Trackerit mielenterveyskuntoutumisen tukena

Moikka, ajattelin tulla kertomaan ja esittelemään omasta kalenteristani löytyviä trackereitä eli seurantoja, jotka ovat toimineet uskomattomana apuna omien mielenterveysongelmieni seurannassa ja analysoinnissa!

Itseltäni löytyy samalta aukeamalta vuoden kestävä kuukautisten seuranta sekä vuoden kestävä ahdistusseuranta, jotta voin seurata onko kuukautisilla merkitystä omaan ahdistuneisuuteen. Ahdistusseurannassa olen käyttänyt kahta eri väriä merkkaukseen, onko ahdistus ollut lievä vai voimakas sekä rastia jos kyseisenä päivänä on ollut paniikkikohtaus.

Näiden perään olen lisännyt ja jättänyt monta sivua tyhjäksi, jotka kulkevat nimellä ”Mikä ahdistaa?”. Itse tykkään analysoida omia ahdistuksen tunteita ja oireita rauhassa, jotta näitä pystyy käymään ammattiavun kanssa läpi ja etsimään parhaita tapoja oman olon helpottamiseen. Nämä olen tahtonut pitää hyvin simppelinä, joten päädyin jättämään sivut vain tyhjäksi jotta saan paljon tilaa kirjoituksille ja analysoinnille. Aikaisemmin kokeilin myös vuoden mittaista trackeria, jossa oli eri väreillä merkattuna yleisimpiä omia ahdistusten syitä, kuten raha, sosiaaliset tilanteet ja yksinäisyys, mutta koin itselle tämän liian yksinkertaiseksi, koska persoonana tykkään enemmän kirjoittaa asioita ja tuntemuksia ylös kuin merkata niitä väreillä. 

Joka kuukausi olen tehnyt myös erilliset trackerit lääkkeidenotolle sekä uusia lääkkeitä aloittaessa olen tehnyt myös trackerit yleisimmille sivuoireille, kuten päänsärky, huonovointisuus, suun kuivuminen yms. Itse haluan myös seurata syömistäni, joten joka kuun trackersivulta löytyy myös omat boksinsa aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, sekä ahmimiselle. Omaan kuntoutumiseen liittyy myös erilaiset syömisongelmat, joten näiden täyttö ja seuranta on ollut itselle todella tärkeää. Jossain kohtaa aion vielä lisätä vastaavanlaiset seurannat välipaloille, mutta niiden aika ei itsellä ole vielä! 

Maaliskuussa aion ottaa uudelleen käyttöön myös listauksen, johon kirjoitan joka päivä mistä olen kiitollinen juuri sinä päivänä. Välillä noiden täyttö on ollut itselle todella hankalaa, mutta varsinkin näin poikkeusaikana kun tuntuu että seinät kaatuu päälle kotona istuessa, on itselleni tärkeää yrittää löytää se joku kiitollisuuden aihe jokaisesta päivästä!

Kokonaisuutena kaikki nämä trackerit ovat toimineet itselleni parhaiten, kun muistaa olla myös armollinen näiden täyttämisen suhteen. Aina ei jaksa joka päivä ruutua värittää, vaikka ahdistaisikin ja lääkkeet on otettu, ja se on enemmän kuin ok! 

Koen, että näiden suurin tarkoitus on auttaa eikä tuoda lisästressiä ja se on hienoa kalenteri/bujomaailmassa, että jos jokin ei juuri itsellä toimi, sitä ei tarvitse tehdä seuraavassa kuussa uudestaan tai sivun päälle voi liimata kauniin kuvan. Joten erilaisia trackereitä voi rauhassa testailla ja etsiä juuri ne omat lempparit itselleen!

Itsekin olen testannut monia eri tapoja seurata näitä ja tässä jaoin teille omat lempparitapani tähän! 

-Maarit

Umpikujasta kohti uusia ideoita

**Postauksessa mainittu Leuchtturm saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Ryhmässä on tullut esiin viime kuukausina suuri inspiraatiopula. Niin ylläpito kuin ryhmäläisetkin kärsivät inspiraation puutteesta, mieli on monella maassa ja tuntuu, että monevat koittavat tällä hetkellä vain räpiköidä päivä kerrallaan eteenpäin. Se on ihan ok, aina ei tarvitse jaksaa. Tärkeää on puhua näistä fiiliksistä, kertoa suoraan että nyt ei kyllä nappaa. Korona ahdistaa. Kotona on raskasta. Etätytöt painavat niskaan. Välillä on vaikea löytää aikaa kaikelle mille haluaisi.

Itse taistelen usein sen kanssa, että haluaisin tehdä asioita kalenterin kanssa, haluaisin lukea ja samaan aikaan se kiva sarja HBO:lla kutsuu nimeäni. Ja nämä siis niistä omista jutuistani, sen lisäksi lapsi haluaa lukea, askarella, retkeillä, kokata, leipoa. Olivatko nämä ne kuuluisat ruuhkavuodet?

Itsekin siis surffailin huonoilla aalloilla pitkään, oma vointini oli huono ja se tottakai heijastui myös harrastuksiin. En olisi jaksanut, enkä halunnut tehdä yhtikäs mitään. Jos ei olisi lasta, olisin maannut sängyssä päivät pitkät sarjoja katsellen, luultavasti siihen asti että makuuhaavoja alkaa muodostua. No hain tähän apua, tajusin ettei se ole normaalia. Se siitä, ei siitä sen enempää.

Mutta, oloni kohennettua palasi myös se kipinä, halu, tarve tehdä jotain. En ole ikinä ollut hyvä olemaan paikoillani oikeasti tekemättä mitään. Olen maailman huonoin sairastamaan, sillä päädyn vähintään sisustamaan kotini uudestaan. Totuus kuitenkin oli, että polkuni traveler`s notebookin kanssa oli saavuttanut umpikujan ja oli aika miettiä uusia ratkaisuja.

Caritan ja Tarun inspiroimana olen palannut vesivärien maailmaan, innostuin niistä ensimmäisen kerran ehkä vuosi, puolitoista vuotta sitten? Silloin innostus jäi lyhyeksi, koska ahdistuin siitä etten osaa. En osaa ja pysty tuottamaan sellaista jälkeä kuin haluaisin. Loppuvuodesta minulla oli mahdollisuus päästä hyödyntämään upean Essin life coach -ohjausta, ja se oli minulle mullistava kokemus. Tajusin, että rajoitteet, tavoitteet, kaikki painostava on omassa päässäni. Ei muilla ole odotuksia suhteeni, vaan olen itse se joka nostaa rimaa edessäni.

Aloitin ensin jonkinlaisen creative journalin tähän muistikirjaan, jota suosittelen kaikille jotka ovat epävarmoja mitä haluavat. Muistikirja on äärettömän edullinen laatuunsa nähden. Se kestää hyvin vesivärejä ja kyniä, pienuutensa takia se sujahtaa myös helposti laukkuun kannettavaksi. En ehtinyt montaa aukeamaa tehdä, mutta ehdin inspiroitua hurjasti, kun Suomalaisesta Kirjakaupasta tarjottiin tulevia uutuuksia testiin. Aiemmin en olisi tarttunut minkäänlaiseen bullet journal -yhteistyöhön epäonnistumisen pelossa, mutta nyt päätin tarttua härkää sarvista ja tarttua tilaisuuteen. Pari päivää viestittelyn jälkeen hainkin Hansakorttelin Suomalaisesta Kirjakaupasta oman Leuchtturmini ja se kuulkaa oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, tuntuu että inspiraatio kuplii sisälläni ja on vaikea keskittyä kaikkeen muuhun. Toivottavasti tämä kantaa pitkälle.

-Mira