Viisi vinkkiä karanteenin keskelle

Karanteenipuuhaa löytyy kalenterimaanikoille onneksi reippaalla kädellä, ja ajateltiin että olisi varsin hyvä aika kerätä näistä pieni vinkkipostaus blogiinkin. Haluaisin myös ilmaista todella suurella huomiolla – karanteeni on syystä, se ei ole vitsi, ja sitä on elintärkeä noudattaa. Pysykää kotona, peskää käsiänne, älkää olko törppöjä, ajatelkaa muita itsenne ja oman hyvinvointinne lisäksi. Ei muuta lisättävää, joten hypätään vinkkeihin!

Ensimmäisenä vinkkinä suosittelen organisoimaan kalenteritavarat uuteen järjestykseen. Samalla on hyvä hetki napata välistä itselle tarpeettomat tarrat ja muut etsimään uutta kotia – näitä on hyvä sujauttaa vaikka RAK-postiin, Happy Mailiin, tai laittaa Kalenterimanian kirppikselle myyntiin. Näiden siivous on myös paljon miellyttävämpää, kuin vaikkapa lattioiden peseminen!

Toisena vinkkinä – kokeile jotain uutta. Nyt on hyvä hetki korkata yksi niistä kymmenistä tyhjistä muistikirjoista, ja pistää itselle vaikka art journal aluille. Ryhmän puolelta löytyy myös hurjasti erilaisia haasteita, joita voi myös jälkijunassa toteuttaa, ja näin haastaa omaa luovuuttaan. Ja hei – jos se oma tekele ei sitten miellytä, on ainakin värikkäitä sivuja joita voi käyttää vessapaperin loppuessa.

Kolmantena vinkkinä – haastan kaikki teistä tarttumaan kirjaan. Oli se sitten äänikirja, e-book, tai ihan kirjahyllystä napattu yksilö. Lukeminen on aina hyvä idea, ja karanteenissa sille saattaa löytyä ihan omanlainen aukkonsa. Varsinkin kiireisten kotikoulujen keskellä on hyvä istahtaa välillä alas, ja ottaa kirjan kanssa sitä omaa rauhaa. Tai paeta lapsia metsään samalla äänikirjaa kuunnellen. Kirjoja on myös kiva listata omaan planneriin, ja niille voi helposti myös pyhittää oman osionsa bullet journalistakin.

Neljäntenä vinkkinä – asioiden listaaminen. Siivouslistat, bucket listit, asiat joita tehdä kun karanteeni on ohi, oman kotivaran listaaminen. Moni tuntui karanteenin alussa hamstraavan ruokia reippaalla kädellä, joten nyt on hyvä hetki pysähtyä kirjaamaan ylös, mitä niistä kaapeista oikeasti löytyy. Näin vältytään turhilta ostoksilta seuraavalla kauppakerralla, ja mahdollisesti päästään kokeilemaan uusia ruokalajeja!

Viides vinkki – ota mukava asento, kääriydy vilttiin, ota kuppi hyvää juotavaa ja viis veisaa aktiivisesta tekemisestä. Kalenterimanian YouTube-kanavalla on reippaasti sisältöä, ja ryhmästä löytyy yhä enemmän keskustelua ja hulinaa. Kerää inspiraatiota videoiden katselulla, tule jakamaan ne ryhmän puolella, tai kerro karanteenikuulumisesi päivittäisessä off topic -ketjussa.

Pysykää terveinä, ja kotona!

– Milja

Kalenterirauhan löytäminen yksinkertaisista asioista

Kalenteriharrastus usein alkaa varsin viattomasti yhdestä kalenterista, kenties jo olemassa olevan kalenterin koristelusta, tai jonkin ajanhallintasysteemin kokeilusta. Itselleni tässä ei koskaan ole ollut kyse tarpeesta tai halusta varsinaisesti askarrella, vaan ennenkaikkea elämän- ja ajanhallinnasta visuaalisesti viehättävällä tavalla.

Kuin huomaamatta hyllyyn solahtaa pari muistikirjaa lisää; työ- ja kotiasioille on erilliset kalenterit, kissalle, ruuanlaitolle ja positiivisille lauseille omansa. Erilaisia asioita seurataan erilaisissa vihkoissa, ja tulevan viikon tapahtumien päivittäminen kaikkialle vaatii aikaa, keskittymistä sekä suklaata. Ihanaa ja kivaa! Kunnes tulee se yksi sunnuntai kun ei ehdikään, ei jaksa, tai ei yksinkertaisesti huvita. “Tämähän on harrastus eikö, tarkoitus olla kivaa, päivitän kalenterit joku toinen päivä” ajattelee kalenterimaanikko ja hallinnoi valtavaa datamäärää päässään ja irrallisilla lippulappusilla.

Löysin itseni tuosta tilanteesta joku aika sitten. Oli tällaisia jaksoja ollut aina välillä eikä se mua haitannut juurikaan. Nyt kuitenkin havahduin – olin vaikeassa elämäntilanteessa, jota yritin epätoivoisesti hallita suunnittelemalla, listaamalla, ruksimalla tehtyjä, maalailemalla haaveita. Tein tätä niin moneen eri vihkoon ja kalenteriin, etten edes muistanut mitä kaikkea missäkin on. Olin juuri ottanut käyttöön aivan ihanan traveler’s notebookin, johon olin tehnyt itse kalenteria muutamalle kuukaudelle (siis todella fiksua ajankäyttöä.) Rakastin mun suunnitelmia ja sitä, että kaikki oli niin järjestyksessä edes paperilla.

Samaan aikaan se kaikki teki mut hulluksi. Yks lauantaiaamu istuin juomassa kahvia ja funtsin “mä tarvitsen tavallisen kalenterin”. Ja sellaisen ostin, Ajaston simppelin peruskalenterin. Todella tylsä. Todella tavallinen. Todella käytännöllinen, toimiva ja riittävän hyvä. Pakkasin kaappiin kaikki muut vihkot ja kalenterit, sekä suurimman osan teipeistä ja tarroista.

Kaikki tarvittava mahtuu tähän. Koristelen jos huvittaa, sillä mitä sattuu olemaan saatavilla. Ajatus on, että jos mun viikon suunnitelmat ei mahdu viikkoaukeamalle, niitä on liikaa. Ja tää toimii mulle, just nyt, tähän hetkeen.

Haluan kannustaa jokaista miettimään, miksi tekee mitä tekee, ja mitä siitä saa. Kalenteriaskartelu on siitä kiva harrastus, että voit tehdä siitä ihan sun näköisen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä sun kalenterin tarvitse viehättää ketään muuta kuin sua.

<3 Susanna