Synkempään tyyliin hurahtaneena sain idean alkaa toteuttamaan traveler’s notebookiin vihkoa vähän goottimaisempaan tyyliin. Noituus- ynnä muuhun hörhöilytyyliin sopii hyvin tummanpuhuva arkku, joka on samalla ehkä hieman halloween henkinen. Samalla se on kuitenkin ajaton sopiakseen mille vaan vuodenajalle.
Ajatus muotoonleikatusta vihkosta taas sai alkunsa postikorttiharrastuksesta postcrossingista, jossa olen saanut ’shaped card’ -kortteja (muotoonleikattu kortti) ympäri maapallon.
Minusta on hauska hypätä vihkojen perusmittataulukosta pois ja niin sanotusti piirtää rajojen yli. Tosin tämä kyseinen vihko on pituus- ja leveyssuunnassa standard-kokoa, ettei törrötä traveler’s notebookista rumasti yli. Mutta muodon kanssa voikin sitten leikitellä mielensä mukaan. Kuvitukseksi tein piirtäen ristin arkun kanteen ja etukannen sisäosan maalasin. Takakannen sisäosassa pötköttää noidan ruumis, johon on myös käytetty vesivärejä.
Löysin itselleni mieluisan kalenterimuodon heti aloittaessani tätä harrastusta uudestaan aikuisiällä; koko ikäni olen ollut jollain tavalla kalenterimaanikko mutta kun törmäsin Kalenterimania-ryhmään netissä, harrastus virkosi uudelleen henkiin ja tällä kertaa todella voimallisesti.
Traveler’s Notebook valikoitui heti minulle sopivaksi, olen rakastanut vihkoja (ja muitakin muistikirjoja) aina. Ensimmäisen tn-vihkon täyttyessä huomasin, että pelkästääm nidottu malli ei kestä kaikkea sitä, mitä sen sivujen väliin keräsin. Jostain onnistuin saamaan käsiini ommellun mallin ja se oli ihana! Sivut eivät irronneet vaan pysyivät kauniisti paikallaan. Vihko täyttyi ja aloin etsiä uutta tilalle, kriteereinä ommeltu selkämys, kannet ilman kuvia ja joko piste-, ruutu- tai blankosivut. Tehtävä osoittautui vaikeaksi. Kolusin läpi nettikauppoja mutta en löytänyt mieleistäni. Jatkoin nidotuilla mutta tekemisen iloa söi irtoilevat sivut ja niiden ainainen kiinni teippaaminen. Siirryin ulkomaisten tarjoajien pariin ja onnistuinkin saamaan muutaman haluamani kiinalaisesta kaupasta. Se onnistui vain kerran, sillä seuraavalla kerralla tilaus sisälsi nidottuja vihkoja…
Niinpä päätin tehdä itse: ompelukone esille ja toimeen. Säädin tikin pituuden melko pitkäksi ja aloitin ompelun vihkon sisäpuoli ylöspäin. Koska aluslanka eli välillä omaa elämäänsä muodostaen omituisia lankamyttyjä, säädin aluslankaa ja päätin ommella kannet ylöspäin, näin ollen mahdolliset kauneusvirheet jäisivät sisäpuolelle ja peittyisivät kuitenkin kuvien yms alle.
Neulavalikoimani oli suppea. Luulen, että paksummalla neulalla olisin saanut parempaa jälkeä, kokeilen sitä seuraavassa ompelusessiossa, samoin kuin vähän paksumpaa ompelulankaa.
Ompelunopeus ei voinut olla kovin kova, jotta sain ommeltua mahdollisimman suoraan ja neulalla oli aikaa päästä paperinipun läpi. Niitin kohdalla nostin neulan ylös ja siirsin varovasti käsin vetämällä vihkoa sen yli, sitten jatkoin ompelua. Lopuksi solmin langat muutamaan kertaan sekä alku- että loppupäästä.
Nyt on varastoa vähäksi aikaa, ensimmäinen vihko lähtee käyttöön heinäkuun alusta. Silloin vasta oikein käytännössä näen, miten selkämys kestää käyttöä.