Unelmakartan avulla kohti unelmia

Moni on varmasti kuullut unelmakartasta tai jopa tehnyt sellaisen. Kyseessä on suosittu työkalu unelmoimiseen, se auttaa visualisoimaan haaveita ja tekee niistä konkreettisia. On tutkittu, että tavoitteisiin on helpompi päästä kun niitä kirjoittaa ylös. Unelmakartasta voisi ajatella, että se on aarrekartta omiin haaveisiin. Itse olen tehnyt näitä useita, Kalenterimanian Facebook-ryhmästä löytyy myös unelmakartta-live.

Unelmakarttaa voi toteuttaa monella tapaa, se voi olla vaikka lista kirjoitettuja asioita. Kaikista tehokkain tapa on kuitenkin visualisoida haaveita kuvien kautta. Kuvien kautta mieli alkaa työskentelemään kohti unelmia, ja sitä kautta unelmia tulee toteutettua.

Perinteistä unelmakarttaa varten tarvitset ison paperin tai kartonkia, lehtileikkeitä, sakset, liimaa ja kynän. Unelmia voi miettiä joko etukäteen tai lehtiä selatessa leikata kuvia mitkä puhuttelee. Suosittelen jälkimmäistä, liikaa pohtimalla voi jäädä jotain alitajunnasta huomaamatta.

Kun olet löytänyt sopivia kuvia, on aika sommitella niitä paperille. Kuvien yhteyteen voi kirjoittaa myös tekstiä, jos haluaa aukaista kuvien ajatusta enemmän. Unelmakarttaa voi myös koristella esimerkiksi koristepapereilla, washiteipeillä tai tarroilla.

Kun unelmakartta on valmis, se kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan mistä sen näkee päivittäin. Silloin unelmat pysyvät koko ajan mielessä, ja alitajunta alkaa työskentelemään haaveiden eteen. Unelmakarttaa kannattaa aika ajoin päivittää unelmien toteutuessa. Vanhoista kartoista jää myös ihana muisto katsella myöhemmin.

Ihanaa unelmointia kaikille!

-Laura

Tyylitön tyyli

Moikka, muruset! Mikä on sinun tyylisi? Mitkä ovat lempivärisi? Mitä ilman et tulisi toimeen? Valitettavasti minun on ohitettava nämä kysymykset. Ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, ei selkeää lempiväriä eikä tarviketta, jota ilman en voisi koristella kalenteriani. Kalenteriakaan ei ole pakko olla, koska sen voi tehdä itse. Tänä vuonna käytössäni on standard-kokoinen Traveler’s notebook, ensi vuodesta en vielä tiedä. Kalenterielämäni on vailla selkeitä suunnitelmia, eivätkä ne pienetkään aina toteudu tai toimi. Onko se huono asia, säälittävä puute minussa, merkki huonommuudesta? Ehkä jonkun mielestä, mutta itse näen sen rikkautena.

Olen tyytyväinen siihen, ettei tyylittömyydessäni ole rajoja. Voin vaihtaa näkymän täysin erilaiseksi milloin tahansa. Toki myös toistan itseäni käyttämällä samoja materiaaleja useaan kertaan. Tänä vuonna olen päättänyt kuukausille omat värit, kyseessä on siis epänormaali suunnitelmallisuus. Tammikuu oli ruskea, helmikuu sininen, maaliskuu vihreä ja huhtikuu lila. Kuluva toukokuu on keltainen. Kesäkuusta tulee turkoosi, tosin sen voin vielä vaihtaa, kuten koko loppuvuoden. Kuukausi- ja viikkopohjissa on siis tuota määrättyä väriä, mutta se ei esiinny täysin samalla tavalla.

Washiteippejä käytän reunustamaan sivuja sekä jaottelemaan päiviä tai asioita. Tarroja käytän enimmäkseen palkinnoksi arkipäivän askareista, jos muistan. Nyt, kun kodin ulkopuoliset aktiviteetit ovat todella vähäiset, näytän tiskaavan paljon. Löysin viime viikolla vanhan tarrakätkön ja lätkin sieltä itse tulostettuja tarroja sivulle ihan vain siksi, että löysin ne. Ei siihen siis ollut mitään suunnitelmaa. Sivusta tuli omasta mielestäni ihan mukavan näköinen. Olen varsin vähän viehättynyt tarroihin, vaikka minulla niitä onkin, washiteippejä omistan sen sijaan omituisen runsaan määrän.

Varsinaisia, kalenterituunaukseen suunniteltuja, tarvikkeita minulla ei ole paljon. Kaikkea muuta askartelutarviketta löytyy sitten sitäkin enemmän. Korttien tekemisessä, art journalissa ja mixed mediassa käytettävää tavaraa pursuilee joka paikassa. Yleensä se, jota etsin, on hukassa. Käytän kalenterissani siis varsin sekalaisia tuunaustarvikkeita. Leimamusteet, leimat, sapluunat, kynät, vesivärit, vanhat kirjan sivut, lehdistä leikatut kuvat ja sanat jne. ovat käyttökelpoisia myös kalenterin tuunaamisessa. Viime aikoina erityisesti kartonkileikkeet (die cuts) ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteina. Myönnän, että olen ostellut paljon kaikenlaista, mutta siitä huolimatta olen käyttänyt myös esim. kierrätysmateriaalia ja ystäviltä saatuja juttuja. Ajatus siitä, että piirtäisin itse koristeita, on tosin alkanut kiehtoa kovasti. On siis mahdollista, että kartonkileikkeet saavat väistyä kohta laatikkoon kynien tieltä odottelemaan parempia aikoja, vaikka suihkevärit voisivat olla toinen vaihtoehto.

Ihailen kalenterinäkymiä, joissa näkyy selkeä tyyli! Sellaiseen harmoniseen kokonaisuuteen en varmaan koskaan pysty itse, sillä vaikka alku olisi hieno, lisään siihen kuitenkin jotain tyyliin kuulumatonta. Onko tämä hyppelevä ja rönsyilevä, aivottomalta vaikuttava tyylittömyys puute vai rikkaus? Minulle se on arkipäivää, rentoutumista, hauskanpitoa, pään nollausta eli tätä juuri sillä tuunauksen hetkellä elettävää elämää.
Olen sellainen kuin kalenterinikin!

Leena