Searching for "leuchtturm"

Kaikki mahtuvat mukaan Maniaan!

Toisinaan Kalenterimanian Facebook-ryhmässä pahoitellaan, kuinka minulla ei nyt ole sitä tai tätä oikeaa ja virallista. Erityisen usein tällainen pahoitteleva alustus tuntuu liittyvän Kiinan halpakaupoista tilattuihin plannerkansiin tai ruutuvihkoon bujoilemiseen. Anteeksipyytelevä asenne ja häpeä on täysin tarpeetonta, sillä ei ole olemassa mitään oikeaa ja virallista. Ei virallista bujoa, ei yksiä oikeita plannerkansia. Tässä hommassa on se mukavuus, että tätä voi tehdä juuri niinkuin haluaa.

Toki on olemassa suositumpia merkkejä, aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa. Ylläolevassa kuvassa on kirppisostokseni, Foxy Fixin valmistama Traveler’s Notebook. Foxy Fix on todella suosittu merkki ympäri maailman, mutta se ei tee muista Traveler’s Notebookeista yhtään huonompia. Merkitön TN on silti TN, aivan kuten merkittömät kalenterinkannet ovat silti kalenterinkannet. Ei ole mitään syytä kokea häpeää tai huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ”oikeanlaisia” tai tietyn merkkisiä välineitä.

Esimerkiksi Nuuna ja Leuchtturm ovat bujoilijoiden keskuudessa suosittuja muistikirjoja. Ainakin osasyynä suosioon on pistesivujen saatavuus ja laadukas sidonta. Kun laatu on kohdallaan, bujo kestää aikaa ja käyttöä. Se on monille tärkeää ja ja mahdollisesti määräävin tekijä muistikirjaa valitessa. Toisille merkitsee paperilaatu, toisille hinta ja kolmansille saatavana olevat värit. Ja rehellisesti sanottuna: Joskus tulee hankittua jotain vain siksi, kun kaverillakin on! Kaikki tämä on ihan okei ja yhtä oikeaa bujoilua, oli valintasi mikä hyvänsä ja syyt valinnalle mitkä tahansa. Kalenterimaniassa on tilaa kaikenlaiselle koristelulle ja kaikenlaisille kansille. Joko olette kuulleet, että tämän ylläpitäjän hääplannerina toimi 80 senttiä maksanut Pirkka-ruutuvihko?

Tietenkin tätä varten voi hankkia kaikenlaisia välineitä, mutta välttämättömiä ne eivät ole. Itse hankin paperileikkurin, vaikka pärjäisin pelkillä saksilla. En kuitenkaan osaa leikata suoraan ja saksilla leikkaaminen on kurjinta puuhaa mitä keksin. Minulle paperileikkuri tuo lisää intoa askarteluun, joten investoin siihen. En siksi, että olisi pakko olla kaikenlaista materiaa ja välineistöä, vaan koska ilman sitä askartelisin paljon vähemmän.

Kalenteriaskartelun aloittamiseksi tarvitset vain kynän ja paperia. Jopa vihon voi tehdä helposti itse, jos et halua hankkia valmista. Tähän touhuun saa uppoamaan rahaa aivan niin paljon kuin tahtoo laittaa, mutta oikeasti tämä homma ei maksa juuri mitään. Vaatii vain hieman mielikuvitusta ottaa käyttöön mainokset, vanhojen kirjojen kuvitukset ja muut ympäristöstä ilmaiseksi löytyvät materiaalit. Tähän porukkaan voi kuulua millaisessa taloudellisessa tilanteessa vain, ihan ilman häpeää.

Kuva: Anna-Johanna Makkonen

Nähdään ryhmässä <3

-Tiia

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-