Liima-suolakirjoitus

Mainos: Tacky glue ja musteet ostettu Klemarikellarista. Vesivärit Gansai tambi ostettu Suomen taidetarvikkeesta.

Surffaillessani Instagramin ihmeellisessä maailmassa eteeni tuli video jossa kirjoitettiin liimalla, mikä sen jälkeen kuorrutettiin suolalla. Kirjoitus viimeisteltiin värjäämällä suola vesivärillä tai mustetipoilla. Päätin, että tästä pitää ottaa selvää.

En tiennyt tarkkaa menetelmää, mutta päätin kokeilla sen enempää googlaamatta. Kirjoitin Tacky gluella sanan (varmasti mikä tahansa juokseva askarteluliima käy) ja kaadoin suolaa päälle. Käänsin paperin ja varistelin ylimääräisen suolan pois ja värjäsin vesiväritipoilla kirjoituksen. Liima ei ehtinyt kuivua ja se levisi suolan alla ja suola liukeni vetiseksi. Liimaa oli ehkä liikaa ja vesiväri liian märkää.

Uusi yritys! Tein kaksi kirjoitusta ja kaadoin kasan suolaa päälle. Tällä kerralla jätin ylimääräisen suolan tekstin päälle ja annoin kuivua rauhassa, ainakin puoli päivää varmuuden vuoksi. Ei, tämä ei ollut hyvä, koska suola keräsi liimasta kaiken kosteuden ja oli nyt yksi iso möykky. Kuolen nauruun!

Kaadoin suolan pois ja sain osan möykystä rapsuteltua irti. Nyt suolaa on ainakin enemmän liimassa kiinni, jonka oletin olevan hyvä juttu, ”Enemmän värjäyspintaa” ajattelin. Totuushan on se, että suola alkoi varista poi kuivumisen vuoksi. Se olisi kai selkeästi kaivanut väriä aiemmin, jotta suola hieman liukenisi ja kovettuisi?

Noh, kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko? Vaihdoin liiman Erikeeperiin ja koitin olla kirjoittamatta liian paksua ääriviivaa. Laitoin suolan heti ja annoin kiinnittyä vain muutaman kymmenen sekunnin ajan, kunnes varistelin suolan pois. Nyt minulla oli kaksi testattavaa, kaksi eri liimaa jotka olivat erilaiset, kuiva sekä tuore liima. Toiseen tekstiin testasin vesiväriä ja toiseen mustetta. Nyt muistutin itseäni ettei saa uittaa, vaan pikku hiljaa värjätään kohta kerrallaan ja annetaan kuivua.

Kuvan valkoisella korttipohjalla on tuore Erikeeper ja mustalla kuivunut Tacky glue. Testasin Love-teksteihin mustetta ja sydämiin vesiväriä. Ero on selvä, muste levittyi paljon tehokkaammin suolan kautta tekstiin laajemmalle alueelle. Vesiväriä sai töpöttää ja pelätä, ettei vettä tulee liikaa. Se, että oliko liima kuivaa vai tuoretta ei ollut minusta eroa, kuivassa oli vaan vähemmän suolaa jäljellä. Kuivuttuaan värjäämisen jälkeen teksti on kovaa ja pysyy hyvin kiinni. Pitää kuitenkin varoa taittamasta korttia, ettei teksti lohkea.

Tämän postauksen aikana kertyneiden havaintojen perusteella paras tapa oli ohut liimavana, joka heti peitetään suolalla ja noin 20 sekunnin päästä kaadetaan pois, sekä värjätään melko heti musteella varovasti. Erikeeper toimi ehkä paremmin vaikka muuten käytän aina Tacky glueta.

Hauska efekti, mutta kestävyydestä en tiedä vielä. Mitä tästä testauksesta opimme? Aina ei mene niin itsevarmasti sukkana maaliin kuin luuli, mutta harjoitus tekee mestarin. Eli rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja ja älkää luovuttako, vaikka aluksi menisi hieman metsään.

Kivaa kässäkeskiviikkoa – Linksu

Lujasti lempeä puhuttelee

Minun oli tarkoitus hankkia ensi vuodelle kalenteri, jossa olisi kuukausiaukeamat ja paljon tilaa tuunauksille. Kun näin Maaret Kallion Lujasti lempeä -kalenterin ja selailin sitä, tuunaustila tuntui toissijaiselta.

Olen lukenut Maaret Kallion blogitekstejä, ja tykännyt niistä. Kalenterin sivuilta aukeava ajatusmaailma olikin se, joka sai minut tarttumaan kirjamaiseen kalenteriin ja lopulta ostamaan sen. Takakansi lupaa: ”Lujasti lempeä -kalenterissa yhdistyvät arjen aikataulut ja mielen taidot.”

Sivut kutsuvat pohtimaan ja kirjoittamaan. Toki tuunailullekin löytyy tilaa, kuten ensimmäisistä ”tyhjistä” aukeamista huomaa.

Tuunaus tarkoittaa minulle edelleen lähinnä kollaasimaista koristelua. Tein jonkin verran kollaasitöitä jo ennen kalenterituunauksen aloittamista. Käytän lehdistä ja mainoksista löytämiäni tekstejä ja kuvia. Kirjoitin tästä aiemmin Kalenterimanian blogiin (Kierrätyksestä kauneutta ja iloa kalenteriin). Olen kirjoittanut vuoden 2021 tuunauksista kuukausittain blogipostauksia omaan blogiini. Ne löytyvät Kalenterimanian Blogit-osiosta

Kalenterin alusta löytyy vuosi 2022 yhdellä aukeamalla ilman juhlapäiviä tai muita merkintöjä. Seuraavaksi vuosi on jaettu kolmelle aukeamalle, ja mukana ovat pyhäpäivät sekä kuun vaiheet. Tässä on myös pieni tila joka päivälle. Käytän itse tätä osiota Maya-kalenterin jaksojen ja niiden vallitsevien ominaisuuksien merkitsemiseen. 

Uuden kalenterini ”Tervetuloa uusi vuosi” -sivun teksti kertoo: ”Mitä ikinä tapahtuukin tai on tapahtumatta, sinun mielesi on läsnä. Kehosi huomaa muutokset, tunteesi kertovat tärkeää tietoa ja ajatuksesi tuottavat oivalluksia.”

Joka kuukaudella on mieleen liittyvä teema: haaveileva mieli, avara mieli, mielen turva, mielen ääniä, mieli luonnossa, kehomieli ja niin edelleen. Teemaa avataan aina sivun tekstillä. Teema-aukeamalla on sopivasti tilaa tuunauksille!

Viikkoaukeamilla on alareunassa kohta ”Tärkeintä tällä viikolla”, jossa on pieni tila muistiinpanoille, sekä voimavaramittari, johon aina viikon alkaessa voi merkitä, mikä numero vastaa omia voimavaroja juuri sillä hetkellä. Lisäksi aukeaman oikealla sivulla on alareunassa pieni tila muistiinpanoille (tai tuunauksille), ja usein tämän vieressä on kuukauden teemaan liittyvä herättelevä kysymys tai ajatus.

Tammikuun lopusta löytyy pohtimistehtävä, jossa on tarkoitus palata vuoteen 2021 ja miettiä sitä eri näkökulmista. Lisäksi tehtävänä on kirjoittaa itselle viesti puolen vuoden päähän: mitä toivoisin ja kaipaisin tämän vuoden aikana. Millaisten arvojen tahdon määrittävän tämän vuoden arkea, ajankäyttöä ja valintoja? Näille mietteille löytyy paikka kesäkuun lopusta.

Kalenterissa on Kati Vuorennon herkkä kuvitus, jota täydennän aika paljon värikkäämmillä tuunauksilla. Jokaisen kuukauden lopusta löytyy runosivu, tehtäväaukeama sekä ”Pysähdyksen paikka”. Siinä on tarkoitus pysähtyä pohtimaan, mikä oli menneessä kuukaudessa tärkeintä, mikä antoi tai otti eniten voimavaroja sekä mitkä olivat kuun tärkeimmät oivallukset ja havainnot.

Kalenterin lopusta löytyy ”Tilinpäätös”-tehtävä, jossa on tarkoitus hiljaisuuden äärellä palata kuluneeseen vuoteen ja sen eri tavoin merkityksellisiin tapahtumiin. Seuraavalla aukeamalla mietitään, mikä todella on tärkeää ja mitä haluan muistaa vuodesta myöhemmin. Muistiinpanosivuja on neljä aukeamaa. 

Ja aivan lopussa olevat tyhjät aukeamat ovat jo täyttyneet kollaaseista.

Satu Haapala