Bullet Journal 101 – Aukeamapankki

Kyselin tuossa muutamia kuukausia sitten ryhmässä, mikä bullet journalointiin eli bujoiluun liittyvä asia teitä kiinnostaisi ja usealta tuli pyyntönä jonkin sortin aukeamapankki, josta saisi inspiraatiota erilaisiin aukeama layouteihin. Joten tämänkertainen Bullet Journal 101 -postaus keskittyykin erilaisiin aukeamiin. Kaivelin omia bujojani viimeisen kolmen vuoden ajalta ja tässä onkin erittäin kuvapainoitteinen katsaus siitä, millaisia aukeamia olen omassa bujossani tykännyt käyttää ja miksi.

Käytin pitkään todella yksinkertaista viikkonäkymää, jossa minulla oli viikko yhdellä sivulla, eikä kirjoitustilaa liiemmin ollut ylimääräisille merkinnöille, sillä en kaivannut siihen aikaan kummoisemmin ylimääräistä tilaa. Tämä toimii myös hienona muistutuksena, että bujon ei tarvitse olla sieltä kaikista koristeellisimmasta päästä, kunhan se vain toimii juuri sinun käytössäsi.

Kovassa käytössä minulla oli yhteen vaiheeseen tällainen viikko yhdellä aukeamalla näkymä, jossa viikko oli jaettu kuuteen pystypalkkiin ja aukeaman ylin kolmannes oli varattu koko viikon muistiinpanoille ja koko viikon to do -listalle sekä minikalenterille. Minusta tämäkin on ihanan yksinkertainen ja toimiva näkymä ja tämä oli myös mukavan nopea toteuttaa, mikäli viikkonäkymän tekoon ei ollut paljoa aikaa.

Vaikka lähtökohtaisesti sanon aina vannovani pystypäivien nimeen, käytän bujoaukeamissani myös satunnaisesti paljon vaakanäkymää. Tätä mallia olen käyttänyt niin, että olen rajannut joka päivälle omat tilat sekä niin, että olen jättänyt molempiin marginaaleihin tilaa niin muistiinpanoille kuin to do -listallekin, hieman oman tarpeen mukaan. Usein jos tiedän jo etukäteen, että tulen kirjoittamaan enemmän viikolle, saatan käyttää vaakanäkymää pystyn sijasta.

Päivät on myös helppo jakaa erilaisiin ja välillä jopa yhden viikon sisällä eri kokoisiin tai eri mallisiin laatikoihin, jotka tuovat jo oman kivan estetiikkansa aukeamalle. Nämä ovat myös kätevä tapa lisätä tai vähentää koristeltavan tilan määrää riippuen ihan siitä, kuinka paljon kyseinen viikko / päivä tarvitsee kirjoitustilaa.

Tykästyin myös yhdessä välissä siihe, että minulla on viikolle vaakanäkymä toisella sivulla, usein työajoille lisättynä vielä oma boksisarakkeensa sen lomassa. Toinen sivu oli varattuna puolestaan muistiinpanoille tai viikon to do -listalle, hieman tarpeen mukaan.

Valmiita viikkokittejä voi käyttää myös luodakseen bujoaukeaman. Boksitarroilla ja muilla kitin tarroilla leikittely toi hieman erilaista tekemistä viikkoaukeaman luomiseen ja huomasin ainakin omalla kohdallani, että käytin ihan erilaisia tarroja tehdessäni aukeaman pelkillä kittien tarroilla.

Yksi hauska efekti on päivien sijoittelu hieman miten sattuu. Näissä molemmissa minulla on pohjalla ollut valmiit koristeet, joiden lomaan viikonpäivät on sijoitettu. Toki voi hieman katsoa sen perusteella päivien väliin jäävää tilaa, mitä viikolla on tiedossa, tai sitten varaa vielä erillisen to do -näkymän johonkin väliin. Nämä ovat täysin kiinni siitä, mitkä ovat viikkoaukeaman tarpeet sillä hetkellä.

Omassa bujossani olen käyttänyt hävettävän vähän Dutch dooreja. Se on kuitenkin erittäin kätevä tapa lisätä tilaa viikkoaukeamalle ja itse olenkin lähtökohtaisesti käyttänyt sitä erillisenä muistiinpanoläpyskänä. Tällä tavalla voi myös säästää aikaa ja vaivaa, jos haluaa vaikka koko kuukauden asiat saada näkyviin aukeaman pohjalle: sivuista leikataan hieman pois, jolloin aukeaman pohja tulee näkyviin. Tällä tavalla voi joko tehdä joka päivälle tai joka viikolle oman sivun ja pohjalla näkyy joko esimerkiksi koko viikon tai kuukauden asiat.

Yksi tapa tehdä bujoa on ollut viimeisimpänä ehkä suosikkini, eli käytännössä virallisen bullet journal metodin noudattaminen. Olen joka aamu tai edeltävänä iltana kirjannut yhden päivän asiat (onnekseni olen saanut pidettyä kuitenkin viikon aina per aukeama). Tämä on tietenkin vaatinut sen, että minulla on ollut toimiva future log, sillä viikko on rakentunut muistikirjaan sitä mukaan kuin se on ajallisestikin edennyt. Koristelut olen lähtökohtaisesti tehnyt etukäteen, mutta lisäillyt usein fiiliksen mukaan esimerkiksi tarroja, mikäli tila on näyttänyt omaan silmään liian tyhjältä.

Kuten jo ylempänä mainitsin, pystypäivät ovat se minun juttuni. Näitä erilaisia pystypäivänäkymiä onkin vuosien aikana tullut tehtyä jos jonkilaista ja usein olen myös jättänyt sen suuremmat päivien laatikkomaiset rajaukset tekemättä. Näissäkin kuitenkin selkeästi olen mennyt tarve edellä ja välillä koristelut ovat olleet ihan minimissä ja välillä tulee fiilis laittaa aukeamalle paljon tarroja: ja kumpikin tapa on täysin okei.

Toivottavasti näistä oli teille edes pientä inspiraatiota. Toivon kuitenkin myös, että jokainen joka on tuijotellut Pinterestin tai Instagramin täydellisiä aukeamia, muistaa sen, ettei kannata verrata sitä omaa tekemistä ja omaa bujoa suoraan näihin. Minä ainakin itse joskus tähän olen syyllistynyt ja vieläkin katson haikeana upeita maalauksia, joita ihmiset lisäilevät bujo aukeamiinsa (harjoitus tekee mestarin!). Tämän harrastuksen on tarkoitus olla arjen apuri ja jokainen bujo on kuitenkin tekijänsä näköinen, mikä onkin tässä parasta.

Aivan ihanaa loppuvuotta jokaiselle!

– Laura

Heitä kamua kirjeellä!

Muistatko, milloin viimeksi sait oikean käsin kirjoitetun kirjeen? Entä milloin kirjoitit itse?

Innostuin viime kesänä pitkästä aikaa kirjoittamaan kirjeitä. Oli paljon aikaa. Ystäväni sairastui ja oli viikkoja sairaalassa ja sen jälkeen kotona toipilaana. Kirjeiden välityksellä hän pääsi käymään rannalla, näyttelyissä ja salakuuntelemaan kahvilakeskusteluita.

Muutama vanha ystävä on innostunut vastaamaan kirjeisiin, osa ei ollenkaan, osa tekstarilla tai kortilla. Nyt marras-joulukuussa itsellänikin tahti on harventunut erittäin paljon mörkömäisen pimeysväsymyskiireen takia. Aion kuitenkin taas toisinaan kirjoittaa kirjeitä. Käsin kirjoitettu (tai piirretty, askarreltu) kirje on tapa antaa aikaa kirjeen saajalle. Kirje tuo kuulumiset lähelle tai kauas: missä kävit, mitä ajattelit? Minkälainen ilma on? Millaista oli, kun lapset olivat pieniä?

Monet ovat varmaan lapsena ja nuorena kirjoittaneet kirjeitä ystäville, luokkakavereille tai ehkä kauempana asuvalle serkulle tai toisessa maassa asuvalle kirjekaverille. Omassa koulussani enkun ope organisoi liittymisen johonkin kirjekaverisysteemiin. Jostain syystä emme kirjoittaneet kovin kauan englantilaisen Karenin kanssa. Ehkä hänen osoitteensa muuttui. Vielä noin 30-vuotiaaksi kirjoitin säännöllisesti muutaman ystävän kanssa. Osa kirjeistä on edelleen tallessa, ehkä luen niitä jonain päivänä.

Jaoin kesällä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä lyhyen vinkin ja kuvan kirjeiden kirjoittamisesta, tässä vielä vinkit uudestaan:

Haastan juuri Sinut:

– Kirjoita kortti tai kirje ystävälle, sukulaiselle, työpaikan kahvihuoneeseen tms.

– Ota rennosti. Istu mukavasti kotona, parvekkeella, pihalla, puistossa, kahvilassa tai vaikka museossa.

– Pidä osoitemuistio ajan tasalla, varaa mukaan retkille kynä, kirjepaperia, kortteja, kuoria ja postimerkkejä. Ei paina paljon laukussa.

– Kirjoita tai piirrä. Lähetä ja jää odottamaan oikeaa etanapostia, ei aina someviestejä. Esimerkiksi EMMA-museosta lähetettyihin tulee erikoisleima, wau!

– Erityiskiitos kirje- ja korttiperinteen ylläpidosta ystävilleni K, K ja K ja inspiraatiosta Terhi Rannela: Kirjeiden lumo. Karisto 2021.

PS. Ei ole pakko. Ei ole pakko ainakaan lähettää 100 loma- tai joulukorttia. Totta kai saa, voi. Tai sitten ei.

– Tuulikki