Pandemian jälkeen

Tämän postauksen valokuvat on kaiveltu arkistoista, sillä odotamme kuumeisesti uusien muistojen taltioimista vastaavista tapahtumista.

Syksyistä keskiviikkoa juuri sinulle! Tänään palaan jälleen haaveilemaan ajasta pandemian jälkeen, jota jo aiemmassa miiteistä kertovassa postauksessa sivuttiin. Kuten arvata saattaa, on maailmanlaajuinen pandemia vaikuttanut myös meidän Kalenterimanian toimintaan aika tavalla. Meillä on erittäin vilkas, aktiivinen ja totisesti sosaalinen internetryhmä, joka on jatkanut kasvamistaan läpi näidenkin aikojen. Kaikilla jäsenillämme ei välttämättä ole hajuakaan maanikoiden entisestä, pandemiaa edeltäneestä elämästä.

Pandemia on totisesti rajoittanut ihan kaikkien maailman ihmisten elämää, meidän maanikoiden näkökulmasta se laittoi säppiin kaiken mahdollisen kahvikupposten, ystävien ja kalentereiden täyttämän elämän. Toiveissa onkin, että kun tilanne viimein rauhoittuu, pääsisimme jälleen tapaamaan toisiamme ehkä jopa kuukausittain. Turun seudulla teimme jo hyvin vakiintunutta yhteistyötä Fiilis Café Bistron kanssa, jossa itseasiassa muistan istuneeni odottamassa miitin alkua, kun hallitus tiedotti koko Suomen sulkemisesta aivan ensimmäistä kertaa.

Toinen erittäin turkulainen perinne on ollut Taiteiden yön miitti Hansan Suomalaisessa kirjakaupassa. Olimme hilkulla päästä miittailemaan viimein tänä vuonna, mutta pandemia päätti toisin. Samainen kirjakauppa on järjestänyt meille myös muita miittimahdollisuuksia, joissa on päässyt esimerkiksi testailemaan Tombown tusseja ja saimme omat, nimikoidut Leuchtturm-muistikirjat.

Suurin pannassa oleva tapahtuma on luonnollisesti suurmiitit, joihin on otettu aina sata jäsentä. Haikeissa toiveissa onkin, että Kalenterimanian 5-vuotismiitti, joka olisi järjestetty tänä vuonna, päästäisiin järjestämään tulevana vuonna. Edellisenä vuonna taistelimme saadaksemme kasaan Karkkilan miitin ja muistan miten mittasimme pöytiä, jotta istumapaikoille saatiin turvavälit.

Pandemian alettua luonnollisesti myös läheisten ystävien, joita Kalenterimania on elämään tuonut, näkeminen on jäänyt todella vähäiseksi ja onneksi nyt, kun tilanne on jo vähän rauhoittunut, pieniä kahvihetkiäkin on jo päässyt nauttimaan. Toivon sydämestäni, että tämä oikeassa elämässä tapahtuva sosialisointi pääsee taas pian vauhtiin, vaikka ihan pienestikin. Olen todella ikävöinyt naurunremakoita, uusia tuttavuuksia, uusien tuttavuuksien kalenterien hiplailua ja mitä vielä!

Toiveikkaana kohti tulevaa vuotta, terkuin Surppa!

Päiväuniltaan herännyt bujo

Olen kokeillut bujoilua ensimmäisen kerran v. 2016, mutta silloin idea meni vähän ohi, ja bujolle kävi kuten muillekin kalentereille sitä ennen; kahden viikon jälkeen laatikon pohjalle. Sytyin toisen kerran bujoilulle v. 2020. Kokiessani yhden kovimmista romahduksistani, annoin bujolle mahdollisuuden olla mukana tukemassa arkea. Olin yllättynyt, kun innostus ei loppunutkaan kahden viikon jälkeen ja oli jossain vaiheessa ainoa mielenkiinnonkohteeni. Bujo tuki arjen rytmiä, mutta suurin apu siitä oli luovuuden vapauttamiselle. Kun tein käsilläni jotain luovaa, missä en voinut tavoitella täydellisyyttä, sain siitä voimaa.

Sanotaan, että bujoilu kannattaa aloittaa omasta tarpeesta ja rakentaa sisältö sen mukaan. Kannattaa myös muistaa, että tarpeet vuoden varrella voivat muuttua ja antaa itselle armoa, että myös bujo muuttuu ajan myötä. Välillä se voi jäädä laatikon pohjalle nukkumaan eikä sen vuoksi kannata potea epäonnistumista tai syyllisyyttä. Se kertoo sen hetkisestä tarpeesta, on aika jättää harrastus sivuun.

Oma bujoni teki hurjasti töitä vuoden ajan, se toimi työkaluna taloudenhoidossa, päiväkirjana, taidepohjana ja joskus kyyneleidenkin kuivaajana. Joten ei ihme, että keväällä 2021 sillä oli tarve levätä. Omassa elämässäni oli isoja muutoksia ja työn vuoksi sähköinen kalenteri tuli osaksi arkea. Koin raskaalta merkitä kahteen paikkaan samat menot, ja kun töissä olen tekemisissä kalenterin kanssa, ei vapaa-ajalla haluttanut enää viettää aikaa päivämäärien ja kellonaikojen kanssa. Muutamat pakolliset menot kuukaudessa pysyvät kyllä sähköisessä kalenterissa. Se mikä jäi kesän humputteluissa vähän jalkoihin, oli taloudellinen puoli. Visa vinkui, oli kesälomareissua ja muita kissanristiäisiä, syksyn alkaessa havahduin siihen, että budjettilaskut päässälaskuna eivät aivan täsmänneetkään. Bujolle tuli taas tarve ja oli aika puhdistaa pölyt uskollisen ystävän kansilta.

Olin tehnyt aiemmin sekalaiseen bujooni kuukausittaista budjettisuunnittelua omalla tavallani, ja se toimi, kunnes aloin vähitellen lipsumaan siitä. Nyt tarvitsin tehokkaamman pohjan ja internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisen löysinkin. Hakukoneella etsiessäni törmäsin uuteen käsitteeseen, jaksobudjetointi*. Muutamalla kympillä sain lunastettua koneelleni pohjasivut ja ohjevideon käyttöön iäksi. En ole koskaan ollut valmiiden vihkojen ja kalenterien ystävä, siksi bujo alun perin tuli elämääni, ja nyt pohjasivuja käyttämällä voin tehdä budjettibujostani juuri sellaisen, kun haluan. Alkuun käytän pohjia tukena, mutta metodin tullessa tutummaksi uskon myöhemmin tekeväni enemmän vapaalla kädellä.

En suinkaan unohda vanhaa tämän vuoden mustasivuista bujoa, aloitin uuden luvun ja käytän sitä arjen tukena listoissa, kodinsiivouksen järjestämisessä sekä totta kai, pohjana paperi- ja kollaasitaiteelle. Tarinan opetus: Älä jumiudu ajatukseen millainen ”oikean bujon/journalin/kalenterin” tulisi olla. Anna sen muuttua sinun mukanasi, se on aina oikea juuri sinun tarpeisiisi.

-Jenny

* Jaksobudjetoinnista lisää https://www.budjettisuunnitelma.fi