Searching for "kalenterirauha"

Kalenterirauha saavutettu

Kun aloittelin kalenteriharrastustani syksyllä 2017, en ehkä ihan ollut kartalla mihin lähden mukaan. Katselin paljon inspiraatiokuvia monestakin eri lähteestä ja joululahjaksi sain ensimmäisen Traveler’s Notebookini, Priman Nomadin. Vihkoja sain myös, ja pian ostin niitä lisääkin. Ajattelin Weekly-vihkon tuovan helpotuksen, mutta en sitä kovin pitkään käyttänyt. Koin ehkä hankalaksi vihkojen jatkuvan irrottelun ja siirtelyn.

En ole erityisemmin listoja tekevää tyyppiä, joten kyseenalaistin jo koko kalenterituunausta. Sitten kuitenkin hurahdin bujoiluun eli bullet journaliin. Otin siitä selvää ja yritin tehdä bullet journaliani niin sanottujen yleisten sääntöjen mukaan. Eihän siitä mitään tullut. Ensimmäinen vihkoni bujoiluun oli kovakantinen Leuchtturm, väriltään valkoinen. Melko nopeasti tympäännyin lähes kaikkien kynien ghostaamiseen ja meinasin jo heittää koko kalenteriharrastuksen metsään.

Sitten kuitenkin aktivoiduin uudelleen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä. Löysin kivan kaverin, jonka kanssa oli monenlaisia samansuuntaisia ajatuksia muutenkin elämästä. Hänen innostamanaan ostin Citymarketista pisteellisen vihkon, johon aloin pitämään uutta bujoa. Tällä kertaa unohdin säännöt ja tein sitä mitä huvitti. Se tuntui toimivan paremmin kuin hyvin! Kokeilin uusia asioita ja tykkäsin koristella sivuja.

Yksi asia vihkostani uupui, lay flat -ominaisuus. Oli raivostuttavaa pitää toisella kädellä vihkoa auki, kun asetteli washia tai kirjoitti jotain. Silloin ihastuin Auraan, joka oli vielä ennakkotilattavissa. Toimitus viivästyi, ja kun vihdoin sain Aurani käsiini, olin jokseenkin pettynyt. Luvattu lay flat -ominaisuus ei toiminutkaan. Sivujen värit olivat kuitenkin inspiroivat ja lähdin sitä jokatapauksessa täyttämään.

En kovin kauaa jaksanut taistella vastaan. Aura ei vain ollut minua varten. Harmitti, koska ennakko-odotukset olivat todella suuret ja sivut olivat ihanan paksut, niistä väreistä puhumattakaan. Olin jo ennen Auraa ajatellut, että hankin Nuunan muistikirjan. Se aukeaa flatiksi ja siinä on paksut sivut. Sillä hetkellä ei kuitenkaan ollut tarjolla yhtäkään itseäni kiinnostavaa kantta. Ei yhtäkään. Luin hyviä kokemuksia Artebenen muistikirjoista ja huhtikuussa tilasin sitten sellaisen.

En ole katunut hetkeäkään. Jo kannesta alkaen Artebeneni on kaikkea mitä toivoin. Se on yksinkertainen, mutta tyylikäs. Se on naisellinen, mutta ei överi. Sen sivut ovat tarpeeksi paksut, mutta kuitenkin ohuet. Siihen voi kirjoittaa lähes millä tahansa tussilla, mutta ghostaamista ei näy. Sitä on ihana katsella, koskea ja selata.

En ota paineita sen täyttämisestä. Teen omalla tyylilläni, päiväkirjamaisesti tapahtumia merkiten. Kokeilen uusia asioita, kuten leimasinmusteiden käyttöä. Liimailen sivuille asioita, piirtelen sinne, maalaan tai vain kirjoitan. Minulla ei ole teemoja, ei erityisiä tyylejä. Kokeilen jotain uutta, hylkään huonot ideat ja pidän hyvät.

Tästä harrastuksesta kuuluu tulla hyvä mieli, tästä kuuluu nauttia. Ei saa olla pakkopullaa tai tuputtamisen tuntua. Silloin kun nautit, tiedät että teet oikein.

(Niin ja se Priman Nomad on edelleen tallessa, uutta inspiraatiota odottamassa.)

-Heidi

Pari sanaa kalenterirauhasta

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle! Kirjoittelen tänään teille kalenterirauhan olemisesta ja olemattomuudesta. Kuten jotkut ehkä muistavat aivan maniani alkutaipaleilta saakka, olen vaihtanut kalenteria useammin kuin sukkia. On ollut myös hetkiä, kun en ole tiennyt lainkaan, missä kansissa ja miten olisin alkuunkaan. Elämä on saattanut ravistella kovinkin, mutta yksi on kuitenkin pysynyt – maniaperhe.

Oma tilanteeni on huomattavasti tasaantunut. Olen viihtynyt jo maaliskuusta asti Arkissani, eikä vaihto edelleenkään tunnu tarpeelliselta. Ylimääräisistä vihoistaan huolimatta halusin kuitenkin kesäksi jotain spesiaalia, ja niimpä otin Diariostani kannet ja yhdistelin erilaisista Happy Planner Mineistä ja -lisäosista itselleni kesäkirjan.

Kesäkirjassani on muistiinpanotilaa sekä kalenterisivut heinä- ja elokuulle. Olen aloittanut kirjan täyttöä myös syvällisemmältä kantilta ja pohtinut elämääni erään korttipakan kautta. Tarkoitus olisi, että kesän lopuksi olisin oppinut itsestäni jotain uutta ja kerännyt rakkaimmat muistot talteen kansien väliin.

Lisäksi elämässäni on edelleen ihana, upea Project365 joka on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle. Juuri nyt tämä edellä mainittu kahden kombinaatio on liian helppo: molemmat, sekä hybridi-Diario sekä Ark matkustavat todella helposti laukun pohjalla, mutta Project365 odottaa Råskog-kärryni ylimmässä korissa päivää parempaa. Project365 on ollut loistava alusta kokeilla kaikkea uutta ja maalata isolla pensselillä. Elämäntilanne on kuitenkin vaihdellut niin, että aina ei riitä maalia tälle isolle pensselille.

Miten tähän on sitten tultu? Jotta kalenterirauhan voi lopulta löytää, tulee itselleen etsiä Sitä Oikeaa niin kauan, että loksahtaa. Minun on tarvinnut kokeilla ensin kaikkien merkkien kaikki koot: Mambin classic, rengaskalenterien A5, personal-kokoisia rengaskalentereita, passport-kokoa, Traveler’s notebookista standardia, personalia ja passportia. Tähän lisäksi vielä bujoilu, jota tein yllättävän pitkään. Kun sopiva, mukana kulkeva koko löytyi, piti löytää itselle sopiva viikkoleiska. Olen kokeillut bujon myötä vaikka mitä sekametelisoppaa sekä täysin perus horisontaali– sekä vertikaalinäkymiä. Tämä prosessi vei itseltäni rahaa ja aikaa, mutta nyt kun se on ohi, voi huokaista. Sama homma on tuunaustarvikkeissa ja tuunaustyylin löytymisessä, ne ovat oma taiteenlajinsa.

Olen hirveän kiitollinen siitä, että pitkä ja vaihderikas matka kalenterien parissa on kuljettu ja viimein se on täällä – minun kalenterirauhani, ainakin tänään.

Iloista loppuviikkoa jokaiselle,

terkuin Suvi