Muotoonleikattu vihko

Synkempään tyyliin hurahtaneena sain idean alkaa toteuttamaan traveler’s notebookiin vihkoa vähän goottimaisempaan tyyliin. Noituus- ynnä muuhun hörhöilytyyliin sopii hyvin tummanpuhuva arkku, joka on samalla ehkä hieman halloween henkinen. Samalla se on kuitenkin ajaton sopiakseen mille vaan vuodenajalle.

Ajatus muotoonleikatusta vihkosta taas sai alkunsa postikorttiharrastuksesta postcrossingista, jossa olen saanut ’shaped card’ -kortteja (muotoonleikattu kortti) ympäri maapallon.

Minusta on hauska hypätä vihkojen perusmittataulukosta pois ja niin sanotusti piirtää rajojen yli. Tosin tämä kyseinen vihko on pituus- ja leveyssuunnassa standard-kokoa, ettei törrötä traveler’s notebookista rumasti yli. Mutta muodon kanssa voikin sitten leikitellä mielensä mukaan. Kuvitukseksi tein piirtäen ristin arkun kanteen ja etukannen sisäosan maalasin. Takakannen sisäosassa pötköttää noidan ruumis, johon on myös käytetty vesivärejä.

-Jenessa

Kuiva kausi

Muistikirja sekä kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Nyt on kuulkaa käynyt niin, että jopa täällä Tanhuanpään residenssissä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, poislukien ilmastointilaitteen sietämätön hurina. Miittikassia ei ole pakattu eikä toisaalta postiakaan ole odotettu kuin kuuta nousevaa. Ensin tuli k*rona ja sitten jumalattomat helteet. Paikallisen askarteluliikkeen tiskillekään ei ole ollut asiaa notkumaan, ja toisaalta oikein mikään ei ole iskenyt 120-prosenttisesti.

Kulunut kevät ja kesä on opettanut minua monella tasolla ja monella eri elämänalueella. Istuskellessani rannalla paahteisen päivän iltana, keräsin ajatuksiani kasaan ja mietin kaikenlaista. Seuraaville viikoille on jo ohjelmaa kirjattavaksi ja sääennustekin lupaa jo helpotusta. Olen ensimmäisen kerran kolmivuotisen maniaurani aikana kohdannut ison muutoksen hepuloimatta kalenterien kanssa ristiin rastiin. Elämä muuttui, mutta rakas Designote on ollut ja pysynyt.

Uusimpana projektina hyppysissäni on #kmajastobujo, jota minä, Piia ja Carita teemme Ajaston uutuusmuistikirjoihin. Omissa kansissani on jo muistoja Kolin reissulta sekä muutama satunnainen kirjoitelma kuluneilta kesäpäiviltä. Tätä bujoilua pääsee seuraamaan joka viikko Kalenterimanian eri somekanavissa.

Ehkä visuaalisesti hiljainen kevät ja alkukesä kääntyy pikkuhiljaa taas innostuksen puolelle. Pian pääsee taas tutulle tiskille notkumaan ja pakkaamaan miittikassin pullolleen kaikkea sellaista, mitä ei siinä hetkessä oikeasti tarvitse – odotan jo innolla kaikkien ihanien tyyppien tapaamista livenä.

Iloista viikkoa juuri sinulle, terkuin

Suvi