Pikkuinen tuunailuhetki tarroin

Kaupallinen yhteistyö / Pikku Paperi

Sain tovi sitten Pikku Paperilta esittelyä varten muutamat arkit ihania tarroja. Pikku Paperin valikoimasta löytyy tarrojen lisäksi myös mm. postikortteja, ja kaikissa tuotteista näkyy Nooran oma kädenjälki – tarrat valmistuvat myös Nooran omassa kotitarratoimistossa!

Kaikkia varmaan tosi paljon yllättäen, päätyivät kirja-aiheiset tarrat ensimmäisenä käyttöön. Micro-kokoisessa Happy Notes -muistikirjassani on kirjoille oma osio, ja listaan sinne erilaisia lukulistalla olevia teoksia, kuten myös muita kirjallisuuteen liittyvää.

Näiden tarrojen innoittamana päätin tehdä pelkästään kirjastolle pyhitetyn aukeaman. Jotkut kirjat ovat sellaisia, etten halua niitä syystä tai toisesta ostaa, vaikka keräänkin kirjoja. Esimerkiksi Cassandra Claren kirjasarjat lukeutuvat tähän – en usko pitäväni sarjasta tarpeeksi paljon, jotta haluaisin omistaa ne hyllyssäni, mutta haluan silti tietää mistä niiden hehkutus on lähtenyt. Tähän auttaa ainoastaan kirjojen lukeminen, joten onneksi kirjastot ovat olemassa!

Saamassani kuoressa oli myös tällainen sopivasti Micron sivulle istuva, yksittäinen ja hieman isompi tarra. Se sopi erinomaisesti mielenterveyteen painottamaani osioon, sillä tarran teksti on ihan täydellinen tsemppilause.

Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelta löytyy myös alekoodi Pikku Paperille loppuvuodeksi! Iloista syksyä kaikille, ja muistakaa nauttia kylmenevistä illoista kirjan kanssa.

– Milja

Valoa pimeyteen – Mira

Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira