Top 3 aukeamat – Carita

Postauksessa näkyvä muistikirja on saatu yhteistyössä Ajastolta

Tällä kertaa ylläpidon haastepostaussarjassa valittiin kolme suosikkiaukeamaa omista kalenterituunailuista. Monta kalenteria kokeilleena ja omaa tyyliä pitkään etsineenä vaihtoehtoja olisi ollut paljon. Huomasin pitäväni useammasta aukeamasta kuin etukäteen olin edes ajatellut mahdolliseksi. Tässä esittelen nyt ne, jotka lopulta valikoituivat tämän hetken suosikeiksi. 

Ensimmäinen aukeama on ihanasta B6-kokoisesta Priman Midnight Garden -sarjan Traveler’s Notebookista. Olen käyttänyt kyseistä TN:ää nyt lähes vuoden ja olen ollut siihen niin rakastunut, ettei ollut mikään yllätys yhden näistä suosikeista löytyvän nimenomaan siitä. Kyseinen aukeama on oikeastaan ensimmäisiä traveler’s notebookiin ikinä tekemiäni aukeamia. Muistan sen epävarmuuden, jota koin, kun lähdin sitä tekemään. Halusin kokeilla runsaampaa tyyliä ja mahdollisuutta käyttää monipuolisesti erilaisia koristeita sen kummempia miettimättä.

Aukeama osui sopivasti halloweenin aikaan, joten pitihän senkin siinä näkyä. Lopputulos hirvitti minua etukäteen, mutta jotenkin kummasti onnistuin kuitenkin tekemään toteutuksesta mieleisen, ja palaan siihen edelleen aina toisinaan, kun etsin inspiraatiota kalenterin koristeluun. Aukeamalla on mielestäni sopivan ristiriitaisella tavalla yhdistelty erilaisia värejä, mystiikkaa ja halloween-teemaa kokonaisuuden kuitenkin ollessa omaan silmään varsin toimiva. 

Seuraavaksi lempparikseni päädyin valitsemaan aukeaman #kmajastobujo-projektin parissa toteutetusta bullet journalista. Bujo on toteutettu Ajaston ihanaan Nordic Colours -muistikirjaan, ja se keskittyy erilaisiin mysteereihin, katoamisiin ja muihin rikoksiin. Tämä kyseinen aukeama on eräänlainen täyteaukeama, johon päädyin kirjoittamaan netistä löytämäni, mielestäni hauskan tekstin. Oikealta sivulta löytyvä Ainoa Graphic Designin kortti puhutteli minua kovasti, joten päädyin liimaamaan sen viereiselle sivulle. Viimeistelin toteutuksen washilla ja leimoilla. Tämän bujoprojektin myötä leimailusta on tullut yksi vakiojutuistani kalenterikoristelussa.

Miksi tämä aukeama sitten on minusta niin onnistunut? Siihen on vaikea vastata, mutta koen siinä vain olevan kaikki kohdallaan. Edes pienet kauneusvirheet tekstissä eivät haittaa, vaan enemmänkin osoittavat aukeaman olevan juuri minun tekemä. 

Viimeisen valinnan kohdalla epäröin eniten, koska kuten aiemmin totesin, vaihtoehtoja olisi ollut yllättävänkin paljon. Päädyin valitsemaan toisen aukeaman mysteeribujostani. Nyt kun mietin, tämän valinnan olisi pitänyt olla loppupeleissä se kaikkein ilmeisin. Kuvassa aukeama on vielä kesken, mutta sen pohja on toteutettu vesiväreillä. Tämä on minulle todella iso juttu, sillä en ole koskaan ollut hyvä maalaamaan tai piirtämään enkä voinut kuvitella pystyväni saamaan vesiväreillä aikaan mitään näin onnistunutta. Mieheni pienellä opastuksella onnistuin maalaamaan sivuille vuoriston, joka vieläpä ihan oikeasti näyttää siltä mitä yrittää esittää! Olen lopputuloksesta äärimmäisen ylpeä. 

Postauksessa mainitsemastani bujoprojektista on tulossa postaus blogiin vajaan parin viikon päästä, joten kannattaa pysyä kuulolla.

Minua ennen omat Top 3 aukeamansa ovat esitelleet Nanna, Milja, Mirppu, Piia, Inka, Laura, Suvi ja Linksu.

DIY – Penaali / Pussukka

Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.

Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:

– kangassakset

– ompelukone + lankaa / neula + lankaa

– nuppineuloja / klipsejä

– mittanauha / viivoitin

– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin

– kangasta

-halutessasi koristeita

Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.

Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.

Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.

Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.

Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.

Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.

Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.

Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…

Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.

Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.

Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.

Kivaa kässäilyä kaikille – Linksu