Sain ajat sitten inspiraation tehdä Junk journal -vihon. Mikä onkaan parempi aika kuin joulu ja uusiokäyttää joululahjoista saadut lahjapaperit vihon sivuina. Ideana on kerätä sisälle tämän vuoden joulumuistot tai vaikka koko joulukuulta ilahduttavia asioita.
Aloitin valitsemalla kanneksi taitekorttipohjan, jonka olen ostanut Klemmarikellarista. Käytin sitä mittausapuna, kun leikkasin lahjapaperista sivuja. Käytin myös tulostuspaperia, ja yhden ohuen lahjapaperin liimasin tulostuspaperia vasten, jotta se kestää paremmin. Sivut voivat olla minkä kokoiset tahansa, eikä niiden tarvitse olla saman kokoiset.
Uhrasin myös saksilla yhden korttimuovitaskun ja laitoin sen taskuksi sivujen väliin. Sivuille voi myös liimata muita taskuja ja kirjekuoria oman maun mukaan. Kierrätys kuuluu asiaan.
Taitoin sivut kaksin kerroin ja kasasin ne haluamaani järjestykseen. Sitten mietin miten haluan sitoa ne kiinni toisiinsa.
Tämän voi toteuttaa todella yksinkertaisesti ja nopeasti nitoen sivut yhteen tai nähdä enemmän vaivaa ja ommella sivut kiinni. Itse laitoin nyt todella ohuella pyöreällä kuminauhalla muutamasta kohtaa käyttäen apuna puualustaa ja piikkiä. Tästä linkistä näet ohjeet sidontaan. Tein myös pienen korun vihon yläreunaan.
Seuravaaksi voi lisätä erilaisia koristeita ja kirjoitettaa muistoja sivuille tai laittaa kuvia. Liimasin muistoksi poikani tekemän Suomen lipun itsenäisyyspäivältä, muovitaskuun pukin koristepaperista jota käytin joulukorteissa ja joulukalenteri-vaihdosta saamani die cuts -kirjekuoren, jonka viereen voin kirjoittaa keneltä saimme joulukortit. Sisältöä mahtuu kirjoittamaan lisää vielä joulunpyhinä. Otin isomman kirjekuoren, jossa Junk journal pysyy siistinä ja tallessa myöhemmin ihasteltavaksi.
Kalentereiden kansissa on jo vuosia nähty käytettävän tekonahkaa ja nahkaa sekä tietysti erilaisia kankaita. Mutta nyt tutustutaan vähän tarkemmin pariinkin erilaiseen ekologiseen vaihtoehtoon: nahkapaperi ja korkkikangas.
Nahkapaperi on selluloosasta ja lateksista Saksassa kehitetty materiaali, joka on kuivana kuten kartonki, paperimaista ja jäykkää, sitä voi jopa repiä, mutta kastuessaan siitä katoaa tuo jäykkyys ja tilalla on pehmeämpi, nahkamainen materiaali, joka ei repeä ja kestää taittelua ja muotoilua. Se kestää jopa 40 asteen konepesun. Itse en sitä tosin ole kokeillut, tyydyin ainoastaan liottamaan palasia lavuaarissa, kun ekan kerran nahkapaperiin tutustuin kokeillessani, miten siitä onnistuisi kannet Nuunaan.
Ja onnistuihan ne. Itselleni tyypilliseen tapaan ei työn etukäteissuunnitteluun juurikaan käytetty aikaa, vaan matkaan rynnättiin heti kun idea oli syntynyt. Materiaalina oli jo aiemmin kesällä ostamani ruusukullan värinen nahkapaperi ja Nuuna oli kokoa L.
Mittailin suunnilleen tarvitsemani palojen koot, summamutikassa saumanvaraa extraksi, muutama taskuksi sopiva pienempi pala. Ensin ajattelin, että surauttelen palat vaan yhteen ihan kuivana, mutta sitten onneksi muistin jostain kuulleeni (Kädentaitomessuilla luultavasti), että palat kannattaa ainakin kostuttaa ensin jotta työstö on vähän miellyttävämpää ja pinnan ulkoasua voi muokata esimerkiksi rypistelemällä märkää materiaalia. Niinpä valutin lavuaarin täyteen vettä ja laitoin palat sinne lillumaan. Valitettavasti mulla ei näistä vaiheista ole valokuvia. Hetken verran liottuaan päätin kokeilla minkä näköistä pinnasta tulee, jos palat rypistelee ja sitten oikoo. Ei hyvä, pinta näytti ryppyiseltä paperipussilta, paikassansa varmasti ihan passeli, mutta ei kalenterin kansissa. Niinpä testiin pääsi silitysrauta. Varovasti silittelin leivinpaperin läpi nurjalta puolelta märkiä nahkapaperin paloja ja nyt ulkonäkö rupesi pikkuhiljaa miellyttämään silmää: ei tasainen, tehdasmainen, ei myöskään liian ryppyinen, vaan sopivasti elämää nähnyt. Ja myös sopivasti kuivahtanut, vähän nahkea ja mukavan taipuisa. (Mies pyöritteli silmiään katsellessaan mun värkkäilyitä.) Siispä ompelemaan.
Ompelu olikin helppoa. Ainoastaan palojen kiinnittäminen toisiinsa oli vähän haastavaa koska nuppineuloja ei voinut käyttää (koska niistä olisi jäänyt reikiä). Niinpä mentiin vähän summamutikassa varsinkin taskujen osalta, reunojen ompeluun (tein kaksinkertaisina kannet, jotta rakenteesta tulisi sopivan jäykkä ja kestävä, kulkihan kalenteri minulla repussa mukana) käytin nahkatöissä käyttämiäni muovisia nipistimiä. Kangas tuppaa ommellessa venymään ja vanumaan, mutta nahkapaperin kanssa ei sitä ongelmaa ollut. Eli jos ompelukone itseltä löytyy, nyt kipin kapin kokeilemaan nahkapaperin ompelua.
Nahkapaperi ilmeisesti kutistuu jonkun verran kastuessaan, eli tarkat mitat vaativat työt kannattaa tehdä pestystä/vähintäänkin kunnolla kastellusta materiaalista, jotta mahdollinen kutistuminen ei myöhemmin aiheuta ongelmia.
Toinen itseäni jo tovin kiinnostanut materiaali on korkkikangas. Korkkkikangas on siis kangasta, jossa polyester-verkon päälle on liimattu luonnon korkkia (tai paksummissa kankaissa pohjana voi olla myös puuvillakangas). Se on taipuisaa, sitä on helppo leikata ja ommella. Vahvuuksia on erilaisia, omani oli paikoitellen lähes läpikuultavaa, mutta kangaskaupasa metritavarana olen nähnyt myös mm tikattuja, esimerkiksi laukkuihin ja muihin käyviä paksuja korkkikankaita.
Toisin kuin nahkapaperi, korkkikangas ei kestä pesua eikä silitystä. Sitä on kuitenkin yhtä helppo ommella ja leikata, mitään erikoistyövälineitä ei tarvita.
Ensimmäinen työ korkkikankaasta oli kynätasku kalenterin ympärille. Olin aiemmin tehnyt samanlaisen jo nahkapaperista, tosin koristeena siinä oli rusetti. Ja kuten aiemminkin on kymmeniä kertoja käynyt, materiaali vei taas mennessään ja pitihän tästäkin testata millaiset kalenterin kannet voisi pikaisesti tehdä. Ja koska ensi vuoden bullet journal oli vielä ilman kansia, päätyi se uhriksi tällä kertaa.
Halusin simppelit kannet, ei mitään ylimääräisiä taskuja, ainoastaan kynälle ja parille muulle pikku jutulle omansa. Indiedori oli ehkä suurin innoittajani läpän ja siinä olevan taskun osalta. Muistikirjalle ompelin korkkikankaasta kapean kiinnityskaitaleen, johon takakansi oli helppo pujottaa. Itse asiassa myös nahkapaperikansissa oli sama kiinnityssysteemi. Ja koska korkkikangas ei kutistu, oli mitoitus helppoa, puolitoista senttiä ylimääräistä saumanvaroja varten korkeudessa, muuten vähän vähemmän. Koko rakenteen sai kerta-ompelulla kasaan, lopuksi sitten vielä taskun toisen reunan tikkaus. Aikaa koko hommaan taisi mennä noin 10 minuuttia. Kiinnityksen tein kimaltavasta kuminauhasta ja kahdesta ympyränmallisesta palasta.
Nämä ekologiset vaihtoehdot tuovat mukavaa vaihtelua DIY- askarteluun, aloittelijakin ompelun saralla saa varmasti tehtyä itselleen näyttävätkin kannet, nuo metallinhohtoiset nahkapaperit on ihania.
Vuosi vaihtuu ihan juuri, nyt jos koskaan on hyvä aika tehdä uuteen kalenteriin kannet jos niitä ei vielä ole olemassakaan. Materiaaleja voi yhdistellä, eri väreillä saa sommiteltua vaikka mitä kuvioita, pintaan saa vaihtelevuutta pesulla… Vain oma mielikuvitus on rajana, Pinterestistä tähänkin aiheeseen liittyen löytyy vaikka kuinka paljon ideoita. Ohessa on yksinkertainen mitoitusohje korkkikansien ompeluun.
Nahkapaperikannet kulkivat mukana reilun puoli vuotta, mitään merkittävää kulumaa ei sinä aikana ehtinyt tulemaan, eli kestävyys tuntuu olevan ihan hyvä. Korkkikansista ei vielä ole kokemusta kuin yhden miitin verran, mutta uskoisin senkin olevan ihan käypä materiaali kansiaskartelussa.
Ompelun iloa ja rohkeutta tutustua materiaaleihin toivottaa Piia