Searching for "burde"

Kalenterimafian ystäväkirja – Milja

Nimi, ikä, paikkakunta

Milja, 28, Helsinki.

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

Näemmä 16. huhtikuuta 2016 alkaen, huh.

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

Olen osallistunut Kalenterimanian jokaiseen suurmiittiin, ja pariin jäsenten minimiittiin. Toivottavasti koronatilanne antaisi pian mahdollisuuden kahvilamiittien lisääntymiselle!

Mikä oli sun eka kalenteri?

Mulla on aina ollut jonkinlainen kalenteri jo lapsesta asti. Joko jonkinlainen lukuvuosikalenteri – useimmiten Ajasto tai Burde – mutta muistan omistaneeni myös Hello Kitty -kuosiset rengaskannet kahtena vuotena, kuten myös tehneeni jonkinlaista bullet journalia ruutuvihkoon. Kalenterimanian ajalla minuun vetosi Webster’s Pagesin Color Crush.

Millainen on sun unelmien kalenteri?

Haluaisin olla sellainen ihminen, joka jaksaisi ylläpitää kaunista bujoa. En kuitenkaan ole, niin rengasplanneri on ollut jo usean vuoden tosi mieleinen.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?

Tarkkaa ja leviämätöntä jälkeä tekevä musta kynä, jolla on hyvä kirjoittaa, on mun ehdoton ykkönen aina. Sen jälkeen kaikkea muuta voi hyvin soveltaa erilaisista vaihtoehdoista! Laadukas paperi ja terävät sakset on kuitenkin aina plussaa.

Team vaakapäivät vai pystypäivät?

Vaakapäivät. Olin teininä ihan ehdoton pystypäivien fani, mutta nyttemmin semmoinen layout ei toimi itsellä yhtään.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?

Joskus 2016 loppuvuodesta löytynyt pieni yhteenkuuluvuuden fiilis. Oli helppo jutella myös vähän tuntemattomien kanssa, ja onnistuin epäsosiaalisena ihmisenä vähän yllätyksenä myös saamaan kavereita matkalla.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?

Monikin. Erityismaininta kuitenkin kiivit oudosti syövälle Caritalle, jonka seurasta pidän kovin yhä. Kiivitottumuksista huolimatta.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?

Se Hämeenpuiston Vihkokauppa on aina ihana päästä katsomaan läpi. Seuraavana listalla on päästä kurkkaamaan Klemmarikellari!

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?

Vihkokauppaan on tehty jo parit retket. Tavoitteena on päästä tsekkaamaan kaikki Suomen kivat askarteluliikkeet läpi.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?

Joskus vielä ajattelin, miten silloin olisi hyvin aikaa. En kuitenkaan ole koskaan löytänyt itsestäni tahtoa ja viitsimistä tehdä niin, lomalla on mieluisampaa lojua järvessä tai nauttia nähtävyyksistä.

Kesäterveiset muille Kalenterimaanikoille:

Toivottavasti vuosi on ollut jo nyt luova ja täynnä uutta, vanhaa ja muutenkin mielenkiintoista puuhaa! Ihanaa loppukesää kaikille.

– Milja

Bullet journal arjen apulaisena

Kalenterit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja kulkeneet mukana lukiosta lähtien. Tentit, harjoittelut, tehtävien deadlinet ja työvuorot oli kirjattuna eri värisillä kynillä ja tuntui, että nyt tästä vuodesta selvitään. Tai sitten ei, kalenteri oli hukassa, tehtävät/tentit unohtuivat tai olivat myöhässä ja muutenkin arki oli yhtä kaaosta.

Sain ADHD-diagnoosin. Vuosien kipuilun jälkeen aloin löytää keinoja arjen hallintaan erilaisten listojen ja nimenomaan kalenterin avulla. Puhelimessakin oli erilaisia sovelluksia ja muistutuksia tekemättömistä tehtävistä. Puhelin kalenterina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.

Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen, asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ns. mustana valkoisella. Opiskelukaverit tekivät muistiinpanoja tabletilla, läppärillä… Minä kuuliaisesti kirjoitin kaiken käsin. 

Viime vuoden loppupuolella päätin, että nyt ihan oikeasti otan kalenterin käyttöön ja kuumeisen harkinnan jälkeen käyttöön tuli Burden Scribble II. Googlettelin hartaasti kalenteria ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin. Blogikirjoituksessa oli kaunis, tarroin koristeltu kalenteri ja vinkkejä rakentaa toimiva kalenteri. Olin myyty.

Burden kanssa taival päättyi lyhyeen, kun Kalenterimanian Facebook-ryhmän inspiroimana innostuin bujoilusta. Tarkan harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin Leuchttrumin vaaleanvihreään muistikirjaan. Rakkaustarinamme alkoi hyvinkin kiihkeästi ja palavasti, kunnes se sammui. Sivuja selatessani havahduin siihen, että eihän tämä ole bullet journal. Missä listat, trackerit? Eihän tämä minua auttaisi mitenkään arjessa. Hetken kipuilin osaamattomuuttani ja päätin, että uusi muistikirja lähtee tilaukseen.

Nuuna to the rescue! Nyt vihdoin minulla on BUJO. Ennen Nuunani korkkaamista suunnittelin tarkkaan layoutit, future logit ja mitä näitä nyt on. Nyt aukeamia koristavat to do -listat, tyttären hoitoajat jne. Muistiinpanoille ja tajunnanvirralle on runsaasti tilaa. Ja ne trackerit! Minulla on trackerit! Aion seurata mm. rahankäyttöä ja omaa osuuttani kotitöistä.

Aamuni alkaa bujon kanssa. Katson päivän menot, tarkistan hoitoajat ja mitä tehtävälistalla vielä on jäljellä. Arki tuntuu nyt rullaavan paljon helpommin, miehenikin on aamuisin oppinut kysymään, että mitä bujo sanoo? 

Sivujen tuunaaminen on terapeuttista ja loistava tapa rentoutua kuormittavan päivän jälkeen. Tällä hetkellä käytössä on vain kasa tusseja, akvarellikynät ja lyijykynä. Nukuksissa ollut piirrustusinto on nostanut päätään ja Nuunan sivut ovat toimineet myös eräänlaisena luonnoskirjana. 

Kalenterimanian jäseniltä olen saanut valtavasti tukea, ymmärrystä, inspiraatiota ja vinkkejä. On ihanaa olla osa tätä yhteisöä, jossa luova hulluus sallitaan ja siihen jopa kannustetaan.

– Minttu