Huh huh, mistähän sitä aloittaisi. Uusi haastepostaussarjamme käsittelee siis plannerointityyliä ja sen kehittymistä. Mikä onni, että olen sotkeutunut tähän Suomen kalenteriskeneen ihan mafian tasolle asti, sillä ilman tätä sivustoa ja ryhmää juuri mitään tekeleitäni ei olisi tallessa tai niiden kaivaminen esiin veisi liikaa aikaa ja voimavaroja.
Olen siis aloittanut virallisena kalenterimanialaisena vuoden 2017 alussa. Silloin kuvittelin kovasti, että olen isojen kalenterien ihminen ja aloittelinkin monta A5-kokoista kalenteria. Suurin osa jäi aina kesken, enkä loppuenlopuksi pitänyt kovin paljon suurista aukeamista, niiden tuunaamisesta tai lopullisista tuunauksista.
Vaikka monesti näkee tuolla maailmalla upeita kalentereita ja kansia, olen oikeastaan vähän hämmentynyt; suosikkikalenteri ovat kuin ovatkin aina olleet kotimaisen Ajaston tekemiä; Ark, Designote ja tänäpäivänä Note Mini. Muumit, hempeät värit, positiiviset/tsemppaavat lauseet ja työpäivien erottelu vapaapäivistä ovat olleet kantavia teemoja jo ihan alkuajoista lähtien. Sen sijaan kalenterin koko on mennyt pienempään ja pysynytkin siinä. Huomaan myös, että koko tämän kuuden vuoden ajan olen toivonut olevani organisoitu ja järjestyksessä, tai ainakin itse huomaan, että olen sitä kovasti yrittänyt. Keskenjätetyistä muistikirjoista ja kalentereista tosin huomaa, että pyristely ei ole tuottanut niin suurta tulosta, kuin olisin toivonut.
Jotta voi palata hyväksi todettuun, aina silloin tällöin olen kokeillut eloani TN:n kanssa, rengasplannerilla, kovakantisella A5-koon päiväämättömällä kalenterilla ja niin edelleen.
Kuitenkin olen tuntunut aina palaavan pikkiriikkiseen. Ja se tuntuu minusta hyvältä. Olen harjaantunut tekemään just sitä mitä itseäni huvittaa.
Aiotko säkin tehdä just niinkun sua huvittaa?
Terkuin, Suvi
p.s. Ennen minua, Janita ja Carita kertoivat jo kalenterimatkastaan