Heipparallaa! On aika aloittaa uusien torstaipostausten kimara. Tälläkertaa aiheena on ylläpidon lempimuistot Kalenterimaniasta. Minä liityin ryhmään vuonna 2017, ja ylläpitoon vuotta myöhemmin.
Pelkästään koko ryhmästä yksi lämpimin muisto liittyy päivittäiseen off-topic-ketjuun, jossa kerroin silloin hyvin avoimesti hammaslääkäripelostani. Olin kärsinyt miltei vuoden päivät järkyttävästä hammassärystä. Kun koitti päivä jona kipukynnys ylitti sietämisen rajat, muistan edelleen kaiken sen lämmön ja tsempin, jota ryhmästä sain. Selvisin myös hengissä itse hammaslääkäristä. Jälkeenpäin olen toki kertonut paljon muitakin henkilökohtaisia juttuja, ja saanut aina tukea ja tsemppejä.
Ehdottomasti hienoin ajanjakso koko elämässäni alkoi aloitettuani ylläpidossa. Olen päässyt luomaan ja järjestämään asioita sekä tapahtumia, jotka ovat minulle todella lähellä sydäntäni. Vuosien kohokohtia ovat tietysti suurmiitit, mutta itselleni kaikkein rakkaimpia ovat erilaiset pienet miitit, jota Turun seudulla on järjestetty esimerkiksi Hansan Suomalaisessa Kirjakaupassa sekä Fiilis Café Bistrossa. Jäsenten – ja jäsenistä sekä ylläpidosta muodostuneiden ystävien – tapaaminen on aina ihanaa ja siinä tiivistyy yhteen se, miten mahtavaa on kun näkee edessään sen saman lämmön ja fiiliksen jonka voi myös tuntea ruudun läpi ryhmässä selaillessaan.
Mainittakoon vielä maakuntamatkailu, jota varsinkin miittien järjestäminen ja niissä käyminen yleensä ”vaatii” – olen tehnyt taskuparkin Pohjoisesplanadille kahteen otteeseen hakiessamme Ajaston sponsoroimia tuotteita heidän toimistoltaan sekä lähestulkoon kyydittänyt minut ja Miran Auran avovankilaan Google Mapsin antaessa hyvin tarkkoja ja eksakteja ajo-ohjeita.
Helou helou helou! Nyt on menossa torstaipostausten sarjassa vanhojen muistelemista, oman tuunaustyylin muuttumisen ja tekemisen pohdintaa. Ja vooooi pojat, kyllä sitä jo alkaa muisteltavaa ollakin! Kaivoin oikein Instagramin uumenista kuvan sen kalenterin kannesta, jonka kanssa taipaleeni kalenterimaanikkona alkoi. Kirkkaan sinisen turkoosi, hyvin perus vuosikalenteri löysi tiensä elämääni muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta. Silloin elettiin alkuvuotta 2016, ja kuvittelin että kalenterin ostamalla saisin elämäni järjestykseen ja menojen kirjaaminen ylös maagisesti pyyhkisi masennuksenkin pois. Eihän se nyt aaaaivan niin kyllä mennyt, mutta sitäkin merkityksellisempiä kohtaamisia, kokemuksia ja kultaakin kalliimpia ihmisiä olen kyllä saanut elämääni.
Ennen kuin alan vollottamaan enempää nostalgiapäissäni fiilistellessäni, jatkan itse kalentereiden muistelua. Käytöstä onkin vajaan kahdeksan (8!!!!) löytynyt melkoinen arsenaali erilaisia kalentereita. Kenties suurimmat ihastukseni kalentereiden kaninkoloon pudotessa olivat Happy Plannerit, sekä Heidi Swappin rengaskalenterit. Kumpaakin on käytöstäkin löytynyt, kuin myös erilaisia bujoilu-virityksiä, pari hassua Traveler’s Notebookia, useampia erilaisia Ajaston kalentereita (joista vielä tänä päivänäkin muistelen eniten lämmöllä *tätä* Note A5 -kalenteria), mitä upein Aura, personal plannerin kustomoitu kalenteri…. Ja lisäksi vielä kaikki ehkä noin 3 miljoonaa erilaista sekalaista muistikirjaa, teemavihkoa ja art journal -viritelmää. Olen melko varma että luettelosta vielä jotain unohtuikin. Ehkä tässä voisikin pikkuhiljaa jo alkaa perustamaan omaa pientä kalenterimuseota vuosien varrelta kertyneistä aarteista. Sen avajaisissa tietysti tuunattaisiin vieraskirja-kalenteria. En tiedä mikä on vieraskirja-kalenteri, mutta kyllä sellaisen aina saisi keksittyä!
Kalentereissa, kuten selväksi jo varmasti tulikin, on tullut kokeiltua vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Isoa, pientä, keskikokoista, päivättyä ja päiväämätöntä, sekä vaaka- että pystypäiväisiä viikkonäkymiä… Ja VIELÄKÄÄN en ole vakiintunut tiettyyn malliin! Tänä vuonna olen kalenteroinut Ajaston kauniiseen A5 Project365 -planneriin, kun taas viime vuonna menossa mukana kulki niinikään Ajaston kalenteri, mutta paljon pienempi Color A6. Ensi vuodelle olen huomannut haaveilevani ensimmäistä kertaa ikinä jostakin kauniista japanilaisesta kalenterista, mutta myös sivujen tilaaminen joihinkin tyhjänä oleviin A5 rengaskansiin houkuttelee. Vaihtelu virkistää ja kaikissa kalentereissa on omat hyvät puolensa, sen olen oppinut!
Mitä tuunaustyylin kehittymiseen tulee, niin siinä on kyllä muuttunut asiat ajan myötä paljonkin. Varsinkin sen suhteen, ettei aikaa tuunaamiseen yksinkertaisesti ole enää niin paljoa kuin harrastuksen pariin löytäessä oli. Kun suurin alkuhuuma oli käynnissä, löysi aukeamille tiensä jos jonkinlaista pientä silppua, ja yhteen aukeamaan saattoi upottaa aikaa jopa monia tunteja. Nykyisin tuunailu on enemmän ”pari pätkää washia ja kourallinen tarroja, tadaa'” -tyylistä, ja pidemmän kaavan kautta pipertämiseen tulee löydettyä/otettua aikaa harvemmin.
Alkuajan tuunailuista haikailen tietynlaista luovempaa otetta. Kun tarvikearsenaalia ei vielä ollut liki pienen askartelukaupan verran, tuli hyödynnettyä useammin esimerkiksi lehtileikkeitä. Toki lehtikuvat inspiroivat vieläkin, mutta usein valmiit tarrat vievät nopeudella ja helppoudellaan voiton. Muistan myös elävästi kun onnessani ostin ensimmäiset tuunailuteippini – ne olivat muovisia, ilmeisesti sähköjohtoihin tarkoitettuja yksivärisiä teippejä. Kovin olivat kumisen tuntuisia mutta miten paljon iloa noista värikkäistä pätkistä silloin saikaan revittyä!
Tälläisiä muisteloita ja fiiliksi herätti allekirjoittaneessa tämänkertainen torstaihaaste – mitä sinä ajattelet ensimmäisenä jos mietit omaa kalenterimatkaasi?
