Olen aina kipuillut kalentereiden koon kanssa. Happy Planner on tuntunut samaan aikaan liian isolta ja juuri sopivalta. Sen jälkeen standard-kokoinen traveler’s notebook tuntuikin todella pieneltä. Hyvin äkkiä kokomuutokseen tottui ja vietin tiiviisti syksyn uutta kalenteriani rakennellen.
Tn:ssä parasta onkin ehkä se, että sitä voi muokata loputtomiin. Voi hommata valmista sisältöä, mutta voi tehdä myös paljon itse. Tämä on ollut minulle sopiva välimalli täysin valmiin kalenterin ja bujon välistä. Tämän kaveriksi vuodelle 2020 tulee yhteistyössä saatu AjastonPiste. Teen traveler’s notebookissa niin paljon sisältöä itse, että joskus kalenteri ei ole aivan ajantasalla. Siinä rinnalla olen kokenut hyväksi pitää valmista kalenteria, joka on päivätty.
Tn:n myötä sain myös uutta intoa harrastukseen, olen tehnyt enemmän itse sekä viettänyt aikaa uusien ideoiden parissa. Mielenkiinnolla odotan millainen kalenterivuosi ensi vuodesta näiden parissa muotoutuu.
Kirjoitin alkuvuodesta postauksen siitä, miten käytän sujuvasti useampaa kalenteria yhtä aikaa. Tällä asetelmalla selvisinkin jo hyvin pitkälle tätä vuotta. Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen pari kuukautta aiemmin, kertoisin mm. Happy Plannereista ja bullet journalista. Kaikki kuitenkin muuttui, kun päätin vihdoin uskaltautua kokeilemaan traveler’s notebookia. TN-maailma oli aiemmin minulle suhteellisen vieras enkä ollut edes juurikaan vaivautunut tutustumaan siihen lähemmin. Olin nimittäin aivan varma, että TN ei ole minua varten.
Kalenterimanian syysmiitin lähestyessä selvisi, että Klemmarikellari tarjoaisi mahdollisuuden noutaa tilauksia miitistä. Pitihän noin hyvä tilaisuus hyödyntää, ja päädyin tilaamaan Priman Midnight Garden -kokoelman traveler’s notebookin. Olin siinä vaiheessa vielä hieman skeptinen, tulisimmeko minä ja TN toimeen, mutta päätin kuitenkin kokeilla, sillä niin kaunis se oli. Saadessani tuon traveler’s notebookin käsiini tiesin, että tulisin vaikka väkisin keksimään sille jotain käyttöä.
Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin en enää käytä muita kalentereita, ainoastaan kyseistä TN:ää. Keskeneräiset Happy Plannerit, bullet journalit ja muut ovat kaikki jääneet sen jalkoihin. Aluksi se hieman kirpaisi, sillä olen yleensä pyrkinyt täyttämään aloittamani kalenterit loppuun asti. Väkisin jonkun asian tekeminen ei kuitenkaan yleensä johda kovin hyvään lopputulokseen inspiraation osalta, joten päätin olla kerrankin hieman armollisempi itselleni.
Miksi tämä TN sitten vei minut mukanaan? Ensinnäkin, se on todennäköisesti kaunein kalenteri, jonka olen tähän asti omistanut. B6-koko puolestaan on mielestäni juuri sopiva. Koristelutilaa on, mutta sivut eivät jää liian helposti tyhjän näköisiksi, vaikka merkintöjä olisi vähän.
Nykyään on todella vaikea ymmärtää, miten olen aiemmin ajatellut etteivät traveler’s notebookit ole minua varten. Nyt minulla on nimittäin yksissä kansissa kaikki se, mihin olen aiemmin tarvinnut useamman kalenterin. On viikkokalenterivihko, kuukausikalenterivihko, vihko erilaisille listoille ja trackereille, runovihko ja päiväkirja.
En ole mitenkään erityisen diy-henkinen ihminen, mikä oli ehkä osasyy sille, miksi vierastin TN:ää niin kauan. Kalenterimaniassa pyörineen TN-innostuksen ja sitä kautta saatujen vinkkien myötä olen kuitenkin löytänyt itseni laminoimasta välilehtiä ja tekemästä shakereita. Ei se ole vielä kovin paljon, mutta enemmän kuin aiemmin. On ollut ilo huomata, miten on löytänyt traveler’s notebookin myötä intoa sellaisiin asioihin, joita on aiemmin vierastanut.
Yksi TN:än plussapuolia on sen monipuolisuus ja muunneltavuus. Siitä on todella helppo tehdä omannäköinen, ja jos kyllästyy, voi sitä aina modata. Olen totaalisen rakastunut kaikkiin kalenterikoruihin, välilehtiin ja muihin härpäkkeisiin, joita en aiemmin edes tiennyt tarvitsevani.
Varovaisen alun jälkeen traveler’s notebookini on pikkuhiljaa muotoutunut sellaiseksi kuin se on nyt. Tällä hetkellä se tuntuu todella omalta, ja jatkan mielelläni sen parissa myös ensi vuoteen.
