Washit ajankäytön hahmottamisen apuna

Tykkään jäsentää asioita visuaalisesti. Toinen juttu on, että tykkään nähdä kuukauden mittakaavassa, mikä on milloinkin kaikkein ajankohtaisinta.

Minulla on freelance-työ, joka edellyttää, että suunnittelen ajankäyttöäni puoli vuotta etukäteen. Laadin aikataulut itsenäisesti, ja työskentelen pääosin itsenäisesti.

Työnkuvani on monipuolinen, ja siihen kuuluu myös projekteja, eli lähinnä kurssisisältöjen laatimista ja päivittämistä, sekä uusien harjoitusten ideointia. Etenkin luova, tehokas ideointi on henkisesti raskasta, enkä pysty tekemään pitkiä yhtenäisiä rupeamia. Siksi jaan projektin useamman päivän ajalle.

Projekteihin kuluvan ajan hahmottamisessa auttaa, että merkkaan sen washiteipillä kalenterin kuukausinäkymään. Yleensä kirjoitan, mikä asia on kyseessä, mutta washi nousee kuukausiruudukosta esille niin selkeästi, että näen heti, mitkä päivät olen omistanut sen hoitamiseen.

Yritän oppia purkamaan projektit pienempiin osiin. Tämä palastelu mielessä siirrän kuukausiruudukkoon merkkaamani ajanjakson päiväsivuille. Päiväsivuille teen aikataulun time blocking -tekniikalla. Eli väritän kalenterin aikajanalta ruudut siltä väliltä, jolloin teen kyseistä työtä.

Yleensä en käytä päiväsivuilla washeja muuta kuin koristeena. Minulle kuukausinäkymä toimii kaikkein parhaiten juuri ajankäytön suunnittelussa. Se on yleistaso, josta etenen päivä kerrallaan, päivätasolla tahdon konkreettisemmin hahmottaa, miten paljon aikaa jokin tekeminen vie.

Harrastan päiväsivuilla myös tehtävälistoja, mutta ne ovat muistamisen apukeino. Erilliset tehtävälistat muistilapulla liittyvät aina johonkin monipolvisempaan projektiin, ja sen pilkkomiseen helpommin hahmotettaviksi tehtäviksi.

Tasapainon vuoksi olen pyrkinyt merkkaamaan kuukausinäkymään myös loma-ajat: joko washilla tai värittämällä yksittäisen päiväruudun. Syyslomaviikko on helppo havaita lokakuun näkymästä heti, kun se on merkattu pilviwashilla.

-Elina

Syksy se haukkasi palasen

Heippa mania ja hyvää marraskuun ensimmäistä maanantaita. Täällä on syksy alkanut toden teolla ja meidän pieni perhe odottaa jo kovasti joulua. Kuka ruoan, kuka loman ja ketkä lahjojen vuoksi, siitä ei tässä postauksessa oteta vielä selvää.

Syksy ja arki haukkasi minut mukaansa niin, että happi ei välillä ole meinannut riittää. Olen paininut riittämättömyyden, epäonnistumisen ja itseluottamuspulan kanssa. Henkinen patteri pääsi kerran jo kunnolla loppumaan, kun tunsin olevani liian voimaton edessä olevien haasteiden tiellä. Onneksi työterveys otti minusta hyvin koppia ja olen päässyt kasaamaan itseäni uudestaan. Välillä kaikki mitä olen jaksanut, on halata omia lapsiani ja olla heille läsnä ja lähellä. Loppu energia onkin sitten käytetty kodinhoitoon ja siihen, että meillä on kotoa poistuessa puhtaat vaatteet.

Kun on kova innostumaan asioista mutta huono tekemään mitään valmiiksi, on soppa valmis. Todella tiedän, että pystyn ja osaan, tiedän että olen oikealla polulla ja nyt pitää vain pieni etappi kerrallaan kulkea eteenpäin. Olen ylpeä siitä, että olen oppinut tarttumaan auttavaan käteen ja kertomaan haasteistani ennemmin, kuin väkisin hukuttautuisin haasteitteni alle. Yhdistelen parhaani mukaan pikkulapsiarjen, työelämän ja lisäkouluttautumisen. Joskus menee penkin alle, mutta varmaa on se, että eteenpäin puksutellaan joskus hitaammin, joskus nopeammin.

Ruuhkavuositerveisin, Suvi