Esittelyssä – Color A6, persikka 2022 (Ajasto)

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajaston kanssa.

Helou helou helou! Tämänkertainen perjantaipostaus on katsaus Ajaston somaan, pieneen ja persikkaiseen kalenteriin. Color A6 on saanut tälle vuodelle kaksi kaunista väriä. Toinen niistä on tämä tämän viikon esittelyn persikka. Sävy on superkaunis, omaan silmääni juuri täydellisen vaalea ja sopivan vaaleanpunaiseen taittava! Yllä olevasta kuvasta näkeekin, että personoin kalenteria ulkopuoleltakin snadisti tuunaamalla kannen tarralla. Tätä pikkuista on tarkoitus pitää ”kaikkiallamukana” -kalenterina, joten aika saa näyttää kestääkö tarra menossa mukana.

Kalenterin kuukausiaukeamien näkymän ruudut ovat omaan silmääni lähes hellyttävän pienet – olenhan tottunut itse aiemmin pienimillään A5-kokoisiin kalentereihin. Aukeaman tila on kuitenkin käytetty mielestäni oikein hienosti hyödyksi, ja mahdun kyllä ruutuihin merkkaamaan tarvittavat merkinnät. Kiva yksityiskohta on muuten se, ettei kalenterin tehostevärinä toimi klassinen punainen, vaan esimerkiksi viikonpäivät ovat sinertävän vihreää väriä. Sen sävy on myös mukavan murrettu, eikä siten hyppää räikeästi silmille. Tai riitele kovin helposti erilaisten tuunauksienkaan kanssa. Tykkään!

Viikkoaukeamilta löytyy pystypäivät, viikonloppu allekkain pienemmälle tilalle jaettuna. Arkipäivistä löytyy kellonajat, ja kokonaisuudessaan kaikki päiväsarakkeet on viivoitettu. Kuukauden nimi ja viikkonumerointi juoksevat aukeamien yläosassa. Kokonaisuudessaan melkoisen perinteinen viikkoaukeama siis. Mutta eikös se sanonta kuulukin, että älä korjaa sitä mikä ei ole rikki!

Perinteistä, taattua Ajastoa on kalenterin muukin sisältö: kansien välistä löytyy totuttuun tapaan vuosinäkymät sekä kuluvalle että tulevalle vuodelle, nimipäivälistaus sekä liputuspäivät. Kirjanmerkkinauha auttaa löytämään nopeasti kuluvan viikon. Takakannesta löytyy myös kätevä tasku, ja kynälenkki samaa tummempaa sävyä kuin kannen sulkukuminauhakin. Kannen sulusta nostan vielä itselleni mieluisan ominaisuuden esiin, kuminauhaa varten on kannen ylä- ja alareunoissa pienet lovet, joihin se sujahtaa mutkattomasti ja napakasti!

Persikkaisin terkuin, Inka.

Onnistumiset – Laura S.

Tämän postauksen Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupasta.

Heipä hei ja tervetuloa tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen pariin. Tänään alkaa uusi haastesarja, jossa pohdimme harrastukseen liittyviä onnistumisia. Itselläni oli heti muutama idea muhimassa päässä ja päädyinkin hieman yhdistämään nämä asiat. Nimittäin omalla kohdallani se on ollut ehdottomasti Vihkokaupan yhteistyönä alkaneen Art Journal -projektin myötä tullut tekeminen ja uuteen heittäytyminen sekä konkreettisesti Art Journalin maailmaan syventyminen.

Alkusyksystä elin edelleen isoa luovuuskatkostani ja en ollut päässyt oikein millään takaisin bullet journalini pariin sen oltua lähes koskemattomana koko kesän ajan ja sen jälkeenkin. Yleensä nämä pienet tauot olivat osuneet minulla juuri kesän loppuun tai ihan vuoden loppuun, mutta nyt tauko oli ollut pidempi kuin ikuisuuteen. Pyysinkin tästä syystä Miralta jotain, millä saisin taas hypättyä sorvin ääreen ja hieman jopa itseni pois mukavuusalueeltani.

Ja vastauksena tuli ihanan muistikirjan ottaminen kokeiluun (valitsin vielä blankot sivut, sillä ne olivat usein olleet muistikirjassa itselleni iso ei) ja sen ottaminen käyttöön Art Journalina. Myönnän edelleen kärsiväni pienestä tyhjän paperin kammosta ja kynnys omien ideoideni siirtämisestä muistikirjan sivuille on ollut suuri. En tiedä miksi pelkään artteilussa epäonnistumista paljon enemmän kuin viime vuosina bujon kanssa on ollut. Mutta vaikka se pieni pelko siellä takalistossa onkin ollut, olen päässyt tämän projektin myötä ihan uusille ulottuvuuksille askartelun saralla.

Olen yrittänytkin heittäytyä tätä varten normaalien bujoilutapojeni ulkopuolelle ja lähtenyt testaamaan itselleni uusia materiaaleja ja välineitä. Hommasin itselleni akryylivärit jo ikuisuus sitten, mutta vasta nyttemmin ottanut ne käyttöön. Olin halunnut testata pitkän aikaa embossausta eli kohojauhetta, nyt oli hyvä lähteä tällaista testaamaan. Omistin muutamia sabluunoja, mutta jostain syystä niiden käyttö oli jäänyt kokonaan, joten otin ne käyttöön. Näin muutaman asian mainitakseni.

Tulin myös nopeasti siihen tulokseen, että helpointa minulle oli vain hypätä suoraan syvään päätyyn ja lähteä tekemään. Suunnitelmia toki oli ja on edelleen, mutta niiden pohjalta suoraan toteuttaminen on usein toiminut enemmänkin suuntaviivana ja inspiraation lähteenä kuin itse suoraan työksi muodostuvana ideana. Eikä siinä lopulta ole mitään väärää.

Mutta olen erittäin tyytyväinen, että sain mahdollisuuden tähän ja löysin sitä kautta ihan uuden puolen ja inspiraation lähteen. Sivujen tekeminen on tuntunut välillä myös erittäin terapeuttiselta, kun olen vain sen kummemmin ajattelematta maalaillut menemään. Vielä on edessä paljon matkaa ja tilaa kehittyä, mutta katson sen vain terveeksi haasteeksi tulevaisuudelle. Saan edelleen kokeilla uusia asioita ja etsiä omaa tyyliäni Art Journalin parissa, sillä testini ovat olleet ihastuttavaa sillisalaattia. Tai ehkä tämä vähän kaikkea on juurikin se minun tyylini tehdä. En tiedä, mutta odotan innolla mihin suuntaan olen menossa.

Mikä asia tässä harrastuksessa on viime aikoina tuntunut onnistumiselta? Kerro meille ja jutellaan tästä lisää ryhmän puolella. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

– Laura