Hitit ja hudit – Carita

Postauksessa mainitut guassivärit on saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta.

Ylläpidon torstaihaasteiden sarjassa ovat tällä kertaa vuodossa hitit ja hudit. Tätä asiaa voi lähestyä tosi monesta eri näkökulmasta, joten piti hieman pohtia miltä kannalta itse tahtoisin aihetta käsitellä. Joskus aiemmin olisin ehkä nimennyt välittömästi joitain konkreettisia tavaroita ja hankintoja, joista osa on ollut onnistuneita ja osa ei niin onnistuneita. Nyt kuitenkin olen jo pitkään ostanut juttuja aika satunnaisesti ja suhteellisen tarkkaan harkiten, joten niistä ei välttämättä olisi saanut kauheasti mitään syvällistä pohdintaa aikaiseksi.

Hitin valitseminen omalla kohdallani oli itse asiassa suhteellisen helppoa. Kuten moni ryhmäläinen on varmasti huomannut, on minun tekemiseni jo useita kuukausia pyörinyt pitkälti yhden asian ympärillä, nimittäin maalaamisen. Innostukseni lähti ihan sattumalta viime syksynä käytyäni ystäväni kanssa Paints and Friendsin järjestämässä työpajassa. Viimeinen silaus oli, kun sain Suomen Taidetarvikkeelta yhteistyössä käyttööni ihanat guassivärit. Ne eivät olleet minulle ennestään tutut, kuten eivät juuri mitkään muutkaan maalit. Guassivärien kanssa kävi kuitenkin niin, että se oli rakkautta ensimmäisellä kokeilulla. Myöhemmin sain myös ajatuksen tehdä bullet journalia enimmäkseen maaleja käyttämällä, ja sen parissa olenkin saanut vierähtämään jo monta kuukautta.

Guassivärien lisäksi olen kokeillut jonkin verran akryylimaaleja. Vesivärit sen sijaan ovat aina olleet minulle jonkinlainen mörkö, sillä en ole koskaan mielestäni oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää. Olen kuitenkin ihminen, joka tykkää taistella tuulimyllyjä vastaan siitäkin huolimatta, että usko itseen ei ole kauhean suurta. Niinpä päässäni on jo pidempään kytenyt ajatus, että vielä jossain vaiheessa satsaan kunnon vesiväreihin ja otan nekin haltuun. Nyt kesäkuussa minulla oli vihdoin mahdollisuus toteuttaa tämä ja tilasin itselleni ihanat Zig Kuretake Gansai Tambi -vesivärit. En ole niillä vielä monta kertaa ehtinyt maalata, mutta aivan kuten guassien kohdalla, myös näihin rakastuin välittömästi. Harjoitusta vaaditaan, ja paljon, mutta tämä on minulle aivan loistava tilaisuus kehittää kärsivällisyyttäni, sitä minulla kun ei kuulemani mukaan ole nimeksikään.

Hitiksi valikoitui siis maalaamisen löytäminen. Hutia jouduin pohtimaan hieman pidempään, mutta päädyin lopulta valitsemaan yhden isoimmista ja samalla haitallisimmista tavoistani: itseni epäilyn. Olen tosiaan aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja yrittämään ties mitä asioita, vaikka takeita onnistumisesta ei ole. Kuitenkin joka kerta, kun päätän ryhtyä johonkin, epäilen itseäni jo valmiiksi. Lisäksi minulla on rima itselleni ihan järkyttävän korkealla ja taidan nostaa sitä koko ajan ylemmäs. Tällä tavalla en siis koskaan anna itselleni mahdollisuutta onnistumiseen. Vaikka sisukkuus onkin varmasti yksi arvokkaimmista luonteenpiirteistäni, itseäni epäilemällä vien tavallaan pohjaa pois kaikelta siltä, mitä saavutan olemalla sinnikäs.

Kun mietin esimerkiksi maalaamista, en ensiajatuksena mielestäni edelleenkään osaa yhtään mitään. Jos kuitenkin hetkeksi luovun pahimmasta itsekritiikistä, näen, että se ei pidä ehkä täysin paikkansa. Minulla on vielä todella paljon opittavaa esimerkiksi juurikin vesivärien kanssa työskentelystä, mutta jos mietin sitä pistettä mistä viime syksynä aloitin, olenhan minä siitä tullut selkeästi eteenpäin. Olen oppinut paljon sellaista, mitä en vielä silloin osannut. Yleensä tämä ajatus vain hukkuu sen kaiken itsensä epäilemisen alle ja näen vain sen, mitä en vielä osaa.

Niinpä lupaan nyt pikkuhiljaa antaa itselleni hieman enemmän armoa tässäkin. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja oppimismatka voi olla pitkä, mutta jokainen askel eteenpäin on aina askel oikeaan suuntaan.

Inspiroivaa ja armollisempaa kesää kaikille!

-Carita

Ideoita työn ja kalenterin yhdistämiseen

Kesäisiä terveisiä täältä ruudun toiselta puolelta! Tällä kertaa pääsette lukemaan mun ajatuksia ja ideoita siitä, miten kalenteria voi hyödyntää arjessa ja erityisesti työelämässä. Mainittakoon heti alkuun, että oma työni on säännöllistä iltatyötä eikä työvuorojen vaihtelua viikoissa paljoakaan näy. Lisäksi mulla on mukana kulkeva bullet journal työasioille, joka on lähinnä muistiinpanoja ja huomioita varten. Harvemmin tätä tulee täytettyä säntillisesti, mutta se kulkee mukana työpäivien alusta loppuun ja kynän kera tietysti. Mutta mennään mun vinkkeihin ja ideoihin!

Mukana kulkeva työkalenteri voi olla pelastus kaikille huomioille, joita työpäivän aikana tekee. Työkalenteri voi olla myös sellainen, joka on ja pysyy työpaikalla. Jos on hankalaa erottaa työelämä ja työn ulkopuolinen elämä toisistaan, voi jälkimmäinen olla hyvä tapa harjoitella oman rajan luomista. Työkalenterin ei mielestäni tarvitse kulkea mukana työpaikan ja kodin välillä, mutta joissain ammateissa työpäivän aikana laukussa oleva kalenteri on todellinen pelastus ja välttämättömyys.

Voi herättää paineen tunnetta tai riittämättömyyttä, jos käyttää kahta kalenteria. Sen vuoksi haluankin nostaa ideaksi kalenterin jaottelun eri osioihin. Esimerkiksi Happy Plannerissa ja Ajaston Project 365-kalenterissa on jaettu päivä kolmeen laatikkoon ja näenkin tässä mahdollisuuden jaotella laatikot eri osa-alueisiin. Itse olen jakanut oman kalenterini karkeasti ”omat, koristelu/muut ja työ.” Tämä toimii ainakin itselläni hyvin, vaikka useimmiten työasiat päätyvätkin työbujoon ja sitä kautta muistiin.

Työajat ja työpaikat saattavat eri aloilla vaihdella paljonkin toisistaan. Saattaa olla hankala lisätä työaikoja viikkoon, ellei sille ole varannut erikseen tilaa. Onneksi tähänkin tarkoitukseen on monenlaisia tarroja helpottamaan arkea. Esimerkiksi laatikko-/boksi-tarroilla saa kätevästi merkittyä työvuorot (ja mahdollisesti vaihtuvan työpisteen) päivittäin. Tietysti on myös erilaisia ”työvuoro”- ja ”vapaapäivä”-tarroja näitä tilanteita helpottamaan. Jos pidät listoista, on työvuorot mukava laittaa myös listaksi viikkoaukeamalle. Myös kuukausinäkymää kannattaa hyödyntää työvuorojen kirjaamisessa, jolloin esimerkiksi kolmen viikon työvuorot näkyvät melkein kerta vilkaisulla.

Työelämässä tarvitaan toisinaan myös tilaa muistiinpanoille ja määräpäiville. Itselleni ensimmäisenä näistä mieleen hyppäävät erilaiset koulutukset, kokoukset tai kehittämispäivät. Mikäli kalenterissa ei ole riittävästi tilaa muistettaville asioille, on hyvä olla oma muistikirja työasioille, vaikka määräpäivät olisivatkin kalenterissa muistissa. Yleensä merkitsen itse kalenteriin sekä määräpäivän että muistutuksen edelliselle viikolle, jotta määräpäivässä tulee pysyttyä.

Tykkään käyttää värejä kalenterissa, joten seuraava vinkkini onkin värien käyttö, tai kuten itse asian ilmaisen, värikoodaus. Itse käytän vihreää väriä työasioihin liittyvissä muistiinpanoissa sekä kuukausi- että viikkonäkymillä. Värien käyttö on näppärä myös siitä, että nopealla vilkaisulla voi kalenterista bongata työvuorot tai muut töihin liittyvät asiat. Myös erilaiset symbolit kuvastamaan määräpäivää tai työvuoroa voivat toimia yhtälailla!

Vaikken itse ole ”team vaakapäivät”-porukkaa, tulee työbujoa täytettyä ”vaakapäivämäisesti.” Muistiinpanotilaa on vähän kapeasti pienessä sivussa, joten koen vaakapäivämäisyyden välttämättömäksi (vaikka päivät ovat pystypäivinä tekemässäni pohjassa). Vaakapäivämäisesti täytettynä kalenteriin mahtuu enemmän huomioita ja muistiinpanoja päivältä.

Onko sulla jokin hyvä vinkki jaettavaksi, miten kalenteria voi työelämässä hyödyntää tai miten siitä saa ”kaiken irti”? Kommentoi tai kerro, mikä on sun vinkki työkalenterin käyttöön.

– Terhi