Unelmieni kalenteri… Olisihan sellainen ihana löytää, ehkä sitten voisin vihdoinkin saada planner peacen, kalenterirauhan. Aloittaessani kirjoittamaan tätä, ajattelin, että tehtävä on naurettavan helppo. Millainen on unelmakalenterini? Neljän kalenterin omistajana luulisi, että kysymykseen olisi helppokin vastata… Toisin kävi. Nyt muutama päivä asiaa pohtineena päätin ottaa toisenlaisen näkökulman asiaan: Millainen ei ole unelmakalenterini? Ehkä on helpompi saada käsitys The One Kalenterista, kun ensin listaa asiat, joista en kalentereissani pidä. Aloitetaan…
Unelmakalenterini ei ole itsetehty, sillä on surkea tekemään yhtään mitään, askartelumielessä. Unelmakalenterini siis on sellainen, jonka joku on valmiiksi tehnyt. Siinä pitäisi olla viikko yhdellä aukeamalla, mieluiten siten, että vasemmalla puolella on ma-ke ja oikealla to-su. La-su ei missään nimessä saisi olla kahtia jaettu, eli molemmille päiville pitäisi olla saman verran tilaa. Vähän niin kuin Color Crushissa.
Unelmakalenterini kannen ei välttämättä tarvitse olla tuunattava, pidän Color Crushini yksivärisyydestä, sekä Nunuconi marmorityylisestä kannesta. Unelmieni kalenterini ei myöskään olisi värikäs, mutta siinä saisi olla jotain vivahteita, tms. Kannen pitää siis varmaankin olla silmää miellyttävä, yksinkertainen, simppeli. En pistä vastaan, jos siinä olisi jokin söpö kuva, mutta ehkä mieluummin jokin iskulause. Ei nyt ihan Carpe Diem -tyylistä peruslausetta, mutta jotakin tsemppaavaa taikka sellaista, mistä tulee hyvälle mielelle.
Unelmakalenterini kiinnitys ei olisi sellainen kuin Happy Plannerissa, mieluummin renkaat, kuten Color Crushissa taikka sitten sidottu, kuten Nunuco. Unelmakalenterini ensimmäisellä sivulla pitää ehdottomasti olla omille yhteystiedoilleni paikka! Unelmakalenterini sisältö olisi laaja: Siinä olisi omat välilehdet mm. budejtille, to do -listoille, pojilleni, muista nämä, jne…. Tämä lista on pitkä, joten tässä vain muutama esimerkki. Unelmakalenterini sivut olisivat selkeät ja silmää miellyttävät. En pidä sekasotkusta, joka on tehty puolestani. Haluan suunnitella omat sotkuni.
Ehdottomasti unelmien kalenterissa olisi kirjanmerkki, sellainen joka on osittain jo kiinni kalenterissa, ettei se pääse tippumaan. Sitten olisi tietenkin muutama dash board, tyhjiä sivuja muille ajatuksille ja jokin lokerosysteemi, missä mahtuisi kuljettamaan muutamia tärkeitä papereita mukanaan. Kooltaan unelmienikalenteri olisi varmaankin Color Crushin ja Nunucon luokkaa: Se sopii käteen, laukkuun ja sinne on helppo tehdä muistiinpanoja. Tosin isommalla rengaskiinnityksellä, tai sitten pari senttiä paksumpi. Unelmieni kalenterissa ei olisi mitään erityisiä taskuja kolikoille tai korteille, sitä varten on lompakko erikseen. Pitäisin siis kalenterini vain kalenteritarkoitukseen.
Tässäpä kalenterivalmistajille haastetta. Toisaalta pidän ajatuksesta, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen kalenteriin. Olisihan se varmasti hienoa, jos joku jossain vaiheessa osaisi yhdistää kaiken haluamani samojen kansien alle, mutta luulen sen loppujen lopuksi olevan vaikea tehtävä. Tällä hetkellä minulla on jo kaksi aika lähellä olevaa kalenteria, jotka yhdessä täyttävät vaatimukseni. Melkein. Saahan nainen unelmoida.
Kalenterimaniaa kaikille!
Heidi
Tiedättekö sen tunteen kun jokin tuote, tavara tuntuu ihan siltä kuin se olisi teille tehty? Valmisteltu teidän toiveidenne mukaan? Heidi Swappin Memory Planner (large, koska a) kultapalloa ei saanut personal koossa ja b) en ylipäätään pidä personal-koosta) tuntuu minusta juuri siltä. Siinä on kaikkea mitä rakasta: pastellisävyjä, kultaa, kukkia, kauniit välilehdet valmiina. Koko kalenteri jotenkin huokuu rakkautta ja rauhaa. Toisaalta se on sen kokoinen mötkäle että tarvittaessa sillä mätkäisee jotakuta vaikka päähän. Kalenteri on päiväämätön joten sen voi aloittaa koska tahansa. Minä aloitin omani marraskuusta, josta tuli virallisesti elämäntapamuutoskuukauteni. Lopetin tupakoinnin, lopetin jatkuvan cokiksen litkimisen ja olen koittanut tsempata ruokarytmin yms kanssa. Kun siirsin alkuvuoden kuukaudet joulukuun jälkeen, ensimmäiseksi jäi tietenkin marraskuun välilehti. Siinä lukee ”Never Give Up” joka on tuntunut olevan viimeisen vuoden teemalauseeni. Se sopi minulle aloitukseksi täydellisesti. 
