DIY-sapluunat

Helou helou helou! Tämän blogipostauksen missiona on tänään tehdä itse omia sapluunoita. Ajatus on muhinut päässä jo hyvän tovin, ja vihdoin tartuin tuumasta toimeen tätä postausta varten.

Itse kaivelin kaikki materiaalit ihan kotinurkista, ja sapluunan materiaalina toimii tänään jostain tuotepakkauksesta aikanaan talteen säilötty muovinpalanen. Vaihtoehtoisesti tässä hommassa voisi käyttää myös esimerkiksi piirtoheitinkalvoa, tai vaikka asetaattia. Sapluunan kuvion leikkaamiseen käytin kahta eri tapaa: askarteluveitsellä leikkaamista sekä kuviolävistäjällä rei’ittämistä.

Aloitin kuviolävistäjällä, ja napsuttelin pienehköstä muovinpalasesta tähtikuvioita irti. Tätä tapaa en ehkä ensisijaisesti nyt kokeiltuani suosittelisi kahdestakaan syystä. Ensinnäkin, ainakaan oma lävistimeni ei tuntunut kovin tykkäävän muovin leikkaamisesta, vaan se tuntui vaivalloselta. Vähän kävi sääliksi paperia ja kartonkia leikkaamaan tarkoitettua teräraukkaa.. Toisekseen tämä, niinkuin moni muukaan kuviolävistin, ei niinsanotusti ylety kovin pitkälle leikattavan kappaleen reunasta. Eli jos tätä tehtyä sapluuna haluaisi käyttää esimerkiksi musteiden kanssa, tulisi reuna-alue suojata hyvin ettei tuputettava muste tule yli sapluunasta sotkien työstettävää pintaa. Mutta jos jaksaa olla huolellinen, tai käyttää sapluunaa vain kynän kanssa kuvioiden piirtelyyn, niin miksi ei!

Toisen sapluunan tekoon otin käyttöön jo aiemmin mainitun askarteluveitsen, sekä permanenttitussin leikattavan kuvion muoviin hahmottelemiseksi. Olen itse kaivannut muunmuassa art journalin parissa touhutessani sapluunaa, jossa olisi kolmioita. Joten sellaisen halusin nyt ihan itse omin pikku kätösin tehdä. Rennolla otteella piirtelin muutaman kolmion, ja leikkelin ne irti veitsellä. Muistakaa olla aina varovaisia veitsellä leikatessa! Tällä kertaa säästyin itse tapaturmilta, mutta aina aiemmin leikellessäni jotain liian huolimattomasti niin ei ole voinut sanoa. Joten malttia ja keskittymistä.

Kun toinen sapluunanraakileeni oli teurastettu valmiiksi, oli sitä heti tietenkin kokeiltava. Kaivoin jemmoitani musteenlevittimen sekä tietysti itse mustetyynyn, ja annoin palaa. Väriä levittäessäni huomasin, että oma muovini oli ehkä aavistuksen liian ohutta ja meinasi olla hieman kaareva. Snadisti paksummalla muovikalvolla saisi siis varmasti aikaan enemmän ”oikean” tuntuisen sapluunan, joka pysyisi sen kummemmin pitelemättäkin tasaisena paperia vasten.

Pienestä kurttuilusta huolimatta sapluunan sai kädellä pidettyä paikallaan riittävän hyvin, ja musteen tupsutus sen läpi onnistui aivan mainiosti. Joten nyt minulla on vihdoinkin kolmio-kuvioinen sapluuna, jollaisesta olen jo hyvin tovin unelmoinut. Täytynee tälläisiä simppeleitä sapluunoita tehdä vielä joskus lisääkin, jos akuutti tietyn kuvion tarve iskee. Monimutkaiset pitsikuviot taidan kuitenkin suosiolla jättää valmiina ostettaviksi, tai jollekin kenen kärsivällisyys on hitusen vakaammalta pohjalla..

♥, Inka

No white space -tuunaustyyli

Plannerointia ja kalentereiden koristelua on yhtä monenlaista kuin tekijäänsä. Tiettyihin käsitteisiin kuitenkin törmää melko usein ja tällä kertaa käyn läpi no white space planningiksi kutsuttua tyyliä. 
No white space tarkoittaa, ettei aukeamalle ole jätetty ollenkaan tyhjää tilaa.

Oma otteeni no white space -tyyliin yllätti itsenikin. Huomasin pikkuhiljaa ajattelevani päivän tapahtumia luomalla kokonaisuuksia, ajan kanssa värejä ja yksityiskohtia miettien. Päivät rakentuivat toinen toisensa jälkeen ja valmiit viikot ilahduttavat joka kerta kun niihin palaan. Minulle tämä tyyli sopii memory planneriini, eli päiväkirjamaiseen kalenteriini. Jokapäiväisenä varsinaisena kalenterinani toimii suomalainen viikkokalenteri , sekä sekalaiset muistiinpanot siitä mitä päivän aikana on tapahtunut. Niihin perustan sen mitä sisällytän päiväkirjaan, ja millaisen teeman tai tunnelman haluan luoda. Pastellin värinen viikko voi sisältää vaikeitakin hetkiä ja mustavalkoinen aukeama hauskoja päiviä, pidän siitä että teema voi olla vain minulle avautuva.

Yksi kysymys, jonka koristeellisempi kalenteriharrastaja usein kuulee on se, että miten sinulla on tuohon varaa? Minusta se on yksityisasia ja jokseenkin merkityksetön. Monet harrastajat käyttävät lehtileikkeitä ja kuvioituja kartonkeja, jotka ovat edullisia ja ekologisia. Minun ”salaisuuteni” on se, että yhdistelen eri tarkoituksiin hankittuja ja saatuja tarroja, teippejä ja liimaan myös valokuvia aukeamiin.

Myös plannerini on vakiintunut ja siten en ole jatkuvasti ostamassa uutta tai erilaista. Palaan plannereihini uudestaan ja uudestaan. Useimmiten aukeamat näyttävät myöhemmin hienommilta kuin miltä on sitä tehdessä tuntunut. Ei siis kannata olla turhan vaativa, aika tekee tehtävänsä!
Oletko sinä no white space -planneroija? Jos tiedät suomalaisia tyyliä soveltavia, kuulisin heistä mielelläni kommenteissa.


Kukin tyylillään,

t. Katja (@nordicpapermouse)