Searching for "värikoodaus"

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Suvi

Moikkamoi! Tänään kerron oman kalenteriharrastukseni kulmakivistä tai ainakin, mitä ajattelen niiden olevan. Arki tuppaa usein viemään aikaa ja resursseja – työt haittaavat harrastusta, sanotaan. Mutta kun oikein pysähtyy miettimään, huomaa silti tekevänsä asioita joista tykkää, vaikka mittakaava onkin pienentynyt.

Ihan ensimmäinen kulmakiveni on muuntautuminen. Vaikka hamstraaminen ja hilloaminen ovat osittain jopa merkki järkkyvästä mielenterveydestäni, tykkään siitä, että minulla on yleensä vaihtoehtoja tarjolla, jos senhetkinen käytössä oleva kalenteri tai muistikirja ei tunnu toimivan arjessani. Olen huomannut että olen selkeästi kausi-ihminen ja opetellut myös hyväksymään sen. Siispä jemmassani on traveler’s notebook -kannet, rengasplannerin kannet ja muistikirjoja. En siis epäröi vaihtaa kalenteria, jos sen hetkinen tökkii.

Seuraava kulmakiveni on ehdottomasti poispyyhittävät kynät. Olin – ja olen edelleen – niin onnellinen, että Suomalaiseen kirjakauppaan tuli myyntiin korkillisia, poispyyhittäviä kuulakärkikyniä, joihin saa myöskin vaihtosäiliöitä ja värivaihtoehtoja on useampi. Pidän henkilökohtaisesti niistä enemmän kuin esimerkiksi Pilot Frixioneista. Kannan aina mukanani kahta tai kolmea eri väristä kynää, eri tyyppisten menojen ja tapahtumien merkkaamiseksi, vaikka varsinaista värikoodausta en yrityksestä huolimatta ole saanut vielä kunnolla käyntiin.

Aasinsiltana edelliseen, yksi tärkeimpiä juttuja kalenterissa on kynälenkki. Kahdessa viimeisimmässä kalenterissani ei ole ollut valmiina kynälenkkiä, joten olen hankkinut sellaisenkin Suomalaisesta kirjakaupasta – ilman moista lenksua kun on hyvin vaikeaa tulla toimeen ja edes yksi kynä on kokoajan saatavilla, kun ja jos loput kierivät pitkin kassinpohjaa.

Yksi tärkeimpiä viikkoaukeamaltani löytyviä asioita on viikkotracker jossa merkitsen ylös aina, kun olen muistanut ottaa lääkkeeni ja vitamiinini dosetista. Se on ehkä yksi hienoiten toimivia rutiinejani, pillerien ottaminen ja ruksin merkitseminen. Saan siitä outoa mielihyvää, ja valmiin trackerin katselu miellyttää minua joka sunnuntai. Lääkkeiden ja vitamiinien trackaaminen on myös kuitenkin helpoimmasta päästä toteutettavia asioita, ne kun vaikuttavat olennaisesti arkeen jos jäävät ottamatta.

Kalenteriharrastus itsessään on toki mielekästä puuhaa, mutta kivemmaksi sen tekee Kalenterimanian Facebook-ryhmä sekä YouTube-kanava, jolle minäkin teen videoita. Vaikka koronavuodet vetivät livetapaamiset ja muut minimiin, on ryhmässä ollut kiva viettää aikaa. Maniaperhe on siellä edelleen. Ja YouTube-videota tehdessäni saan aina yhden hetken kuukaudesta, jossa tuunaan ajatuksella ja rauhassa, jotta videossa on jotain katseltavaa muillekin. Someista mainittakoon vielä Kalenterimanian Twitter-tili, jota ylläpidän yhdessä ihanan Terhin kanssa.

Viimeisempänä mutten vähäisempänä mainitsen tarrakansioni, johon olen jo lähemmäs kaksi vuotta kerännyt pieniä, pääosin funktionaalisia tai koristeellisia tarroja.

Suvi

Tekemisen vuosi – Janita R.

Ylläpito on vuoden aikana kukin vuorollaan kirjoittanut omasta tekemisen vuodestaan ja nyt ihan vuoden 2023 alkumetreillä pääsen minäkin katsomaan taaksepäin ja pohtimaan omaa tekemisen vuottani. Se vuosi hujahtikin äkkiä, ettekä valitettavasti pääse ihailemaan hienoja aukeamia. Paljolti vuodessa teemana on itsellä ollut sen hyväksyminen, että juuri minun kalenterilleni minä riitän. 

Ihmisenä joka haluaisi merkitä ylös viikkonäkymän työpäivien osalta tärkeät ja muistettavat jutut on ollut hankalaa sopeutua siihen, ettei niin voi enää tehdä. Luovuin viikko näkymistä siis oikeastaan jo uutta kalenteria hankkiessani. Lähdin vuoteen testaamaan Hobonichin A6 päiväsivuilla, joka jäi pitkälti vuoden aikana vähemmälle käytölle; unohdin kuljettaa kalenteria mukana, jos se taas oli mukana, tuntui ettei A6 kokoisilla sivuilla ole riittävästi tilaa, vaikka sivu per päivä käyttöön ne tuntuivat jopa liian runsailta. Lopulta en pitänyt lainkaan ajatuksesta etten näe koko viikkoa kerralla.

Bullet journaliin en taas jaksanut tehdä viikkosivuja, vaikka ne olisivat olleet ehkä tarpeen. Muistikirja kulki laukussa (ja pysyi harvinaista kyllä samana koko vuoden) mukana uuden harrastuksen vuoksi paljonkin. Se alkoi myös toisella vuosipuoliskolla täyttyä lautapelisessioihin liittyvistä muistiinpanoista, kun aloin pelata pöytäroolipelejä pienellä porukalla. Yllätin itseni muistiinpanojen suhteen käyttämällä aivan perinteistä lyijykynää – tuntuu etten enää vuosiin ollut sitä tehnyt sillä stabilot ja värikoodaus valtasivat jo yläasteella tuntimuistiinpanot. Vähemmän on ollut tänä vuonna erityisesti koristelun suhteen enemmän omalla kohdallani. Siksipä en ole juuri teippejä tai muuta ostanutkaan. Muutamia kyniä on tullut hankittua jo loppuun käytettyjen tilalle vuoden aikana, ja niillä on pärjätty enemmän kuin hyvin. Jälki ei aina ole ollut kaunista, mutta tarkoituksensa ne ovat täyttäneet.

Vuoden teeman inspiroimana olen myös harkinnut ostoksiani entistä tarkemmin, ja koittanut hyödyntää sitä mitä kotona on. Vuoden jälkipuoliskolla tuli myös ylläpitoon hyppäämisen myötä testattua paljon uutta. Näistä hyvinä esimerkkeinä ensimäinen pidetty live ja huoneilut. Ne opettivat omalla tavallaan sitä vuoden samaa kantavaa teemaa, ettei sen tehdyn jäljen tarvitse olla täydellistä. Kunhan lähtee täysillä mukaan kokeilemaan, usein se riittää ihan hyvin. Olen ylläpitäjänä eri tavalla aktivoitunut kokeilemaan omia rajojani kalenterin ja tavallaan myös oman luovuuteni rajoja.

Mitä siis tänä vuonna olen oppinut? Tein Hobonichin osalta kalliin hutiostoksen. Se opetti, kuitenkin paljon siitä millaisella kalenterilla lähden ensivuoteen. En myöskään aio heittää kyseistä kalenteria pois, uskon kyllä sille löytyvän käyttöä kunhan vain keksin mitä. Oma tyyli on muuttunut kovasti funktionaalisempaan suuntaan, joten teipit ja koristeet saavat nyt ainakin hetkellisesti odottaa vuoroaan – toki niitäkin tulee käytettyä pienemmissä määrin.

-Janita