Moikka. Mä oon Eeva, reilu kolmikymppinen uusperheellinen äiti ja avovaimo Vantaalta. Aloitin matkani ”kalenterimaahan” heinäkuussa 2018, bujoillen. Koska olen tyyppiä hetimullekaikkinyt, päädyin ostamaan halpiskierrevihkon valkoisin sivuin (viralliselta nimeltään kai luonnoslehtiö).
Löysin pian Kalenterimania-ryhmän Facebookista ja ajattelin sinne liittymisestä olevan kaikenlaista apua ja hyötyä. Alkuun olin sujuvasti pihalla kuin lumiukko. En ymmärtänyt washeista, plannereista, weekly kiteistä, full boxeista ynnä muista vastaavista tuon taivaallista. Muistan ihmetelleeni esim. washivaihtoja – ”Tyypit vaan kieputtelee pelikortin ympärille teippiä ja sit ovat ihan ’jee’!” Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa alkoi termistökin – ja mikä niissä on se juttu – tulla mullekin tutuksi.
Löytyi saman kiinnostuksen jakavia ihmisiä, saatiinpa oma minimiittikin järkättyä, se pidettiin meillä. Miitissä bongasin eräällä kaverillani ihanan pinkkiglitterisen pistesivuisen bujon, johon rakastuin niin lujaa, että pakkohan mun oli sellainen hommata seuraavaksi (edellinenkään ei ollut lähelläkään puoliväliä). Siitä ei valitettavasti ole kuvaa.
Syksyn mittaan huomasin, ettei mulla sitten kuitenkaan oikein riitä aika – tai ideatkaan – bujoiluun, joten päätin antaa ”ihan oikealle kalenterille” mahdollisuuden. Aikani Kalenterimania-ryhmässä eri vaihtoehtoihin tutustuttuani päädyin tilaamaan Happy Planner Minin, koska ”en mä mitään liian isoakaan kalenteria halua”.
Päätin jo alusta asti, että kalenterini tulee toimimaan eniten lähinnä päiväkirjana, joten päiväsarakkeissa olisi oltava riittävästi tilaa kirjoittaa. Alkuun ajattelin, että vaakatasossa olevat päiväsarakkeet (vieläpä rivityksellä) olisivat kätevimpiä. Pian huomasin, että Happy Planner Minissä ei ollutkaan riittävästi tilaa jaaritteluilleni. Joten päädyinpä taas vaihtamaan kalenterityyppiä. Halusin kokeilla Heidi Swappin Largea, jonka bongasin vähän käytettynä kalenterihärpäkkeille tarkoitetusta kirppisryhmästä. Heidi Swapp oli kaunis ja siinä oli ihanat kannet taskuineen.
Pian tutustuin vähän tarkemmin boksitarroihin, joita ei juurikaan ole saatavilla vaakatasopäiviin, eikä niitä oikein mahtuisi asettelemaankaan kovin fiksusti. Ajatus kauniisti asetelluista boksitarroista alkoi houkutella niin paljon, että jälleen mulla oli edessä kalenterin vaihto ja toteaminen, ettei uusi kalenterini voisi olla muunlainen kuin pystypäivillä. Jälleen kyselin Kalenterimaniassa apuja ja vinkkejä ja hetken pohdiskeltuani päädyin Happy Planner Classiciin.
Nyt mulla on muutaman kuukauden ollut tuo Happy Planner Cassic ja oon ollu todella tyytyväinen. Boksitarroja on haalittu, samoin washiteippejä ja -samplejakin. Eikä vieläkään riitä! Sanoisin, että eniten käyttämiäni tuunausjuttuja kalenteriini ovat washit ja boksitarrat. Keräilen myös (pieniä) journaling cardseja, joita olen sijoitellut kalenteriini ja joita myös vaihtelen mielelläni.
Tämä harrastus on tuonut mulle omaa aikaa, auttanut keskittymisessä ja antanut mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan ja käyttää taiteellista silmäänsä. Bonuksena ihanat uudet ystävät, jotka jakavat saman kiinnostuksen!
Heinäkuussa juhlistin itsekseni kaksivuotista kalenterimaniaani. Olen siis liittynyt ryhmään heinäkuussa 2016 enkä takuulla osannut aavistaa, kuinka iso osa elämääni siitä tulisi. Olen sen kautta saanut todella paljon elämääni: uusia kavereita, muutaman ihan sydänystävän (tiedätte itse ketä olette), yhteenkuuluvuuden tunteen ja aivan mahtavan maniaperheen. Pahimmillaan, kun olin todella paljon yksin mieheni keikkatyön takia, mania oli turvasatama, jossa en koskaan ollut yksin. Aina löytyi offista joku, jonka kanssa jutella. Ryhmästä saan loputtomasti inspiraatiota ja saan katsella muiden uskomattoman hienoja luomuksia. Maniaperheen kanssa voin myös viimeinkin jakaa pöhkön innostukseni uusista kalenteritarvikeostoksista, joita olen vuosia hihitellyt ja ihastellut vain yksinäni.