Olen niitä ihmisiä, joilla on ollut tapana tehdä vähän kaikkea ja kuitenkaan ei mitään. Monta rautaa tulessa on minulle tuttua. Olen koko ajan tekevinäni jotain, mutta en kuitenkaan saa mitään koskaan valmiiksi.
Alkuun tuntui vaikealta jäsentää päivien asioita osiin. Olen tottunut vain suorittamaan asiat sen enempää syvällisesti niitä miettimättä. Nyt, kun viikon ja päivien tehtävät oli tarkoitus priosidoida, joutui niitä ajattelemaan enemmän. Ennen rutiinilta tuntuneet asiat saivat merkityksen.
Tänään-työkalun ajatuksena on käyttää aamusta viisi minuuttia tulevan päivän suunnitteluun. Vuorotyötä tekevänä koin itselleni helpommaksi suunnitella aina seuraavaa päivää ja palata päivän aikana pohtimaan kuluvaa päivää. Viiden minuutin rauhoittuminen kirjan kanssa oli irtautumista hetksi arjen oravanpyörästä. Miettimällä päivää pienetkin asiat tuntuivat tärkeiltä ja merkityksellisiltä.
Kolmen kuukauden aikana kirjan kanssa kulkiessa olen keskittynyt tekemään itselleni mieleisiä asioita. Olen oppinut luopumaan turhista asioista ja opetellut siihen, ettei asioista luopuminen aina tarkoita uuden tilalle hankkimista. Tärkeimpänä olen oppinut arvostamaan enemmän elämän pieniä arkisia asioita.