Piia ja Ajasto – Polkua pitkin hyvinvointiin

Kaupallinen yhteistyö Ajaston kanssa

Kuten jo viime postauksessa vihjaisin, tänään aiheena on Polkua pitkin hyvinvointiin. Polku-hyvinvointikalenteri on ollut markkinoilla kaksi vuotta, mutta itse en ole tutunut siihen aikaisemmin. Olikin siis mielenkiintoista selailla sivuja ja valmistautua kalenterin käyttöönottoon.

Polussa on aivan uudenlainen konsepti. Se on stressinhallintamenetelmiin ja positiivisen psykologian teoriaan pohjautuva kalenteri, joka tukee käyttäjän hyvinvointia ja kannustaa itsetutkiskeluun. Tarkoituksena on, että käyttäjä kartoittaa nykytilanteensa, asettaa vuositavoitteet ja suunnittelee sitten kuukautensa saavuttaakseen asettamansa tavoitteet.

Kalenteria selatessani ensimmäinen ajatus oli: apua, miten paljon erilaisia asioita täytettäväksi. Onneksi kalenterin alkuteksti johdattaa käyttäjän alkuun asioiden pohtimisessa. Johdannon teksti oli samaan aikaan sekä puhutteleva että tsemppaava. Sen luettuani olin päässyt juuri oikeanlaiseen vireystilaan täyttääkseni tavoitesivut. Valitsin päätavoitteekseni henkisen hyvinvoinnin lisäämisen.

Ensin pysähdyin miettimään lähtötilannetta ja senhetkistä elämääni kartoittamalla muun muassa elämäni arvoja ja haaveitani, sekä vahvuuksiani. Pohdin myös mihin elämässäni olen tyytyväinen ja mihin asioihin kaipaisin muutosta. Oli henkisesti yllättävän uuvuttavaa käydä läpi asioita ja kirjoittaa ne paperille.

Kalenterissa on mukana tyhjiä pistesivuja, joita voi hyödyntää haluamallaan tavalla. Yhdelle sivuista kirjoitin omia hyvinvointiani lisääviä asioita. Koristeeksi liimasin sivun alalaitaan majakka-die cutin, koska se oli juuri omiaan johdattamaan ja toimimaan suunnannäyttäjänä kohti henkistä hyvinvointia.

Seuraavaksi pohdin hoitamista odottavien tehtävien jakamista eri kategorioihin niiden tärkeyden ja kiireellisyyden mukaan. Kuten saatesivun lopussa kysytään, huomasin todellakin oloni kevenevän sitä myötä, kun sain tehtäviä luokiteltua. Minusta tuntui myös helpommalta tarttua toimeen, kun minulla oli selkeä suunnitelma siitä missä järjestyksessä hoidan tehtävät.

Tokihan sivuja täytyi myös piristää koristelemalla niitä washiteipeillä. Valitsin erilaisia sinisiä washeja, jotka sopivat mielestäni parhaiten kalenterin värimaailmaan ja teemaan. Ne osaltaan lisäävät kalenterin rauhoittavaa tunnelmaa.

Kalenterin sivuilla on kannustavia lauseita viitoittamassa tietä kohti hyvinvointia. Yllä oleva lause on mielestäni aivan erityisen puhutteleva. Vallitsevassa maailmantilanteessa koen lauseen tuovan myös tietynlaista lohtua ja helpottavan siten osaltaan henkistä taakkaani. Vaikka matkani kohti henkistä hyvinvointia on vasta alussa, olen todella tyytyväinen kalenteriin ja siihen, miten monipuolisesti sitä pystyn hyödyntämään omassa kasvussani.

Tämän kuun lopussa julkaistavassa postauksessa aiheena on Project365:n sama viikko, eri layout. Palataan siis silloin.

xoxo Ajasto-Lady Piia

Voimasana – Carita

Kaupalliset yhteistyöt – Postauksessa esiintyvä muistikirja on ostettettu alekoodilla Suomalaisesta Kirjakaupasta. Postauksessa näkyvä keijuleimasin on ostettu alekoodilla Käsitellen-verkkokaupasta.

Ylläpidon tämänhetkisen  haastepostauksen teemana on voimasana, ja minä sain kunnian päättää tämän haastekierroksen. Sanakseni valikoitui rohkeus. Kun sitä minulle ehdotettiin, tuntui se hyvin sopivalta sanalta monestakin syystä. 

Olen aina ollut innokas kokeilemaan uusia asioita. Tätä on kuitenkin varjostanut takaraivossa jatkuvasti kummitteleva ajatus siitä, etten ole tarpeeksi hyvä enkä kuitenkaan osaa. Pelkään siis epäonnistuvani jo ennen kuin olen edes aloittanut. Näin oli myös tämän postauksen kohdalla. Kun lähdin toteuttamaan aukeamaa journaling-käytössä olevaan Leuchtturm1917-muistikirjaani, en tiennyt ollenkaan mitä olen tekemässä. Se olikin ensimmäinen askel – olla riittävän rohkea hyppäämään tuntemattomaan ja toteuttamaan itseään sen kautta mikä tuntuu hyvältä, oli lopputulos mikä tahansa. 

Halusin ottaa tähän postaukseen lähtökohdaksi jonkin uuden asian, jota vasta opettelen. Niinpä päätin aloittaa leimailulla ja musteilla. Kaiken uuden kanssa pitää uskaltaa aloittaa jostain. Minä vasta koitan hahmottaa leimaamisen tekniikkaa, musteiden käyttäytymistä ja sabluunoilla ja leimoilla toimimista. Edessä on siis varmasti monta yritystä ja erehdystä, mutta ajan kanssa se toivon mukaan kantaa hedelmää. 

Uskaltamisen ja yrittämisen ohella, rohkeus merkitsee minulle myös rohkeutta olla oma itsensä kaikkine puolineen. Myös kaikki viat, kaikki ne luonteenpiirteet ja ulkoiset ominaisuudet, joihin en ole itsessäni tyytyväinen, ovat osa minua. Sitä olenkin yrittänyt vähitellen opetella – hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Käsillä tekemisessä se ehkä korostuu siinä, että tekee rohkeasti omaa juttuaan miettimättä mitä muut ajattelevat. Sillä ei pitäisi olla mitään väliä, onko lopputulos Instagram-kelpoinen vai ei. Pääasia nimittäin on, että itse saa jotain irti siitä tekemisen prosessista. Voisi kai siis sanoa, että epäonnistuminenkin on rohkeaa. 

Halusin toteuttaa tämän haasteen päiväkirjaani, koska olen opetellut olemaan sinut omien ajatusteni kanssa. Sen lisäksi, että koristelen sivut etukäteen nätiksi, tärkeä osa prosessia on myös niille kirjoittaminen. Kun aloitin tämän muistikirjan täyttämisen, päätin, etten aio pelätä siihen kirjoittamista. Joskus haluaisi paeta omia ajatuksiaan sen sijaan, että pyrkisi kohtaamaan ne. Tämän kirjan tarkoitus onkin antaa minulle rohkeutta kohdata ne ajatukset, ikävimmätkin. Uskon, että sitä kautta pystyn oppimaan paljon itsestäni ja kenties myös kehittämään niitä osa-alueita omassa ajattelussani, jotka koen tällä hetkellä kompastuskiviksi. 

Pyrkiessäni tekemään sivuista silmää miellyttävät, voin aina palata katselemaan täytettyjä sivuja ja nauttimaan siitä miltä ne näyttävät, oli tekstisisältö mitä tahansa. Itse tekstiä minun ei näin ollen olekaan pakko enää palata lukemaan, jos en halua. Näin koitan kerätä rohkeutta vuodattaa kaikki ikävätkin ajatukset paperille sen sijaan, että koittaisin itsepintaisesti vain työntää ne pois mielestäni. Se kun harvoin toimii. Kun ne ajatukset uskaltaa käsitellä, on helpompi taas keskittää energiansa johonkin mukavaan. 

Tästäkään aukeamasta ei lopulta tullut ehkä ihan sellainen kuin olin mielessäni haaveillut. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä se on silti riittävän hyvä. 

-Carita 

Minua ennen voimasanastaan ovat kirjoittaneet Milja, Mirppu, Piia, Janita, Laura, Inka, Linksu ja Suvi