Hei ja turvallista pride-kuukautta kaikille! Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan mietteitä siitä mistä oman kalenterin tunnistaa.

Viimeiset neljä vuotta pääkalenterinani on toiminut onnistuneesti Hobonichi Techo Weeks. Japanin ehdottomasti suosituin kalenteri on vienyt sydämeni täydellisellä Tomoe River-paperillaan ja kompaktilla koollaan. Kalenteri kulkee näppärästi mukana missä ikinä sitä tarvitsenkaan siihen erikseen ostettujen kansiensa suojassa. Pari viimeisintä vuotta kalenterini on tunnistanut myös kaiken valtaavalla lilalla värityksellään.

Kalenterini tunnistaa myös etu- ja takakannen vinyylitarroista, joita keräilen vuoden mittaa eri tapahtumista. Tykkään personoida kalenterin tarrojen avulla omaan tyyliin sopivaksi, ja minulle on aina ollut myös tärkeää, että tarrat kertovat jotain kalenterin omistajasta.

Jatketaan edelleen tarroista puhumista. Varmin tapa tunnistaa kalenterini omakseni on tuunaustyylini. Olen aina rakastanut käyttää kalentereissani paljon tarroja ja washiteippejä. Mitä enemmän koristeita, sen parempi. Olenkin usein sanonut, että unelmieni kalenteri olisi sellainen, johon ei tarvitsisi kirjoittaa lainkaan, kaiken voisi merkitä vain tarroja käyttämällä.

Yksi tunnistettava piirre kalenterissani on värikoodaaminen. Värikoodaus auttaa ylivilkkaita aivoja hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä aina tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään asiat tarrojen täyttämältä aukeamalta.

Bonuksena mainittakoon vielä rakkauteni K-popiin ja erityisesti muutamaan yhtyeeseen, joiden inspiroimia piirteitä kalenterissani näkyy.

Borahae Janita V.