Tämänkertaisena ylläpidon haastepostauksen aiheena on, kuten otsikossakin jo lukee, kalenterivuosi 2021 ja odotukset sen suhteen.
Itselläni tämä vuosi on käynnistynyt kalentereiden osalta erilaisissa merkeissä, sillä hankin jo viime vuoden lokakuussa itselleni Hobonichi Mega Weeksin, eli tuttavallisemmin Hobon. Virallisesti Hobon viikkoaukeamat alkoivat viikosta 49, mutta olin niin innoissani, että otin varaslähdön ja tein muistiinpanosivuille marraskuun kuukausinäkymän sekä viikkoaukeamat 44 – 48. Olen siis tätä postausta kirjoittaessani käyttänyt Hoboa kolme kuukautta ja tykännyt siitä ihan valtavasti.
Ostin pari vuotta sitten Ajaston Arkin, kun se julkaistiin harmaan värisenä. Valitettavasti Ark ei kuitenkaan jostain syystä päässyt tuolloin arvoiseensa käyttöön, mutta nyt sekin asia korjaantui. Ark on kuin luotu Hoboa varten, sillä sen vahvat tekonahkaiset kannet suojaavat Hoboa kolhuilta käsilaukussa.
Työkalenterina minulla on RCK Kalentereiden peruskalenteri. Olen liimannut kantta koristamaan kiiltävän hologrammitarran. Kalenteriin kirjaan kaikki töihin liittyvät asiat.
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä tämän vuoden kalentereista on Ajaston Project365. Viime vuoden kalenterin esittely löytyy täältä. Ostin tämän vuoden kalenterin pelkästään sen ihanien kansien vuoksi. Koskaan aikaisemmin eivät minkään kalenterin kannet ole vaikuttaneet minuun niin vahvasti kuin juuri kyseisen kalenterin. Koska Project365 on turhan jykevä kuljetettavaksi aina mukana, on se minulla kotikalenterina; siis päiväkirjana ja muistojen tallennus eli memory keeping -kalenterina.
Kaikki aiheeseen liittyvät ylläpidon haastepostaukset löydät täältä.
Aloitin elämäni ensimmäisen bujon äitiyslomalla. Minulla oli yhtäkkiä enemmän aikaa kun vuosiin, ja hurahdin täysin koko hommaan. Vauvan varttuessa aika kävi kuitenkin vähiin ja rupesin etsimään vaihtoehtoisia tapoja tallentaa arkeamme. Pikkusiskoni suosituksesta olin löytänyt tieni Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Siellä tuli sitten roikuttua toden teolla.
Metsästys kohti sitä kuuluisaa kalenterirauhaa alkoi. Kokeilin kaikenlaista, kunnes löytyi se oikea! Hobonichi weeks. Päädyin siihen ainoastaan siitä syystä, että löysin edullisia ja ihania tarrakittejä kyseiseen kalenteriin. Olin varma että inhoaisin sen kellertäviä, ohuita sivuja, mutta toisin kävi. Rakastuin täysin tähän höyhenenkevyeeseen, kompaktiin kalenteriin – ja ennen kaikkea tarravalikoimaan joka aukesi sen myötä.
Puoli vuotta liimailin tyytyväisenä kaiken maailman tarroja sinne tänne, kunnes yksi päivä kysyin itseltäni: ”Miksi minä ostan näitä, kun ihan hyvin osaisin piirtää tällaisia itse?” Muutaman kuukauden annoin ajatuksen muhia päässäni, latasin eri piirustusohjelmia kännykkääni, kokeilin tulostella Suomalaisesta Kirjakaupasta ostetulle tarrapaperille, tutustuin eri tarraleikkureihin ym.
Leikkimielisesti päädyin ostamaan ensimmäisen leikkurini, CAMEO 3. Olin siihen erittäin tyytyväinen ja nautin kovasti tarrojen teosta. Jonkin aikaa harjoiteltuani näin Kalenterimanian ryhmässä jonkun kyselevän voisiko joku piirtää hänelle karhu- ja peuratarrat. Laitoin heti viestiä, että minä voisin yrittää. Innostuin ajatuksesta, että joku muukin voisi saada piirtelystäni jotakin irti. Kyseinen henkilö tykästyi kovasti piirustuksiini ja pyysi aina vain enemmän kuvituksia. Lopulta olin piirtänyt valtavan määrän kuvia, erittäin pienellä palkkiolla, joten päätin kysyä jos joku muukin olisi kiinnostunut samoista tarroista. Voisin samalla tehdä niitä vähän enemmän.
Ja hyvänen aika, kiinnostusta oli! Minun oli suljettava kommentointi seuraavana aamuna, koska kommentteja oli niin paljon. Tein kovasti hommia seuraavan viikon tilauksia toteuttaessani. Sain tarroilla maksettua leikkurini. Tästä inspiroituneena rupesin leikkimään ajatuksella että mitä jos myisinkin näitä ihan oikeasti…
Siitä se sitten lähti. Aloittaminen oli kova homma, mutta minulla onneksi oli aikaa, koska olin vielä äitiyslomalla. Kokeilin monia eri tarrapapereita, hankin uuden leikkurin ja oikean superprintterin. Olin päättänyt, että laatua oli parannettava ihan hurjasti, jotta minusta tuntuisi hyvältä myydä tarroja ihan oikealta nettisivulta. Tämä harrastus tuntuu vetävän perfektionisteja puoleensa. Halusin myös heidän olevan tyytyväisiä tuotteisiin.
Aina kun lapseni nukkui päiväunia, minä menin työhuoneeseen tarroja väkertämään. Siitä keksin firmalleni nimenkin, My Creative Hour. Poikaystäväni auttoi nettisivujen tekemisessä, onnekseni hän on kiinnostunut sellaisesta. Itse en olisi ikinä siihen pystynyt. Poikaystäväni on muutenkin firmani salainen organisoija. Hän on opettanut minulle Illustrator-ohjelman käytön, luonut kaikki arkkipohjat ja suunnitellut tuotekoodien toimivan käyttötavan. Olen hänelle suuren kiitoksen velkaa.
Nyt nettikauppani on ollut olemassa reilut kolme kuukautta. Olen tehnyt pienen tarravaraston, koska haluan lähettää tarrat asiakkaalle niin pian kuin mahdollista. Minusta tuntuu, että maailmassa ei ole ketään muuta, joka odottaa postia yhtä innokkaasti kuin kalenterituunaaja. Tilauksia ei satele ainakaan vielä kovin paljon, joten juuri nyt on sitä paitsi kova into päästä pakkaamaan tilaukset saman tien. On niin hauskaa paketoida ja katsoa millaisen valikoiman joku itselleen valitsee.
Tarrojen teko on minusta kiva harrastus, vaikka se onkin kovin aikaa vievää. On hauska tehdä asioita joita voi hyödyntää yhä uudestaan. Työ ei mene hukkaan, saman arkin voi printata useamman kerran. Olen sitä paitsi oppinut paljon uusia asioita.
Jos täällä on paljon sellaisia jotka miettivät tarrakauppiaaksi ryhtymistä, niin suosittelen sitä lämpimästi. On upeaa nähdä omat pienet piirroksensa jonkun muun kalenterissa. Jos oikein haluaa menestyä ja oikeasti tienata tarroja tekemällä, luulen, että olisi hyvä osata jotain digitaalisesta markkinoinnista. En ole itse perehtynyt siihen ainakaan vielä ollenkaan. Tällä hetkellä teen tarroja omiin tarpeisiini, ja minusta on kiva jos joku muukin haluaa niitä. Jonkin verran olen myös lisäillyt pyynnöstä erilaisia arkkeja kauppaan. Minusta on hauska toteuttaa muiden toiveita, jotta saan valikoimaan myös sellaisia tarroja joita en itse muuten piirtäisi.
