Muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Teippitarhan kanssa.
Moni käyttää kalenterissa erilaisia trackereita osana elämänhallintaa, ja ne ovatkin siihen hommaan käteviä. Näiden kanssa on rajattomasti mahdollisuuksia, trackereita voi tehdä itse tai käyttää valmiita tracker-tarroja.
Trackerin voi tehdä joko kuukausi-, viikko- tai vaikka päiväkohtaiseksi työkaluksi. Trackereilla voi seurata esimerkiksi vedenjuontia, urheilukertoja, mielialoja tai vaikka unenmäärää. Trackereistä voi saada tukea vaikkapa elämätaparemonttiin, kirjaamalla tavoitteita ja seuraamalla niitä, tavoitteisiin on helpompi päästä. Voi olla myös hyödyllistä palata taaksepäin, jos kirjaa kuukautiskiertoa tai särkypäiviä.
Trackereita eli seurantataulukoita on helppoa tehdä. Tracker voi olla vaikka iso piirretty kuva, jota värittelee sen mukaan mitä asioita seuraa. Yksinkertaisimmillaan tracker on pelkistetty ruudukko, mihin raksilla merkitsee esimerkiksi nukutut tunnit tai vaikkapa työtunnit.
Kalenterimanian ryhmästä löytyy trackereille oma kansio, josta voi hakea inspiraatiota. Myös pintrest on pullollaan erilaisia ideoita ja kuvia, joista voi hakea mallia ja muokata omaan tarpeeseen sopivaksi. Näissäkin vain mielikuvitus on rajana.
Vietin perheineni kolme vuotta USA:ssa ja lyhyiden lomien puitteissa yritimme nähdä mahdollisimman paljon mielenkiintoisia paikkoja. Reilut puoli vuotta Suomeen paluun jälkeen havahduin siihen, että kaikki nuo reissut olivat kuvina levällään puhelimissa, ulkoisilla kovalevyillä ja läppärissä ja päätin laittaa kaikki yksiin kansiin.
Suunnittelen matkani aina huolellisesti etukäteen: teen vertailua hotelleista, varmistan parhaat reitit, tutkin ravintolatarjontaa ja niin edelleen, vaikken mitään lukkoonlyötyä päiväohjelmaa teekään.
Ihastelen ”oikeita” matkapäiväkirjoja, joissa suunnittelut on saatu samoihin kansiin itse reissun kanssa, mutta tässä tapauksessa se ei tuntunut luontevalta, koska kasasin kirjaa vasta jälkikäteen.
Tein ensin aikajanan, koska minulle oli tärkeää, että reissut ovat kirjassa oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Seuraavaksi oli vuorossa kuvien valinta – tässä kohtaa meinasi välillä usko loppua, kun materiaalia oli niin tolkuttoman paljon! Mutta oli myös uskomattoman ihanaa muistella mukavia hetkiä ja kuvista näki hyvin myös, kuinka paljon lapset tuon kolmen vuoden aikana kasvoivat. Tilasin kuvat Ifolorilta, jonka hinta/laatu-suhteeseen olen aina ollut tyytyväinen. Joitain alkuperäisiä esitteitä, karttoja ja lipunkantoja selvisi muutosta, ja sen lisäksi tulostin netistä lisää rekvisiittaa.
Seuraavaksi oli vuorossa sopivien kirjojen metsästäminen, halusin mustat kierresivut kompaktissa koossa. Lopulta sopivat kirjat löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, kuten myös mustille sivuille passelit geelikynät.
Lähdin kokoamaan kirjaa niin, että levitin aina yhden reissun kuvat ja mahdolliset muut materiaalit esille. Sommittelin kokonaisuuden valmiiksi ensin, siis lähinnä päätin mitkä kuvat tulevat samalle aukeamalle, ja sitten lähdin tekemään yksittäisiä sivuja. Joillekin sivuille koristelut tulivat kuin itsestään, toiset kuvat taas eivät tuntuneet kaipaavan mitään muuta kuin mustan taustan.
Valitsin kierresivuisen kirjan, jotta sain tarvittaessa lisättyä sivuja väliin. Jotkin esitteet pääsivät sellaisenaan uusiksi sivuiksi. Lisäsin myös pieniä välisivuja, joihin kirjoitin huomioita tai muistoja.
Hienomotoriikka sai harjoitusta, kun leikkelin lisäsivuihin reiät saksilla.
Yhdistelin koristeluissa ostettuja ja itse printattuja tarroja, lehtileikkeitä, washiteippiä, leimoja, die cut –kuvia ja omia ja lasten piirustuksia.
Aikaa kului melko paljon, mutta tein tätä pikkuhiljaa aina silloin, kun oli inspiraatiota ja mahdollisuus. Uskoisin koko perheemme palaavan näiden kirjojen pariin vielä monta kertaa tulevina vuosina.
