Esittelyssä – Victoria’s Journals neon-pistevihko

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Keravan Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Helou helou helooou! Tässä postauksessa esittelen teille hieman muutaman kuvan muodossa sitä, mitä olen saanut aikaan Keravan Suomalaisesta Kirjakaupasta täytettäväksi saatuun Victoria’s Journalsin pistevihkoon. Käydään vähän myös läpi millainen tämä vihko on bullet journal-näkökulmasta ollut täyttää.

Jotain omasta suhtautumisestani vihkoon kertonee se, että jo muutaman aukeaman tehtyäni palasin takaisin myymälään ostamaan itselleni samanmoisen vihkon omakseni – tykkään siis kovin. Miinusta antaisin kerman värisestä paperista, puhdas valkoinen kun olisi oma henkilökohtainen suosikkini. Tämähän toki on tietysti täysin mielipidekysymys ja mitä ilmeisimmin kermaisuus ei häirinnyt liikaa itseänikään, kun ostopäätökseen kuitenkin päädyin!

Vihkossa on hiirimattomaista materiaalia olevat kannet (kadotin päästäni täysin oikean sanan tälle materiaalille!), ne ovat neonväriset ja pehmeät. Mallivihossa on kansien väri ulkoa pinkki ja oranssi sisäpuolelta, ostamani keltaisen vihkon sisäpuoli taas loistaa pinkkinä. Sivuja tässä vihossa on 92, ja tämä tuntui hauskan kapealta vaihtoehdolta monille yli sata, jopa yli kaksisataa sivuisille pistemuistikirjoille. Jos bujoilisin aktiivisesti, arvioisin että omassa käytössäni yksi tälläinen vihko vetäisi sisäänsä kahdesta kolmeen kuukautta kalenterielämää. Muistiinpanoineen ja muine mahdollisine täytesivuineen!

Paperi ei päästänyt kertaakaan mallisivuja väkertäessäni mitään käyttämääni kynää läpi, vaikka kuultaakiin hieman. Ghostausta siis kyllä, läpi bleedausta ei! Käytin sivuille pääasiassa muistivihkon kanssa saatuja Pentelin sivellintusseja ja Sakuran geelikyniä. Käytin myös muutamia muita kyniä joita Suomalaisen kynävalikoimasta löytyy, muunmuassa Maicoja ja Frixionia. Noista saaduista kynistä löytyy muuten lyhyt esittelypätkä videon muodossa manian YouTube-kanavalta, *täältä*.

Kokonaisuutena ihastuin vihkoon kovin. Kansien epätyypillinen materiaali, hieman pienempi sivumäärä ja paperin läpivuotamattomuus voittivat minun sydämeni puolelleen. Vielä on itsellenikin hieman epäselvää mitä kaikka tulen itselleni ostamaani vihkoon tekemään, mutta jonkinsortin journal siitä tuntuu olevan tulossa.. aika saa näyttää. Malliksi saatu vihko sen sijaan on jo hyvää vauhtia täyttynyt, ja pääsee kevään aikana palaamaan myymälään malliksi, toivottavasti inspiroimaan muita! Ken tietää, ehkäpä sen on mahdollista houkutella joku uusi mahtava tyyppi mukaan kalenterimanian ihmeelliseen maailmaan..?

♥, Inka

Voimasana – Inka

Helou helou helou! Joku voisi otsikon luettuaan pelästyä että Inka ja voimasanat, nyt on varmaan tiedossa silkkaa kiroilua. Mutta ei sentään! Merimiehen lailla noituminen valitettavasti kuuluu kyllä vahvuuksiini, mutta tänään ei ole tässä postauksessa kyse siitä. Tänään kirjoitan postauksen nimittäin yhdestä ainoasta sanasta, ja se sana on toivo. Jos olet jo lukenut aiemmin tästä haastesarjasta julkaistuja postauksia, tiedätkin jo hyvin mistä on kyse. Teille jotka ette ehkä tiedä, tiivistän jutun jujun; tämänkertaisessa torstaihaasteessa jokainen ylläpitäjä tarttuu vuorollaan yhteen itselleen merkitykselliseen sanaan. Tämän yhden sanan, oman voimasanan, pohjalta kirjoitetaan postaus ja toteutetaan aukeaman tuunaus – tai sitten luodaan jotain aivan muuta sanan inspiroimana!

Itselleni en olisi lopulta olisi osannut kuvitella sanaksi mitään muuta. Toivo on sanana ja symbolina nimittäin sellainen asia, jota olen kantanut jo esiteini-iästä asti sydämessäni. En itse ole uskonnollinen ihminen, mutta ajatus toivosta ja tapa jolla sen käsitän tuo tavallaan tietynlaista hengellistä aspektia elämääni. Voi olla, että tämä kuulostaa nyt hieman typerältä tai yliampuvalta, mutta näin minä toivon pohjimmiltaan koen.

Jos, ja kun, elämässä on toivoa, on elämää. Kun on toivoa, on vielä mahdollisuudet mihin vain. Ja toivoa on aina. Aina. Aina on toivoa, aina on mahdollista toipua, ja aina on uusi päivä ja sen mukanaan tuoma tulevaisuus. Nämä lauseet ja ajatukset ovat olleet henkireikäni vaikeita aikoja läpikäydessäni, ja tänäkin päivänä on tarpeen silloin tällöin tarpeen muistuttaa itseään näillä fraaseilla. Jotkut tykkäävät jakaa enemmän lausetta ”Hope is a dangerous thing.”, mutta omassa elämässäni toivolla on ollut vain ja ainoastaan parantava, pelastava vaikutus.

Varmaan klassisin symboli toivolle on ankkuri, ja se on itsellenikin toivon ulkoinen muoto. Joten ankkuristahan tähän sivun toteutukseen lähdettiin. Tämä postauksen kuvissa näkyvä sivu on toteutettu pieneen Priman Mixed Media Paper –vihkoon, jo aiemmin YouTubessakin nähdylle taustalle. En osannut lähteä toteuttamaan tätä teemaa tuunaukseksi kalenteriin, vaan art journalin mukanaan tuoma kuvallisen ilmaisun vapaus kuulosti paljon paremmalta pohjalta.

Loppujen lopuksi lisäsin melko vähän elementtejä taustan päälle, ja annoin ankkuri-leikekuvan jäädä pääosaan. Hieman toki piti lisätä tekstiä dymolla, ja tämä oma melkein matrani oli ainut teksti jonka olisin voinut tähän liittää. ”There is always hope.”

♥, Inka