Ensimmäisen kerran kuulin Kalenterimania-ryhmästä vuonna 2019 ylläpidon Suvilta, ja siitä se into sitten lähti. Alussa olin ihan keltanokkana, että mitä tehdä, mutta totesin, että vain taivas on rajana ja sen kuin alan vain kokeilemaan. Kokeilin kaikenlaisia tyylejä mitkä olisivat omasta mielestäni sitä omaani ja alussa oli halvimmat teipit ja tarrat. Löydettyäni pikkuhiljaa mitä haluan tehdä ja minkä tyylinen olisi se oma juttu, aloin hankkia tarrakittejä, joilla tuunailin ja sain sillä uusia ulottuvuuksia.
Kahden erilaisen kalenterin jälkeen lähdin kokeilemaan bullet journalia ja siinähän ei ollut mitään rajoitteita. Piirtämään en lähtenyt, mutta tarroilla, washeilla ja papereilla sai aikaan vaikka minkälaista. Täytyihän se kokeilla erilaisia leiskoja aukeamille, mutta kyllä ne pystypäivät voittivat usein.
Kun bujo oli loppumassa mietin, että mitä kokeilisin seuraavaksi ja päädyin rengasplanneriin, vaikka tiesin että kyseisessä kalenterissa olikin vaakapäivät. Tuunailu siihen oli aluksi haastavaa, mutta löysin kuitenkin aina erilaisia tapoja tehdä ja välillä tulikin monesti samanlaisia, jos olikin ollut hyvä tyyli koristella.
Tämän syksyn uutuutena olen innostunut tekemään miniplanneriin erilaisia pikku askarteluja, ja se jos mikä on kivaa pikku näperrystä. Siihen on välillä helpompi tehdä ja voi kokeilla myös todella erilaisia pieniä tekniikoita. Pet-teippien käyttäminen tässä on ollut hyvin erilaista tuunailua ja auttanut myös itseäni kehittämään uutta tyyliä.
Tulevaisuudessa yritän kokeilla kaikenlaisia tekniikoita, jotka kiinnostavat, mutta tällä hetkellä tyylini on hyvin hillittyä ja sinistä. Silti joskus pitää irroitella ja antaa värien räiskyä. Ensi vuonna onkin sitten ihan uuden kalenterin aluevaltaus ja siihen saakin sitten taas kokeilla uusia juttuja.
Viikko lähenee loppuaan ja onkin aika hypätä tämän kertaisen art journal matkani kyytiin. Marraskuu lähes yllätti minut, elin vielä pitkälti lokakuuta ja kaikki tekemiseni oli suunnattu siihen, että sain suoritettua loppuun #the100dayproject -haasteeni. En ole ehtinyt samalla tavalla tehdä mitään art journaliini ja tuntui siltä, ettei minikokoisten töiden jälkeen ollutkaan niin helppoa palata isomman muistikirjan pariin.
Nappasin kuitenkin ilman sen suurempaa suunnitelmaa spraypullon ja Distress Paint maalin värissä Saltwater taffy. Ruiskuttelin ensin vettä ja levitin sen vielä kauttaaltaan paperille, jonka jälkeen laitoin alkuun ohuen kerroksen maalia.
Sitten sain idean: en ollut vieläkään testannut, miten maali käyttäytyy tuorekelmun kanssa. Kipitin keittiöön ja hain kelmurullasta palasen. Ohut kerros maalia oli lähes kuivunut sillä välin, joten levitin uuden ohuen kerroksen sivulle, jonka jälkeen painoin kelmun maalin päälle. En tiennyt, kauan kelmun kuuluu paikoillaan olla, mutta odotin muutaman minuutin ennen sen poistoa. Oletettavasti minulla ei ollut tarpeeksi maalia tai jo kertaalleen samalla värillä maalattu pohja oli ongelma, mutta kuvio kelmun poiston jälkeen oli todella huomaamaton.
Painoin tosin kelmun viereiselle tyhjälle sivulle ja sain super kivan näköisen kuvioinnin aikaiseksi. Olen harrastanut jo hetken sitä, että länttään ylijäämämaalit ja putsailen mustetuputtimeni art journalin sivuille, sillä nämä jämät saavat lopulta todella kivan näköisiä pohjia aikaiseksi. Tämän kimppuun onkin kiva palata sitten myöhemmin.
Seuraavaksi kaivoin aiemmin kesällä ylläripaketista saamani sapluunan ja musteen esille. Valitsin muutamia virkkeitä sapluunasta ja levitin mustetta harjalla. Koska harvemmin muistan (tai jaksan) puhdistaa musteenlevitystyökalujani kunnolla, tälläkin kertaa oranssi sai hieman viimeksi käytettyä ruskeaa välillä kaverikseen. Toisaalta mixed media töissä tämä ei minua ainakaan haittaa. Jos haluaisin jotain puhdasta väriä johonkin, ottaisin vain uuden tyynyn käyttöön.
Seuraavana vuorossa oli modeling paste eli kohopasta. Ostin alkusyksyllä tämän reissullani, sillä aiempi halpa kohopastani oli välillä niin löysää, että se kaikista yrityksistäni huolimatta levisi todella herkästi sapluunan alle. Koostumuksen huomasin heti paljon jämäkämmäksi kuin aiemmassani. Levitin kohopastan palettiveitsellä, olen todennut tämän kaikista helpoimmaksi tavaksi saada pinta tasoitettua. Vielä helpompaa olisi varmasti astetta isomman veitsen kera, joten ehkä setti menee jossain vaiheessa ostoslistalle.
Ja kuten kaikki art journal sarjaani aiemmin lukeneet tai livejäni seuranneet tietävät, kärsivällisyys kuivumisen kanssa ei ole koskaan ollut minun juttuni. Joten suosiolla lähdin tässä vaiheessa tekemään muutamat kotityöt alta pois. Suosittelen myös esimerkiksi omien askartelujälkien siivoilua samalla, kun odottaa tämän aineen kuivumista.
Valitsin samalla, kun odotin, että kohopasta kuivuu, työn viimeistelyä varten yhden tyttötarran. Käyttämäni tyttö on La Dolce Vitan tarroja, joihin olen ihastunut jo muutama vuosi sitten. Leikkasin suurimmat valkoisesta reunasta pois, sillä tällä kertaa se ei sellaisenaan sopinut osaksi työtä.
Kun kohopasta oli kuivunut tarpeeksi, käytin Distressin Oxide Sprayta (wilted violet) avaamalla korkin ja ”pilliosuudella” roiskin pieniä musteläiskiä sivulle. Lisäksi kaadoin pienen määrän väriä myttyyn vessapaperia, jolla sitten levitin ja tuputin kohokuvioiden päälle väriä.
Lopuksi nappasin taas mustetyynyt ja levitin lisää oranssia kohopastan päälle ja muutamia sivalluksia efektiksi sivun reunoille. Viimeisenä tein valkoisella maalitussilla pieniä pisteitä violetin kaveriksi ja liimasin tyttötarran sivulle. (Ihastuttava apurini päätti myös jättää jälkensä tämän kertaiseen työhön muutaman kissankarvan myötä, hupsis!)
Lopputuloksena yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis sivu. Tämä myös herätteli ihanasti taas luovuutta ja fiilistä tehdä lisää! Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!
