Postauksessa näkyvät kalenterit, Color A6 ja Project 365, on saatu Ajastolta yhteistyössä.

Helou helou helou! Täällä kirjoittelee vuodesta 2022 erittäin väsynyt Inka, teemuki kädessä ja silmäpussit roikkuen. Olo on väsynyt, haikea ja helpottunut. Viime vuosi piti sisällään aivan hurjasti, niin iloa kuin kurjuuttakin. Lapsi täytti vuoden ja oppi arvioni mukaan noin miljoona uutta taitoa, itse palasin töihin ja sairastinkin sitten loppuvuonna enemmän kuin ehdin välissä olla terveenä. Vuoden viime metreillä napsahti astmadiagnoosi, ja toivonkin siis elämänlaadun nyt lääkityksen kanssa paranevan. Kesä meni kuin hujauksessa yrittäen nauttia täysillä vapaista ennen oravanpyörän paluuta ja niiden kuuluisien ruuhkavuosien varovaista aloittamista – lapsen päiväkodin aloituksineen, kerhoreppuine ja työvuorolistojen seuraamisineen ja arjen aikataulutuksineen kaikkineen. Onneksi kesään mahtui rentoa oloa, ja muun muassa mahtava viikko Miran ja tyttärensä kanssa.

Kalenterien kansien väliin tallentui siis ehdottomasti rakkaita muistoja roppakaupalla. Elokuun ja joulukuun välille vain tuli turhan monta työvuoroa vedettyä yli sairasloma-merkinnän kera, ja sairastelu ja väsymys vaativat veronsa. Pärjäilty kyllä on. Kuitenkin alkavalle vuodelle hartain toiveeni taitaa olla ettei tarvitsisi pärjäillä vaan päästäisiin arjen rutiineihen ja rytmiin kunnolla kiinni, ja että sieltä arjesta saisi taas otettua paremmin omaakin aikaa. Haaveilen esimerkiksi maalien, musteiden ja kaikkien muidenkin tuunaustilpehöörien räjäyttämisestä keittiön pöydälle kaikessa rauhassa, ilman tietoa siitä että puolentunnin päästä pitäisi pöytään kattaa iltaruoka, tai että kukaan hokee äitiäitäiti:ä vieressä. Vaikka yhteisistä härsellyksistä ja askarteluhetkistä lapsosen kanssa haaveilen myös!

Tuokoon tämä vuosi mukanaan arkea ja juhlaa, aikaa ja energiaa tuunailla sekä hetkiä rakkaiden kanssa. Olethan lempeä, vuosi 2023.