Armin paluu bujoilun pariin

Viime kesänä olin flunssan vuoksi sairaslomalla töistä ja minulla oli hyvin aikaa katsella erilaisia nettikauppoja. Jotenkin huomasin useasti tutkivani erilaisia Happy Plannereita. Palasin aina uudestaan niitä tutkimaan ja samalla mielessäni toistelin itselleni, että ei minulle tule koskaan Happy Planneria. En jotenkin ollut koskaan kokenut olevani ”HP-tyyppiä”. Muutaman päivän tutkiskelun jälkeen kuitenkin tilasin itselleni classic-kokoisen HP:n. Aluksi se tuntui todella helpolta ja vaivattomalta. Mutta sitten syksymmällä alkoi tuntua siltä, että kaikki itsensä toteuttaminen jäi ihan minimiin. Kalenteriin oli helppoa liimailla tarroja, mutta muuta sitten sinne ei oikein tullut tehtyä. Jollain tavalla se alkoi tuntua ahdistavaltakin, kun koin että haluaisin enemmän tehdä itse, haluaisin piirtää, maalata, leikata ja liimata…

Loppuvuodesta sitten voitin Kalenterimanian arvonnasta lahjakortin Personal Plannerille. Pitkän aikaa mietin mitä sieltä tilaan, koska minulla on jo kalenterina HP, enkä osaa käyttää kahta kalenteria rinnakkain. Päädyin sitten tilaamaan lahjakortilla A5-kokoisen pistesivuisen kirjan, jonka kantta koristaa koirani Hertan kuva. Lahjakortilla oli sen verran arvoa, että sain vielä pienemmän samanlaisen kirjan, johon sitten päädyin valitsemaan kansikuvaksi mieheni ja minun yhteiskuvan.

Koko kevään liimailin tarroja enemmän tai vähemmän uskollisesti Happy Planneriin ja tuskailin edelleen sen asian kanssa, kun ei tule tehtyä itse oikein mitään. Alkukesästä sitten päätin, että aloitan Personal Planneriini bullet journal-tyylisen kalenterin. Heinäkuusta se sitten alkoi. Olin yhtäkkiä tyhjän kirjan kanssa, mutta onneksi kauaa ei tarvinnut asian kanssa miettiä, kun ideoita alkoi syntyä päässä. Välillä katson Pinterestistä ideoita, välillä saan ideoita vaikkapa miitistä. Joskus siihen ideaan riittää vaikka vaan lehdessä nähty kuva, jonka leikkaa talteen. Tällä hetkellä olen tehnyt tätä Personal Planneriani, jonka myös Peteliukseksi olen ristinyt, lokakuulle asti. Välillä on pakko jarrutella itseään, että jäisi vielä loppuvuodellekin jotain tekemistä, eikä tekisi heti yhtä soittoa koko vuotta valmiiksi.

Tällä hetkellä olen äärimmäisen tyytyväinen Peteliuksen kanssa vietettyyn aikaan. Se toimii samalla pienimuotoisena päiväkirjana, samalla kalenterina. Rinnalla käytän HP Notes-pistesivuista muistikirjaa, jossa on mm. salasanat, syntymäpäivät, elokuvalistaa, karaokebiisejä, miittisuunnitelmia, koronakevään peruuntuneita tapahtumia, jne. En halua niitä laittaa samoihin kansiin kalenterin kanssa, koska minusta on helpompaa näin, että ne asiat pysyvät siinä muistikirjassa vaikka kalenteri joskus tulee täyteen ja vaihtuu uuteen.

Armi ja Petelius

#kmajastobujo – Carita

Postauksen muistikirja on saatu yhteistyössä Ajastolta.

Sain esiteltäväkseni yhden ihanista Ajaston uusista Planner-muistikirjoista, jotka sopivat oivasti bullet journalin tekemiseen. Uuden kokoelman värit kulkevat nimellä Nordic Colours. Itse sain tämän muistikirjan värissä thunder – ukkostaivaan sininen. Muut kokoelman värit ovat kaunis vaaleanpunainen blossom ja hiekansävyinen sand

Tämä kovakantinen muistikirja on A5-kokoinen eli 148 x 210 mm. Kannessa on sulkunauha, jolla muistikirja pysyy hyvin kiinni ja sisältä löytyy kaksi kirjanmerkkinauhaa. Heti muistikirjan alussa on muutama sivu sisällysluettelolle. Muistikirja on sivunumeroitu ja siinä on yhteensä 192 puhtaanvalkoista pistesivua. Pisteet ovat väriltään vaaleanharmaat. Muistikirjan takakannesta löytyy myös kynälenkki. 

Olen kokeillut useamman kerran bujoilua erilaisiin muistikirjoihin. Näin tässä uudessa upeassa muistikirjassa mahdollisuuden kokeilla jotain aivan uutta. Yksi suurimmista kiinnostuksenkohteistani ovat erilaiset rikokset, mysteerit ja katoamistarinat. Halusinkin siis pyhittää tämän muistikirjan pelkästään niille. Jo alusta asti pääni pursusi erilaisia ideoita ja mahdollisuuksia erilaisista lukemistani ja podcasteista kuuntelemistani tapauksista. Nimesin tämän bujoprojektin tuttavallisemmin mysteeribujoksi. Se ei poissulje mitään, vaan mahdollistaa kaikenlaisen sisällön rikosmysteereistä ja sarjamurhaajista lähtien. 

Päätin aloittaa kirjan täyttämisen jollain itselleni hyvin tutulla tapauksella. Niinpä aloinkin ensimmäiseksi tehdä sisältöä brittiläisen Madeleine McCannin katoamistapaukseen liittyen. Tästä tuli useamman aukeaman pituinen kokonaisuus, ja huomasin tosissani nauttivani tapaukseen syventymisestä ja sen tallentamisesta kansien väliin. 

Muita kirjassani esiintyviä aiheita ovat olleet mm. Slender Man, Black Dahlia ja Djatlovin solan onnettomuus. Näiden lisäksi olen koonnut muistikirjaan erilaisia itseäni kiinnostavia kokonaisuuksia, mm. sarjamurhaaja-sanan määrittelystä ja erilaisten sarjamurhaajien luokittelusta ja kuolemanrangaistuksen historiasta ja käytännöistä eri maissa. Yleensä olen valinnut seuraavan aiheen vasta, kun olen alkanut sitä oikeasti tekemään. Näin olen joka kerta oikeasti ollut innoissani syventymässä aiheeseen ja muistikirjan parissa viettämäni aika on tuottanut minulle joka kerta suurta iloa. Kuulostaa ehkä väärältä sanoa rentoutuvansa tällaisen aihepiirin parissa, mutta minun kohdallani se pitää paikkansa. 

Olen käyttänyt aukeamien tekoon paljon netistä, erityisesti Pinterestistä tulostamiani kuvia. Lisäksi olen hyödyntänyt leimoja, sabluunoja ja washeja. Muistikirjan täyttäminen on haastanut minua ihan uudella tavalla, sillä en alun perin omistanut paljonkaan näin spesifiin aihepiiriin soveltuvia tarvikkeita. Olen siis tutkinut ja etsinyt ja tutkinut vielä hieman lisää.

Djatlovin solan onnettomuudesta kertovat aukeamat ovat yksiä suosikkejani, koska pääsin hyödyntämään vesivärejä. En ole koskaan ollut mikään piirtäjä- tai maalaajatyyppi, mutta halusin ehdottomasti maalata ensimmäiselle aihetta käsittelevälle aukeamalle vuoriston. Sijoittuuhan tämä mystinen onnettomuus nimenomaan vuoristoon. Vesiväreillä maalaaminen vaati harjoitusta ja muutaman epäonnistuneen kokeilun sekä muutaman hyödyllisen neuvon mieheltäni, mutta lopulta onnistuin. Olen uskomattoman ylpeä siitä, että sain maalattua muistikirjaan vuoriston, joka ihan oikeasti näyttää siltä mitä esittää. 

Tämä muistikirja solveltuu erinomaisesti erilaisiin kokeiluihin. Olen vesivärien lisäksi värittänyt sitä erilaisilla tusseilla, liimannut siihen paksuja kartonkileikkeitä ja erilaisia kortteja ja tehnyt vaikka mitä, mutta se on kestänyt aivan kaiken! Muistikirja onkin tässä kuukausien aikana ehtinyt kerätä jo mukavasti paksuutta enkä malta odottaa, että näen sen joskus täytenä. 

Aluksi olin hieman epävarma siitä, mitä tästä projektista oikein tulisi. Saisinko oikeasti muistikirjaan täytettä tai pystyisinkö käsittelemään rankkojakin rikoksia näin yksityiskohtaisesti? Olen kuitenkin yllättänyt itseni ja löytänyt tästä uuden mielekkään tavan toteuttaa itseäni ja hyödyntää kiinnostukseni erilaisia tosimaailman rikoksia ja mysteereitä kohtaan. Aion siis ehdottomasti jatkaa mysteeribujoni tekemistä. 

Kaiken näihin upeisiin muistikirjoihin liittyvän sisällöt löydät ryhmästä ja sosiaalisesta mediasta tägillä #kmajastobujo. Käy myös kurkkaamassa, mitä Suvi ja Piia ovat omiin Nordic Colours -muistikirjoihinsa tehneet! 

-Carita