Searching for "personal-koko"

Esittelyssä – Sinettitarvikkeet (Kuusade)

Postauksessa näkyvät tuotteet on saatu yhteistyössä Kuusateen kanssa.

Ilokseni pääsin tekemään yhteistyötä ihanan Kuusateen kanssa ja vieläpä sellaisen asian parissa, joka ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta joka kiinnosti minua kovasti. Sain esiteltäväksi Kuusateen uutuuksia eli kerrassaan upeita sinettitarvikkeita, joiden kanssa askartelun saa vietyä aivan uudelle tasolle. Olin siis ymmärrettävästikin innoissani.

Paketissa oli mukana kaksi metallista, puukahvaista sinettileimasinta, jotka ovat Kuusateen omaa designia. Näiden  minun saamieni lisäksi verkkokaupasta löytyy muitakin aivan ihania leimasinvaihtoehtoja. Leimasimien lisäksi paketista paljastui ihana valikoima eri värisiä, kuun mallisia vahanappeja. Mukana oli monta lempiväriäni: violettia, tummanvihreää, viininpunaista, tumman lilaa, kultaista ja valkoista. Kuusateen sinettivahat on valmistettu omalla reseptillä ja niissä on käytetty pohjana kotimaista meihläisvahaa. 

Lisäksi paketista löytyivät myös kaikki muut tarpeelliset sinettiaskartelussa tarvittavat työvälineet eli sulatustaso ja lusikka sekä pinsetit. Mukana oli myös purkillinen ihania ruusukultaisen värisiä foliohippuja ja toinen purkki kukkien terälehtiä. Foliohiput ja terälehdet on tarkoitettu lisäkoristeiksi vahasinetin päälle. Mukaan oli minun onnekseni sujautettu myös kattava ohjelappu, jolla tällainen kokematonkin sinettivahailija pääsi loistavasti alkuun.

Konseptihan on oikeastaan vallan yksinkertainen. Sulatustason alle laitetaan palamaan yksi tuikku ja sulatuslusikka lasketaan sitten tason päälle. Lusikkaan laitetaan kahdesta kolmeen vahanappia ja annetaan niiden sulaa. Kun vaha on sulanut, se kaadetaan halutulle alustalle. Jos valmiin sinetin haluaa saada vielä irti alustasta myöhempää kiinnittämistä varten, kannattaa sula vaha kaataa silikoniselle askartelualustalle tai sitten ihan vain palalle leivinpaperia. Sinetin voi toki halutessaan myös tehdä suoraan sen käyttökohteen päälle, esimerkiksi muistikirjaan tai kirjekuoreen. Kun vaha on kaadettu, täytyy olla suhteellisen nopea, koska se alkaa kuivua saman tien. Leimasin painetaan sulaan vahaan ja irrotetaan sitten varovasti. Jos mukaan haluaa koristeita, kannattaa ne ripotella kuumaan vahaan nopeasti jo ennen sinetin painamista. 

Sinettitarvikkeiden käytön ollessa tosiaan näin helppoa, innostuin niiden kanssa puuhastelusta saman tien pari kertaa kokeiltuani. Ja mikä parasta, jos sinetti ei tunnu ensimmäisellä kerralla onnistuvan, sen voi aina sulattaa uudelleen ja kokeilla toisen kerran. Vaha ei siis missään nimessä mene hukkaan. 

Mahdollisuudet tämän kanssa ovat rajattomat. Sineteillä saa muun muassa koristeltua ja suljettua kirjekuoria tai niitä voi käyttää mukana erilaisissa askarteluprojekteissa ja tehdä esimerkiksi erilaisia kollaaseja, jotka viimeistelee upealla vahasinetillä. Itse kokeilin vahasinettiä suoraan personal-kokoisen Color Crush -kalenterini aukeamalle, ja mielestäni lopputuloksesta tuli varsin onnistunut. Kalenteriaukeamiin saa näin aivan uudenlaista ilmettä ja tunnelmaa. 

Oma sinettivahataipaleeni on vielä varsin alussa, mutta kiitos mahtavan aloituspaketin, selkeiden ohjeiden ja Kuusateen Jennan kärsivällisen opastuksen löysin taas yhden itselleni uuden jutun, joka vei saman tien mennessään. Aionkin siis varmasti tulevaisuudessa tehdä sinettejä enemmänkin ja hyödyntää niitä askarteluprojekteissani. Mielessäni on jo vaikka minkälaisia ideoita bullet journalini sivuille, niistä varmasti lisää myöhemmin ryhmän puolella! 

Suosittelen näiden kokeilua ehdottomasti kaikille!

-Carita

Kalenterivuosi 2021 – Laura S.

Yhdessä viikkoaukeamassa käytetty alekoodilla ostettua Brushoa (Suomen taidetarvike).

Heipä hei kaikille! Tällä kertaa on minun vuoroni paneutua ylläpidon haastepostauksen pariin ja esitellä teille hieman ajatuksiani kalenterivuodesta 2021.

Minulla oli loppuvuodesta 2020 varsin selvät sävelet, millaisella kalenterikokoonpanolla halusin käynnistää uuden vuoden. Itselleni ”se tuttu ja turvallinen” valinta oli luonnollisesti bullet journal, eli tuttavallisemmin bujo, jonka tekemistä olen nyt harrastanut jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimeiset kolme vuotta bujo on kuitenkin toiminut minulla pääasiallisena kalenterina.

Tämän vuoden muistikirjana minulla on käytössä ihanaakin ihanampi L-kokoinen Nuuna Graphic Moon, jonka itseasiassa ostin jo pari vuotta takaperin ja olen odottanut sormet syyhyten sen korkkaamista. Siirryin viime vuoden puolella Leuchttrum1917 (Lettu) -muistikirjasta Nuunan pariin ja ihastuin nopeasti siihen, kuinka paksut sivut Nuunassa oli Lettuun verrattuna. Tykästyin myös pienempään pisteväliin, joka tuntui sopivan omaan pieneen käsialaani.

Mutta onko Nuuna kuitenkaan minulle se täydellinen muistikirja? Sitä en tiedä. Olen viime aikoina haaveillut Letun uusista muistikirjoista, olen tuijotellut useaan otteeseen Archer&Oliven valikoimaa ja kaapissa puolestaan odottaa edelleen ihana Auran Monochrome sitä hetkeä, kun keksin sille sen täydellisen käyttökohteen. Vaihtoehtoja olisi monia, mutta ei siitä sen enempää.

Bujoilussa minua viehättää ehdottomasti sen vapaus. Vaikka on olemassa virallinen Bullet journal -metodi, jokainen voi muokata siitä itselleen sen kaikista sopivimman tavan hyödyntää arjen työkaluna. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi jollain toisella. Minulla meni ikuisuus tajuta se, että en saa verrata omaa tekemistäni netin syövereistä löytyviin taideteoksiin. Tämän sisäistäminen vapautti lukon lähteä testaamaan eri tapoja työstää aukeamiani ja ainakin omasta mielestäni tyylini on vain laajentunut tässä jo esimerkiksi kuluneen vuoden aikana.

Vielä viime vuonna minulla oli pakkomielteenä pitää vahva teema per kuukausi aukeamissani ja se tuntui lopulta hieman rajottavan tekemistäni. En ota enää niin vakavasti sitä, että miten hyvin joku viikkoaukeamani sopii kuukausiaukeamaan. Menen mielummin inspiraatio edellä. Olen huomannut käyttäväni huomattavasti enemmän värejä kuin vielä jokunen aika sitten. Musteet ja vesivärit ovat löytäneet pikkuhiljaa tiensä kalenteriaskarteluuni kynien, washien ja tarrojen rinnalle.

Aukeaman ”väriräjähdys” on tehty Brusholla, joka on ostettu alekoodilla Suomen Taidetarvikkeelta.

Koska L-koon Nuuna on aikamoinen järkäle ihan tyhjänäkin (viime vuoden bujoni painoi vuoden lopulla yli kilon!), halusin tämän rinnalle valmiiksi päivätyn ja paljon pienemmän kalenterin mukana kannettavaksi. Päädyin ostamaan itselleni Hobonichi Weeksin, jota olin vain ihastellut muiden kuvien kautta. Yhteiselomme on tosin edelleen hieman takkuista, en tiedä johtuuko se siitä, että en ole vieläkään sinut vaakapäivien kanssa. Vai johtuuko se siitä, että minun on täytynyt haastaa itseäni ihan eri tavalla koristelun suhteen, sillä viikkokittien käyttö on ollut bujoilijana minulle aika vieras käsite. Huomasin myös, että minulla jäi useampi viikko ihan tyhjäksi erinäisten syiden takia. Mutta se on ihan ok.

Olisin halunnut tuoda tämän vuoden kalenterikattaukseen myös personal-kokoisen rengasplannerini, jonka maailmaan pääsin viime vuonna, mutta sekin jäi ajanpuutteen takia täysin olemattomalle käytölle. Kaapissani odottaa myös älyttömän kaunis Traveler’s Notebook (TN), jonka käyttöönotosta olen haaveillut ikuisuuden. Ja tällä hetkellä ryhmä on inspiroinut minua niin paljon, että ajatus myös Art Journalin aloittamisesta on vahvana takaraivossa.

Kalenterirauhaa en siis ole ainakaan toistaiseksi löytänyt, mutta olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetkeen kokoonpanooni. Aika näyttää löydänkö näiden jo olemassa olevien kanssa rauhan vai lähdenkö tasapainoilemaan uusien juttujen kanssa.

Ihanan aurinkoista kevään alkua kaikille!

– Laura