Jouluinen flipbook

Mainos: Jouluiset die cutsit ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta

Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on ollut kaikenlaisia askarteluvaihtoja ylläpidon ja ryhmäläisten toimesta. Tällä hetkellä ryhmässä pyörii joulukalenterivaihto. Jos koit sellaisen liian isoksi tai pelottavaksi, mutta haluaisin kuitenkin vaihtaa jonkun pienen happy mail -tyylisen vaihdon jouluteemalla, flipbook voisi olla juttusi.

Flipbook voi käytännössä olla minkälainen taiteltu korttihässäkkä tahansa täynnä aarteita. Tällä kertaa lähdin itse liikkeelle ihan tavan taitekorttipohjasta. Olen huono liiman käyttäjä, joten käytän kaksipuolista teippiä lähestulkoon kaikkeen. Lähden teippaamaan kortin pintoja ja laitan päälle jouluisemmat koristepaperit.

Kirjekuoret ovat hyviä hyödynnettäväksi luukkuina ja niitä on helppo tehdä itse. Tämä kirjekuori oli liian iso, mutta tykkäsin kuvioinnista. Leikkasin kyljistä palat pois ja teippasin kiinni washiteipillä. Taakse kaksipuolista teippiä (kaksaria) ja kiinnitän lopuksi takakanteen. Sisälle laitan yksittäisiä leikattuja tarroja, jotta ne pysyvät tallessa.

Kortin kanteen halusin tehdä vain kivan joulukorttimaisen asetelman. Sisälle olin leikellyt klemmareille sopivan ”taskun” leikkaamalla aukot keskelle koristepaperia. Rusettiklemmarin virkkasin itse. Yhdenlainen ohje löytyy tästä, mutta nyt virkkasin vain ovaalina tasaista pintaa, jonka kiristin keskeltä ja kiinnitin klemmariin. Viereen kiinnitin nuolimaisen taskun kartonkikuvioille.

Toiselle sivulle laitoin myös kaksi taskua, koristepaperista kolme sivua kaksarilla kiinni ja täytä. Sisälle eksyi tarroja ja washisampleja. Samplepohjiksi leikkasin 5cm levyisiä liuskoja koristepaperista ja laitoin kontaktimuovia päälle, näin tiedän koska 50cm pätkä teippiä on kieputettu.

Huomasin, että vielä olisi asioita jotka haluaisin mahduttaa, joten lisäsin pienemmän mustan taitekorttipohjan narulla kortin keskelle. Leikkasin kannesta palan pois ja pyöristin kulmat. Rei’ittimellä tein reiät narulle ja pujotin naurun ennen kuin teippasin kannen kaksarilla kiinni muodostaen taskun. Taakse teippasin koristepaperista toisen taskun. Sisälle löysivät kortit ja jouluiset die cutsit.

Tällainen flippi tällä kertaa. Laitan Facebook-ryhmään videon sisällöstä.
Ryhmässä alkoi maanantaina myös aiheen tiimoilta teemahaaste-vaihto, äkkiä mukaan.
Lisäinfo löytyy ryhmän hakutoiminnolla **TEEMAHAASTE MARRASKUU 2021.

Ihanaa joulunodotusta – Linksu

Kaaoksesta kalenterirauhaan

Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.

En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.

Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!

Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.

Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.

Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.

-Susanna