Piia ja Ajasto – Vuosi paketissa

Kaupallinen yhteistyö Ajaston kanssa

Mikäli olet seurannut Kalenterimanian ryhmää Facebookissa, tiedät varmasti, että olen aina rakastanut Ajaston kalentereita. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun olen saanut toteuttaa kuluneen vuoden aikana Piia ja Ajasto -postaussarjan. Kirjoittaminen on todella haikeaa, sillä tämä on sarjan viimeinen postaus ja samalla se tarkoittaa erään aikakauden loppumista.

Huolimatta kaikista vuoden aikana testauksessa olleista kalentereista nousi ehdottomaksi suosikikseni pistesivuinen Planner-muistikirja, jonka sain Ajastolta yhteistyönä. Sain mahdutettua muistikirjaani kuuden kuukauden bullet journalin eli tuttavallisemmin bujon. Tarkemmin voi lukea bujostani ja siitä, mitä kaikkea sieltä löytyy, tästä linkistä.

Väkisinkin näin vuoden lopussa katse suuntautuu jo tulevaan. Varmaankin jo yllä olevasta kuvasta arvasitkin minun ensi vuoden kalenterin. Ostin itselleni Project365:n kotikalenteriksi. Ihastuin välittömästi Project365:n kanteen, kun näin ensimmäisen kuvan siitä. Minulla on ollut kyseinen kalenteri käytössä jo pari vuotta, joten se toimii minun arjessani.

En millään malttaisi odottaa kuun loppuun, että saisin kalenterin käyttöön. Annoin periksi malttamattomuudelleni ja otin pienen varaslähdön kalenterin käyttöön koristelemalla kalenterin ensimmäisen viikon Mimmilän tarroilla. Tykkään todella paljon Project365:n viikkonäkymässä siitä, että kaikki päivät ovat samankokoisia ja siitä, että ne on jaettu ruutuihin.

Ostin pari vuotta sitten Ajaston Arkin, koska ihastuin silloiseen uutuusväriin eli harmaaseen. En kuitenkaan tuolloin osannut käyttää traveler’s notebookia eli tn:ää, joten Ark hautautui laatikon pohjalle. Koko ajan se on kuitenkin ollut mielessä ja olen salaa toivonut joku päivä herääväni niin sanottuna ”tn-tyttönä”. Ilmeisesti jokin korkeampi taho on kuullut toiveeni, sillä hankittuani Project365:n, tarvitsin helposti mukana kulkevan kalenterin ja mikä sen ihanampaa kuin valjastaa Ark siihen käyttöön.

Arkissani on pistesivuinen vihko, johon teen kalenterin, koska sellaista ei ole saatavilla valmiina. Lisäksi on erillinen projektivihko sekä ruutusivuinen muistiinpanovihko. Vihdoinkin voin todeta olevani toivomani tn-tyttö ja odotankin jo innolla, että pääsen kunnolla hyödyntämään minulle niin rakasta Arkia.

Haluan kiittää Ajastoa sydämeni pohjasta yhteistyöstä ja kuluneesta vuodesta! Kiitos myös sinulle lukijani ja oikein ihanaa sekä kalentereiden täyttämää ensi vuotta! Ajasto-Lady kiittää ja kuittaa!

xoxo Ajasto-Lady Piia

Valoa pimeyteen – Inka

Helou helou helou! Tämänkertaisessa torstaipostausten haasteessa on mielestäni jotain kovin kaunista ja herkkää. Otsikkona valoa pimeyteen antaa meille kaikille ylläpidossa todella vapaat kädet kirjoittaa lähes millaisen postauksen vain. Kuitenkin näissä sanoissa kaikuu tietynlainen oma fiiliksensä, jonkinlainen toivon ja positiivisuuden sanoma. Aiemmin samasta otsikosta ovat omat postauksensa tulkinneet jo Piia, Laura, Mirppu ja Suvi.

Valoa pimeyteen olisi loistava teema kalenterin aukeaman koristelemiselle tai ATC-kortille, mutta itselläni piirtyi mieleen visio art journal -sivusta. Mustan taustan ja vaalean, valoisuuden, kontrastista. En ole aivan varma sainko visiota lopputulokseen täysin vangittua sellaisena kuin alunperin halusin, mutta ainakin liki. Ja terapeuttisinta art journalin tekemisessä onkin itse tekeminen, ei niinkään lopputulos. Vaikka toki ainahan se ilahduttaa jos on tuotokseenkin lopulta itsekin tyytyväinen.

Tästä art journal -työstä tuli aiemmista tekemistäni poikkeava, sillä en lopettanut tekemistä siihen kun sivun kuva oli valmis, vaan käänsin silloin esiin myös viereisen sivun. Olin varannut itselleni rauhallisen hetken uppoutua miettimään kiitollisuuden aiheita, sytyttänyt muutaman kynttilän tunnelmaa luomaan ja istahtanut aukeaman eteen kynä kädessä. Tahdoin kirjoittaa ylös asioita, jotka tuovat minun elämääni valoa kuvainnollisen (ja toki näin joulukuussa ulos katsoessa myös kirjaimellisen..) pimeyden keskelle. Asioita – ja ennenkaikkea ihmisiä – jotka valaisevat sitä harmaan mustaa arkea, tsemppaavat huonoina päivinä ja saavat sydämeni hymyilemään silloinkin kun ensin meinaa ehkä itkettää.

Ja voi että, teki hyvää yhdistää visuaaliseen kuvan rakentamiseen myös konkreettisempi asioiden ylös kirjoittaminen. Kumpaakin on tullut tehtyä erikseen, mutta näiden kahden yhdistäminen tuntui erityisen voimaannuttavalta. Täytyy ehdottomasti tehdä näin uudelleenkin!

♥️, Inka