Esittelyssä – Traveler`s company Notebook (standard)

**postauksessa esitelty tuote on saatu yhteistyössä Urban Kit Supplyn kanssa

Uskoisin, että kaikilla kalenteriharrastajilla on The Kalenteri, josta unelmoidaan, mutta joka tuntuu syystä tai toisesta saavuttamattomalta. Minulla näitä on ollut kaksi. Kate Spaden rengasplanner, sekä Traveler`s Companyn traveler`s notebook. Joten, kun jälkimmäiseen tarjoutui yhteistyö loppuvuodesta 2021 tartuin siihen enemmän, kuin hanakasti. Eli heti alkuun, iso iso kiitos Urban Kit Supplylle, joka tietämättään toteutti tässä yhden unelman.

Sitten itse asiaan. Sain itse valita kannet ja parit vihot, sekä yhden lisähärpäkkeen. Kansiksi valikoitui kaikkien (ehkä myös itseni) yllätykseksi siniset kannet. Tähän löytyy itseasiassa syy. Olen aina rakastanut palavasti merta, se on kiehtonut minua loputtomien syvyyksien ja siellä piilottelevien asioiden takia. Kannen väristä tuli heti mieleen syvä meri. Toisekseen se toi jostain syystä minulle mieleen avaruuden. Kannet ovat nahkaa, meinasin aluksi sanoa, että pehmeää sellaista, mutta oikeastaan nämä ovat jotain pehmeän ja kovan välimaastosta. Rakastan ajatusta siitä, että aikojen saatossa kansista voi nähdä seikkailuni. Ne mukautuvat, saavat osumaa ja ovat kerta kaikkiaan täydelliset, uniikit. Koko on minulle tuttu standard (valmistajan termillä regular), passport olisi toki mahdollisuus myös, mutta koska haluan panostaa tänä vuonna tekemiseen ja erityisesti kirjoittamiseen, tiedän ettei passinkokoinen tila riitä sille.

Muistan kun ihan ensimmäisiä kertoja kuulin tn:stä (traveler`s notebookin lyhenne harrastajien keskuudessa) ja se tuntui ajatuksena oudolta, mutta kiehtovalta. Näin itseni reppu selässä, keskellä metsää, tn kädessäni, jonka välissä pursuilee karttoja ja polaroid-kuvia seikkailuistani. Totuus on toki hieman erilainen, tn kulkee kyllä retkilläni tätä nykyään mukana, mutta edelleenkään en omista yhden yhtä karttaa. Ja Instaxin kuvat ovat niin kalliita, että aika tarkkaan harkitsen, otanko kuvan vaiko en. Noh, onneksi tn:stä on paljon muuhunkin, kuin matkailijan parhaaksi ystäväksi. Minulla se kulkee mukana läpi arjen.

Ensimmäiseksi vihoksi valitsin tietenkin perinteisen kalenterivihon. Itselleni tyypilliseen tapaan nappasin vaakapäivät ja muistiinpanotilaa toiselle sivulle. Muistiinpanotilaa olen käyttänyt mm muistojen keräämiseen, budjetin tekemiseen, sekä päivittäisten korttien ylös kirjaamiseen. Tiedän, että monet rakentavat niihin kollaaseja ja jos pandemia joskus hellittää ja pääsen viemään tyttäreni raidematkalle Berliiniin, luulen että itsekin hyödynnän sivun jonkinlaiseen muistokollaasiin. Hetkellisesti muuten pohdin pystypäiviä, mutta totesin ettei nyt kuitenkaan heittäydytä villeiksi! Yksi ongelma kalenteriharrastukseni kanssa on ollut, että päivät töissä ovat olleet sen verran kuluttavia, ettei ole ollut aikaa ja energiaa tehdä mitään. Siksi arvelin, että turha hypätä tuntemattomaan vaan pitäydytään tutussa ja turvallisessa, jotta on mahdollisuus saada edes jotain aikaan!

Toiseksi vihoksi valikoin ruudullisen vihon. Tämän siksi, että olen äärettömän huono kirjoittamaan suoraan ilman mitään viivoja, mutta en pidä viivallisista vihoista. Kalenterivihon muistiinpanotila on myös ruudutettu, joten se tarjosi yhtenäisen jatkumon. Ruutuvihosta tuli kirjavihkoni, sillä kirjoittamisen lisäksi haluan tänä vuonna panostaa toiseen rakkaaseen harrastukseeni, eli lukemiseen. Meillä on kaveriporukan lukuhaaste, päivittäin pitää lukea viisitoista minuuttia ja koko vuoden tavoite on kaksitoista kirjaa. Ystäväni ovat hyvin erilaisia lukijoita, osa ahmii kirjan päivässä, osa lukee samaa kirjaa hitaasti mutta varmasti. Uskon kuitenkin, että kirja kuukaudessa on hyvä tavoite ja minusta on ihanaa, kun lähes kaikki sitoutuivat tähän.

Lisähärpäkkeeksi valikoin klipsin, sanoin että Urban Kit Supplyn ihmiset saavat itse valita, minkä minulle laittavat ja olen vallan tyytyväinen tähän klassikkoon. Klipsillä saa kalenterin väliin tarvittavat paperit, mutta se on myös äärettömän kätevä kuvia ottaessa, sillä täydet kannet eivät aina halua pysyä itsestään auki. Klipsi on jämäkkä ja suhteellisen painava, pidän siitä miltä se tuntuu kämmenellä.

Anskun haitarikirja

Olin viikonlopulla 8.-9.1. kalligrafian perusopintojen Materiaaliopin kurssilla ja siellä teimme halutessamme haitarikirjaa. Opettajana Pauliina Yliniitty, jolta ohjeetkin ovat.  Oma kirjani on vielä alkuvaiheessa, mutta tässä siis kuvia ja teko-ohjeita. 


Kirjani aukeamat ovat A4-kokoa, jolloin sivu on kokoa A5. Olen saanut taitoksista siistit taittoluun avulla nuuttaamalla (kirjojeni sivut ovat 250g Bristolin jotain kartonkia). Jos kirjan tekee paperista, niin silloin taitos onnistuu hyvin ihan käsipelilläkin. Muistathan aloittaa taitoksen aina taitoksen keskikohdasta reunoja kohti, näin siitä tulee siistimpi!


1. Mieti siis aluksi, minkäkokoisen kirjan haluat. Jos haluat, että sivun koko on A4, silloin aukeamapaperi / -kartonki on A3.


2. Aukeamasta tulee kaksi sivua. Taita aukeamapaperi vihkon muotoon, eli puoliksi. Taittele niin monta paperia kuin haluat aukeamia. Minulla sivuja tulee kaksitoista, joten taittelin kuusi arkkia. Jos taitos on epätasainen tai paperi/kartonki murtuu, silloin todennäköisesti paperisi kuitusuunta on poikittain ja se aiheuttaa murtumisen. Tässä taittoluu toimii hyvänä apuna! Itsellänikin kuitusuunta on poikittain, ja taittoluu pelasti. 


3. Haitarin sivut yhdistetään kuvassa näkyvällä tavalla pienen suikaleen avulla. Aseta sivujen reunat vastakkain (eli kahden eri aukeaman yksien sivujen reunat; toisessa aukeamassa oikean sivun reuna yhdistetään toisen aukeaman vasemman sivun reunaan). Tässä voi apuna käyttää klemmareita, pieniä paperipuristimia jne. Suikale on leveydeltään 2 cm, jolloin kummankin aukeaman puolelle suikaletta tulee 1 cm. Suosittelen hieman leveämpää suikaletta, noin kapeaa on vähän hankalaa liimata. Huom! Siistin liimausjäljen saadaksesi tulisi kirjan sivujen ja suikaleen kuitusuunta olla samoin päin. Jos siis sivujesi kuitusuunta on poikittain niinkuin minulla, suikaleenkin kuitusuunnan tulee olla poikittain. Näin suikale ei väänny kuprulle tai kieroon.


4. Yhdistä tällä tavoin aukeamien sivuja kunnes sinulla on niin monisivuinen haitarikirja kuin haluat.


5. Laita kirja hyvän painon alle kuivumaan ainakin vuorokaudeksi. 


Liimaksi suosittelisin kirjansidontaliimaa, jonka voit tehdä myös itse: kaksi osaa vettä ja yksi osa vehnäjauhoja. Lämmitä kattilassa koko ajan hämmentäen, kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Anna jäähtyä hieman ja kumoa haluamaasi säilytysastiaan. Käytä jäähtyneenä. Itse tein seuraavalla suhteella: 2½ dl vettä, ja pari rkl jauhoja. Siitä tuli pieni pakasterasiallinen, eli todella paljon. Kurssikaveri kertoi, että kun liimaa säilyttää kannellisessa astiassa, se ei pääse kuivumaan. Sitten kun rupeaa homehtumaan, voi heittää pois.


Kannen teen paksusta kartongista, jonka päällystän skräppipaperilla. Tästä voin laittaa ohjeet myöhemmin, kun saan kannen tehdyksi. Kansikartongiksi sopii hyvin vaikka jonkin piirustuspaperilehtiön takakansi.


Toivottavasti ohjeista saa selkoa ja niistä on iloa monelle!

-Ansku