Searching for "miitti"

Taas kärryillä elämästäni

Siisti koulupöytä houkuttelee. Otan tuolin alleni ja kaivan lukollisesta laatikosta pienen päiväkirjani: ”Rakas kukkis! En ole kirjotanut sinulle pitkään aikaan.” Uppouduin kertomaan tapahtumista läheisimmälle ystävälleni, päiväkirjalle. Aika pysähtyi. Ja sitten se vieri, ja kieri, läpi murrosiän vuoristoradat ja heitti huolella kaikki kiepit opiskelijan ihmissuhdeviidakossa. Lopulta minä putosin kelkasta asemalle vuonna 2013. Isoja asioita tapahtui elämässäni yhtenä vyörynä. Vaikka suurin osa niistä olikin positiivisia, olivat ne jälkeenpäin ajatellen kuitenkin minulle liian suuria asioita samalla kertaa. Elämä jatkui vuosi toisensa jälkeen, mutta minä olin jäänyt kyydistä. Aloin kaivata ystävääni, päiväkirjaa, jonne vuodattaa tuntemuksia ja tapahtumia. Harvoin olin jaksanut kaivaa sen esille harmitellakseni, ettei se ollut ollenkaan ajan tasalla. Toisin sanoen päiväkirjan täyttäminen oli jäänyt, koska oli vaikea hypätä elämän ehkä isompien asioiden yli niin kylmästi.

Syksyllä 2017 ajoin autolla ja kuulin pätkän radiolähetyksessä bullet journalista.”Se on kuin kalenteri, päiväkirja, muistilaput – yksissä kansissa.” Päiväkirja! Ja kalenteri! Ja itse tekeminen! Ne kolahtivat minuun. Laitoin kotona Googlen laulamaan – siitä tulikin seireenin laulua, jonka pauloissa olen ehkä lopun elämääni! Olin löytänyt itelleni uuden elämän bujoilun avulla. Google oli tuonut minut myös Kalenterimanian ovelle. Kurkistelin ensin ikkunoista, mutten uskaltautunut painamaan ovikelloa. Istuin terassille bujoilemaan.

Pikkuhiljaa aloin kiinnostua muustakin kuin värikynillä piirtelystä. Löysin tieni Teippitarhaan, josta mukaani tarttui washiteippejä ja sivellintusseja. Samaan aikaan aloin kiinnostua harrastukseen liittyvästä tuunailemisesta ja etsin Facebookista vihkotuunareita, tuloksetta. Sitten tajusin katsoa selkäni taakse. Siinä oli ovi, jossa luki: ”Kalenterimania, kalenterituunauksesta kiinnostuneet. Huom. Tervetuloa myös bujoilijat!” Aa! Siis minä! Nousin reippain mielin kainalossani bujo ja kymmenkunta sivellintussia ja soitin ovikelloa!

– ”Tervetuloa!! <3 <3 Heidi Swapp, EC, HP mini tai personal, miitti, kittejä, katteja, yksisarviset ja laiskiainen..”

– ”Joo, laiskiainen, moi vaan kaikki! -ööh, en kyllä ymmärrä mitä kieltä täällä puhutaan..”

Vaikka aluksi puuttui yhteinen kieli, tunsin tulleeni kotiin. Täällä oli niitä, jotka kirjoittivat kirjeitä ja halusivat niillä ilahduttaa toisia, juuri niin kuin minäkin! Täällä oli niitä, jotka myös bujoilivat ja kirjoittivat päiväkirjaa, ja mikä parasta paljon paljon askartelemisesta, kädentaidoista ja taiteesta kiinnostuneita, suurisydämisiä ihmisiä!

”Voi että ootte kaikki ihania!!<3 Olen kiitollinen, että tulitte elämääni!”

Nyt elämääni ja bujoiluuni kuuluu niin kitit ja katit kuin livet ja lovetkin. Pikkuhiljaa olen päässyt perille myös maniaperheen yhteisestä kielestä ja tuunailuni meinaa lähteä vähän manian puolelle.

Avaan uuden ystäväni, bujon, otan puhtaan sivun ja annan tunteideni ohjata: ”Rakas päiväkirja, en oo kirjottanu taas pitkään aikaan mutta: Oon taas kärryillä elämästäni ja se on laiffii! <3”

Rakkaudella Sarkku

Survival kit muuton keskelle

Hellurei mania,

tänään ajattelin kirjoittaa siitä, millaisen ”survival kitin” aion pakata tiettyyn kassiin tälle tietylle ajanjaksolle, kun 90% kaikesta täytyy hyvin pian pakata ja täysin varmaa tietoa siitä hetkestä kun kaikki on purettu, ei ole. Halu harrastaa muuton keskellä kuitenkin on, ja kesäloman aikana tiedossa muutama kiva miittikin! Samalla ”vain tärkeimpien” pakkaaminen haastaa kivasti minimalismiin, joten aloitetaan!

Valitsin kassiksi tämän överisuloisen muumi-kestokassin, jonka ostin paikallisesta K-Supermarketista.

Ensimmäiseksi kävin washien kimppuun. Mulla on ollut aiemminkin miiteissä mukana iso ikeapussillinen washeja, mutta käyn ne nyt uudelleen läpi ja halusin niitä edelleen vähemmän tähän miittipussiin.

Kynät, joista tein postauksen viime viikolla, tulivat tähän kassiin. Osa mahtuu penaaliin, osa ikeapussiin, sillä uudessa kodissa ne pääsevät kynäpurkkiin. Lisäksi kynien mukaan tuli yhden reiän rei’itin, Tim Holtzin sakset ja Tacky glue-liimakynä.

Sitten se tärkein, eli tarrat. Tarroista kassiin tuli MAMBI:n suosikit sekä tarrakansio, jonka olen omistanut Tapio’s Daughterin ja muiden pienien firmojen tarroille.

Viimeiseksi halusin vielä säilyttää mukaan muuttobujoni, tehtäväkirjani sekä Unelma- ja Hidasta elämää-kuvakortit.

Oletko ikinä miettinyt mitä sun ”survival kittiin” tulisi? Millä pärjäisit ja mikä riittäisi just sun tarpeisiin jos kaikki ylimääräinen pitäisi jättää pois? Minä olen näiden kysymysten äärellä nyt hyvin paljon, ja toivon että saan muutossa karsittua enemmänkin ylijääneitä juttuja kiertoon ja koteihin, jossa niille tulee käyttöä.

Ihanaa heinäkuista viikkoa kaikille!

Suvi