse asiassa myös käytössä tässä.

Päätin ohuella permanenttikynällä ”rajailla” mekon reunoja, hakien hieman samanlaista fiilistä, mitä pään art stylessä oli käytetty. Sen jälkeen mustalla akryylimaalitussilla lähdin tekemään kenkiä ja käsiä – taas kerran huomatakseni, ettei gel medium ollut vieläkään kunnolla kuivunut. Pienen taistelun jälkeen sain jotakuinkin itseäni miellyttävän lopputuloksen ja lisäsin vielä neitokaisen käteen yhden PET-kukkatarran.

Muutama hauska tekstitarra Tim Holtzin tarrakirjasta, mustalla tussilla vielä reunoille kehykset (edelleen tussi tuntui kärsivän sivun märkyydestä) ja muutamaan renkaaseen lisäsin pieniä pisteitä niitä korostaakseni. Ja työ oli sillä valmis!

Olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka saammekin nähdä, ovatko kynäni enää malttamattomuuteni takia käyttökelpoisia jonkin ajan päästä (hupsista!). Tykkään todella paljon art journal -töistä, joissa on paljon erilaisia elementtejä ja tekstuuria. Toivottavasti taas tämän postauksen myötä siellä ruudun takana innostut kokeilemaan uudenlaisia materiaaleja ja jos lähdet kokeilemaan, näkisin mielelläni mitä sait tehtyä! Nähdään ryhmän puolella ja ihanaa kevään jatkoa sinulle!

– Laura S.

P.S. Aikaisemmat Mixed mediaa Lauran kanssa -sarjan postaukset löydät täältä.

Itsensä työllistäjän kalenterimatka

Työllistän itseni sanataideohjaajana ja alalle ryhdyin vuonna 2017. Kalenterimatkani alkoi oikeastaan Googlen kalenterista, mutta pian huomasin, että tarvitsin kurssisuunnittelua varten paperisen kalenterin. Minun täytyy nimittäin tehdä suunnitelmat aina puoli vuotta etukäteen. Kävin katselemassa paperikalentereita kirjakaupassa, mutta en löytänyt yhtään mieleistä. Siihen aikaan tiesin kalentereista vain sen verran, että niitä löytyi kirjakaupasta. Olin tosin nähnyt kirjastossa bujoiluoppaan, mutta systeemi vaikutti turhan monimutkaiselta.

Päätin kuitenkin bujoilun inspiroimana tehdä itselleni kalenterin. Halusin siihen isot kuukausiruudut, jotta pystyin merkkaamaan asioita värikoodaamalla washiteipeillä. Ostin luonnoskirjan, jonka kannen koristelin, ja piirsin kalenteriruudukot. Washeilla merkkasin päivät, joiden aikana jokin asian pitäisi tapahtua. Tämä kuukausikalenteri toimi useamman vuoden ajan, koska yksi vuosi vie vain 12 sivua koko luonnoskirjasta. Hankin oheen irrallisen viikkoplannerin, jossa minulla oli tilaa merkitä päivän tehtävät.

Lopulta alkoi tuntua, että iso kalenteri ja sen ohessa viikkoplanneri vievät liikaa tilaa työpöydällä. Kyllästyin siihen, että minulla oli kalenterissa toisaalta liian vähän tilaa tehdä merkintöjä, ja erillinen viikkoplanneri alkoi tuntua hankalalta, vaikka tarvitsen arkisia tehtävälistoja. Päädyin ostamaan Ajasto Wega Life -lukuvuosikalenterin, koska sen yksinkertainen ulkoasu miellytti silmää, ja se vaikutti palvelevan tarpeitani. Olinkin siihen tyytyväinen monta kuukautta. Koristelin viikkoaukeamia maltillisesti, koska tarvitsin tilaa merkinnöille. Käytin ohessa post it – lappuja, jos tuli tarvetta tehdä ylimääräisiä muistiinpanoja. Tabit tein itse Kalenterimanian postauksen innoittamana. Olin harrastanut paperiaskartelua jo lähemmäs kymmenen vuotta siinä vaiheessa, kun ryhdyin tekemään ensimmäistä kalenteriani, joten kotoa löytyi kaikki tarvittava. Askartelin aiemmin paljon kortteja sekä ATC:tä, mutta kalenterituunauksessa pidän siitä, että teen kaiken yksityisesti, vain itseäni varten. Se on vähän kuin värityskirjan värittämistä, jossa lopputuloksen tarvitsee miellyttää ainoastaan tekijäänsä.

Tämän vuoden alussa alkoi tuntua siltä, että viikkonäkymä ei sittenkään riitä. Siinä ei ollut tilaa palastella tehtäviä pienempiin osiin, vaan jouduin käyttämään erillisiä tehtävälistoja, joista pyrin alkujaan pois. Lisäksi olin kokeillut kolmea erilaista tapaseurantaa. Ensin printtasin trackerit tarrapaperille, ja liimasin ne kuukauden etusivulle, mutta unohdin aina, että ne ovat siellä. Sen jälkeen yritin palkita itseäni tarroilla kunkin päivän kohdalle, mutta siinäkin ilmeni ongelmia: piti löytää riittävän pieniä tarroja, jotta saan viisi tai kuusi asiaa palkittua, ja kalenterin näkymä kävi tarrojen paljoudesta sekavaksi. Lopulta kokeilin tehdä kunkin päivän kohdalle mustalla tussilla ruudut, joihin laitoin valkoisella rastin.

Ratkaisin tilanteen hankkimalla Hobonichi Cousinin. Kevätversio muistuttaa lukuvuosikalenteria, koska kurssien kevätkausi loppuu yleensä huhtikuun lopulla. Hobonichiin siirtymistä avitti se, että olen ryhtynyt kirjoittamaan mustekynällä. Kirjoitan paljon paitsi läppärillä, myös käsin, ja mustekynä on tuntunut siihen käyttöön parhaalta. Aluksi vierastin tuntiaikajanaa, mutta olen opetellut hyödyntämään time blockingia, aikablokkeja. Visuaalisena ihmisenä minulle on mukavan havainnollista nähdä väritettynä se aika, mikä kuhunkin asiaan kestää. Hobonichin päiväsivuilla on myös sopivasti viisi valmiiksi tehtyä ruutua, joihin saan merkattua tapaseurantani. Tehtävälistat kirjaan päivänäkymään, ja kuukausia sekä viikkoja käytän suunnitteluun.

Tein kirjanmerkeiksi pampulan ja tupsun, jotka solmin paperiklipsiin. Kirjanmerkeillä merkkaan kuluvan kuukauden ja viikon. Sitaatteja ja katkelmia suosikkirunoistani olen printannut tarrapaperille. Pidän siitä, että joka päivä on jotain, mikä tarjoaa ajattelemisen aihetta, tai vain muistuttaa jostakin tärkeästä.

Elina