Hei Sinä, tunnistatko kenties itsesi seuraavasta kuvauksesta? Olet ajatellut koristella kalenteriasi ja keräät esille koristeluun tarvittavat tarvikkeet, kuten kynät, washit, tarrat ja die cutsit. Kaikki on aloittamista vaille valmista, kunnes…
Täysin yllättäen ja mitään ilmoittamatta sinulle iskee tyhjän paperin syndrooma. Tuijotat tyhjiä kalenterin sivuja, mutta pääsi on täysin tyhjä ideoista. Tuskanhiki nousee otsallesi, etkä tiedä yhtään, miten kalenteriasi koristelisit. Kaikki aikaisemmat suunnitelmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Älä murehdi! Et ole yksin ongelmasi kanssa. Minulla on ollut sama tilanne ja sen vuoksi ajattelin kirjoittaa sinulle ja kertoa, ettei kalenterin koristelu ole niin vakavaa puuhaa. Kun minulla on vaikeuksia päästä alkuun kalenterin koristelussa, valitsen kauneimmat omistamani tarrat ja washit. Olen huomannut, että niiden avulla on helpompi päästä alkuun kuin jos yrittäisin koristella aukeaman jonkin tietyn teeman mukaisesti. Kaikkein tärkeintä on aloittaa! Yleensä kun olen päässyt alkuun, huomaan, että koristeleminen sujuu kuin itsestään.
Kalenterin koristeluvaiheessa tykkään jättää tyhjää tilaa kirjoituksille. Jatkan kalenterin koristelua vielä myöhemmin lisää, kun olen ensin saanut kirjoitettua kyseisen päivän muistiinpanot valmiiksi.
Ylläpidon haastesarjassa on tällä kierroksella inspiroiduttu toisistamme. Arpaonni osui kohdallani ihanaan Tiaan, joka on ehdottomasti luovuutensa takia henkilö, jonka tekemisestä on joka kerta mielenkiintoista lukea. Tia on myös meidän DIY-kuningatar, jonka vinkkipostauksia olette saaneet lukea jopa monta kertaa kuukaudessa. Muut jo suoritetut haasteet tästä aiheesta voit kurkata täältä.
Olisin voinut lähteä yrittämään mitä tahansa blogissa aiemmin nähtyä askarteluvinkkiä, mutta omat rajani tuntien päätin lopulta pitäytyä tavan kalenteriaskartelun parissa. Tian aukeamista minulla tulee ensimmäisenä mieleen värien ja materiaalien runsaus, varsinkin washiteippien saralla. Halusinkin lähteä rakentamaan omaa viikkoaukeamaani tätä kautta ja valitsin muutaman washin kauniiden kukkakuvioiden perusteella ja olihan mukana pakko olla kimalletta kahden foilatun teipin myötä. Ja koska kyse on minun aukeamastani, päätin kruunata teippien valinnan ohuella ruutuwashilla.
Tialla on aivan ihana tapa kerrostaa teippejä ja asetella niitä sivuille tavalla, jota en vain osaa kunnolla matkia. Toki omalla kohdallani kalenterin A6-koko aavistuksen rajoitti kaiken esille laittamista, mutta päätin mennä runsaus edellä. Koska tuunattava aukeama myös osui syksyn kohdalle, halusin värien myötä tuoda sitä myös esille.
Seuraava iso asia, mikä Tian aukeamista tulee mieleen, on boksitarrojen käyttö. En ole ikinä oppinut käyttämään pahemmin boksitarroja omissa kalentereissani, yrityksen puutetta ei myöskään ole ollut. Halusin kuitenkin nyt runsaan koristelun myötä ottaa boksit käyttöön, sillä ei-boksi-ihmisenä omistan yllättävän monta Mambin tarrakirjaa.
Boksien tapaisena saivat toimia myös työpäivätarrat, sillä tätä tehdessä työaikani eivät ole vielä varmistuneet, joten tämä sopi paremmin kuin hyvin tälle viikolle. Nappasin myös positiivisen tekstitarran koristamaan alkuviikkoa boksitarrojen laiton yhteydessä. Muutama PET-teippi loopin jämistä leikattu kahvityttö pääsi myös somistamaan aukeamaa, sillä muutama kohta kaipasi selkeästi jotain koristetta itseensä.
Muutama merkintä viikonlopun bokseihin jo tiedetyistä menoista. Olisi varmaan pitänyt napata Legamin kynä merkkauksia varten, kun niistäkin tulee aina Tia ja monen monet hänen omistamansa erilaiset pyyhittävät kynät. Tartuin kuitenkin ihan vanhasta tottumuksesta toiseen tämän hetken vakiokynääni tekstiä varten.
Ja valmis aukeama on tosiaan tällainen! Suloinen sekoitus meitä molempia ja mukava hypätä tällaisen haasteen myötä aina hieman sen oman koristetyylin ulkopuolelle. Tia on ihanan lämmin ja inspiroiva ihminen jo itsessään, ja minusta oli ihana pohtia haastetta päässäni etukäteen, vaikka tuntuikin, että valitsin lopulta ”helpon ratkaisun”.
Toivotan sinulle rauhallista loppuviikkoa ja toivottavasti nähdään ryhmän puolella! – Laura S.
