Lauran Art Journal matka – Piste, piste, piste

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro-muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Heippa ja tervetuloa tämän kertaiseen postaukseen matkallani art journalin ihmeelliseen maailmaan! Kuten jo otsikkokin kertoo lähdin liikkeelle tällä kertaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pisteet. Hyvä syy myös päästä käyttämään Zigin Clean Color Dot tusseja, jotka ovat odottaneet kesästä asti vuoroaan.

Lähdin vuoron perään painelemaan kynällä pisteitä sivulle ja kasvattamaan ympyrää. Tämä oli samalla myös kunnollinen ensikosketukseni näihin kyniin, vaikka tiesin heti aloittaessani, että tämä vaihe tulee kestämään pitkään nautin yllättävää kyllä tästä vaiheesta. Laitoin äänikirjan soimaan ja painelin kynillä pisteitä paperille. Varsin terapeuttista puuhaa ja ajankulua ei edes huomannut lopulta, kun pääsin vauhtiin.

Noin 45 minuuttia myöhemmin koko sivu oli saanut suhteellisen tasaisesti pisteitä (onneksi päädyin alun empimisen myötä tekemään vain sivullisen aukeaman sijaan) ja muutaman pienen tahran, kun onnistuin tiputtelemaan tusseja paperille, hups. Nappasin pienen purkin kannen ja viivoittimen, joka toimii myös ympyräsapluunana ja lähdin koristelemaan sivua vielä muutamilla isommilla ympyröillä. Kyninä minulla oli muutamia eri värisiä tusseja Tombowlta ja Marvylta.

Kahteen isompaan ympyrään päädyin kirjoittamaan mustalla kuitukynällä dots dots dots (suom. pisteitä pisteitä pisteitä) peräperään. Lopulta nappasin Tim Holtzin Distress Oxide musteen värissä walnut stain ja leimailin sivun alareunaan ”Dots. All the dots.” (suom. Pisteitä. Kaikki pisteet.) Kuten aikaisemmista töistäni voi nähdä minun on hankala jättää näitä hieman abstrakteja sivuja ilman mitään tekstiä. Jostain syystä ne huutavat aina minulle, että jotain on lisättävä.

Lopputuloksena oli tällainen varsin hauska ympyröiden ja pisteiden täyttämä sivu, jonka kirkkaat värit piristävät huonompaakin päivää. Zigin kyniä haluan uudemmankin kerran päästä hyödyntämään tällä tavalla! Tuttuun tapaan sarjan aikaisemmat osat pääset lukemaan täältä. Ihanaa ja aurinkoista päivää sulle!

– Laura S.

Onnistumiset – Suvi

Mainos: postauksen kuvassa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta, korttipakka Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta

Olen tuntikaupalla tuijottanut tätä typötyhjää artikkelipohjaa ja miettinyt kovasti mistä kirjoittaisin – missä olen onnistunut? Olen aikanaan pitänyt esimerkiksi onnistumispäiväkirjaa, ja taas kerran olen sen äärellä että on olevinaan hankala sanoa ääneen yhtään mitään.

Maapalloa on runnelleet globaalit kriisit eikä henkilökohtaisiltakaan kriiseiltä ole vältytty. Minusta tuli viime vuonna äiti, ja melkein samaan hengenvetoon isäni oli vähällä menehtyä. Loppuvuosi 2021 meni kuin sumussa ja yhä edelleen pitää välillä pysähtyä vetämään happea. Ajatuksia pitää kerätä kasaan ja kerätä luottoa valoisampaan tulevaisuuteen. Olen soittanut kriisipuhelimeen, aloittanut uudelleen säännölliset psykologikäynnit ja hakeutunut sairauteni kanssa kuntoutukseen. Jo vuosi aiemmin asetin itseni luottokieltoon saadakseni tunneshoppailukierteen katkeamaan. Tätä mielenterveysongelmien sävyttävää elämän vuoristorataa on mielenkiintoista kulkea. Välillä sitä toimii itse jarrumiehenä, välillä joutuu vaunun kyytiin ilman turvavyötä.

Kaiken tämän keskellä olen onnistunut olemaan ihan hyvä ja rakastava äiti, ehkä vähän vähemmän hyvä puoliso ja ystävä, mutta raapinut kasaan niin paljon jaksamista kuin suinkin. Olen onnistunut näin kevään korvalla taas innostumaan myös kalenterituunailusta ja #kmfiilismiitit ovat realisoineet minulle sitä, kuinka paljon rakastankaan Kalenterimaniaa ja ihmisiä siinä. Harrastamiseni ei enää perustu sille, mitä kaikkea uutta olen hankkinut, vaan rehellisesti sille että kalenteri on rehellinen apuväline arkeen. Onhan se kiva ulkomuoto ja söpöys silti aina plussaa!

Summa summarum, olen käynyt pohjalla, mutta nousemassa taas jaloilleni. Repussani on taas lisää tietoa, taitoa ja ymmärrystä, ripaus uskoa ja luottamusta. Olen onnistunut kasvamaan taas vähän ihmisenä.

Suvi