Searching for "maalikynä"

Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia

Suvin lempikynät

Hellurei!

Tänään jutellaan hetki lempikynistä, nimittäin niitähän riittää. Allekirjoittanut myöntää tässä ja nyt julkisesti, että saattaa lipsua manian puolelle ja voi olla, että yöunet ovat kaikonneet näitä miettiessä.

Ihan tavallinen kuulakärkikynä, mutta niiiiiin kaunis katsella – Ted Baker Bowtiful. Enimmäkseen koristeen virkaa tekevä kynä kulkee aina mukana ja sillä merkataan post it-lapuille tulevat menot jotka päätyvät sitten aikanaan tuunaushetken parissa kalenterin sivuille asti. Vajaan puoli vuotta ihailin salaa Miran kalenterin mukana kulkevaa samanlaista kynää, ja sitten retkahdin. Oli saatava samanlainen omaksi ja sellainen löytyi sitten eBayn kautta.

Tiemme kohtasivat sattumalta, mutta onneksi kohtasivat. TÄYDELLINEN 0.3 kuitukärki tekee kirjoittamisesta nautinnon. Mielestäni kaikki tarvitsevat sen luotettavan pikkumustan – täs’ siul on sellane!  Sain kynän Kesämiitistä, Suomalaisen kirjakaupan sponssituotteena. Tämä on kynä, jota palaan jatkuvasti käyttämään vaikka esillä olisi muitakin kyniä.

Kesämiitissä sattui se kuuluisa oho hups, kun minun piti vain kokeilla, mitä maksaa kolme kynää ja postikulut alekoodin kanssa. Sitten siinä puhelimen ruudulla vain luki, että tilaus vastaanotettu! Eli olen täysin syytön kunnes toisin todistetaan. Nämä kynät ovat kyllä kutkuttaneet siitä asti, kun ne ensimmäisen kerran vilahtivat ryhmässä jostain syystä silmiini – koska onhan kaikki kivaa mikä kiiltää. Näissä on myös todella kiva tuntuma ja kynä liikkuu todella pehmeästi paperilla. Se mikä yllätti minut positiivisesti on, että mukana tuli heti kolme refill-patruunaa. Ihan tavalliseksi kuulakärkikynäksi en näitä mieltäisi, sillä mielestäni laatu on erilainen, kuin minkä tahansa kuulakärkikynän.

Nämä kynät yllättivät minut täysin ja ihastuin palavasti. Näissä on 0.3 kuitukärki, ja värivalikoimaa on jokaiseen makuun aina trooppisesta neonväreihin. Kynissä on ergonominen kolmionmallinen muotoilu, ja voisin kuvitella nämä toimiviksi kavereiksi koulun penkille – ja plannerissa näillä saa ihanasti väriä aukeamiin, ellei takerru siihen luotettavaan pikkumustaan niinkuin minä aina teen. Näitä kyniä myy mm. Se Hämeenpuiston vihkokauppa, PikkuLeppis sekä Teippitarha.

”Mitä meinaat tehdä näillä”, oli kauppiaan kysymys kun hehkutin kyniä hänelle viestisovelluksessa. ”En mä vaan tiedä, mutta ne on niin kauniit!”. Maalikynän tyyliset sparkle markerit ovat uusin hankintani. Kuvassa näkyvät warm oceans-sävyt ja olemassa (ostoskorissa, heh heh) on myös cool oceans-sävyt. Näitä Jane Davenport-merkkisiä kyniä myy esimerkiksi KlemmarikellariChic Company ja Heidin korttipaja.

 

Videoita aiheesta: Kynätesti Ajaston plannerissa, Pilot Frixion-esittely, Kalenterin koristelu pelkällä kynällä, Mitä Allun penaali on syönyt

Blogitekstejä aiheesta: Inktense vai Watercolour, Pistevihot kynätestissä, Mitä Inkan penaali on syönyt, Sakura Gelly Roll-kynien esittely, Sakura Koi-sivellinkärkitussien esittely

Mitkä on sun lempikyniä?

 

Suvi