Kalenterimania

Jos olet sukusi ”sukittaja” ja/ tai sinulla on akuutti ”neuloosi” niin erilaiset ja -pituiset jämälangat ovat sinulle hyvin tuttu juttu. Pieniä ja välillä vähän suurempiakin lankakeriä tuntuu löytyvän milloin mistäkin käsityökassista ja -korista. Neulontakauteni tämän talven osalta alkaa olla laantumaan päin, joten päädyin virkkaamaan pienen penaalin kotoa löytyvistä jämälangoista. Tuunaa tyhjästä on kerran kuukaudessa ilmestyvä blogipostaus, jossa kokeilen askarrella asioita tavallisista kotoa löytyvistä kierrätettävistä materiaaleista. Aiemmat kierrätysaskartelupostaukseni löydät täältä.

Aloitin penaalin virkkaamalla neljäkymmentäyksi (41) ketjusilmukkaa, jonka jälkeen jatkoin virkkaamista tasossa kiinteillä silmukoilla kerros kerrallaan. Käytin ensimmäisenä jämälankana valmiiksi väriä vaihtavaa villalankaa, koska hahmottelin sen jäävän penaalin näkyvimmällle puolelle. Edellisen langan loppusenteillä tein vain umpisolmun lankojen päillä ja jatkoin virkkaamista. Tässä vaiheessa päätin kummalle puolelle kaikki solmut tulevat, koska siitä tulisi penaalin sisäpuoli, joka jää piiloon. Seuraavaksi virkattavat langat valitsin ensimmäisen värikkään villalangan värijärjestystä hieman mukaillen.

Penaali alkoi saavuttaa toivomani korkeuden. Laskeskelin noin kolmenkymmenen kerroksen riittävän tähän 13cm kokoiseen palaan. Halusin tehdä pienen penaalin, joka kulkee helposti esimerkiksi kalenterin mukana ja siihen mahtuu muutama kynä. Virkkaamista voi jatkaa ihan kuinka paljon itse haluaa penaalin koon olevan. Seuraavaksi oli napinläven vuoro. Virkkasin kerroksen puoleen väliin ja tein neljä ketjusilmukkaa, jotka kiinnitin neljän silmukan päähän, että tähän syntyi lenkki. Virkkasin kerroksen loppuun ja vielä toisen kerroksen, että napinlävestä tuli sopivan jämäkkä. Penaalin kiinnitys voi olla melkein mikä tahansa tarranauhasta, vetoketjuun tai neppareihin. Päädyin nappiin helpouden, mutta myös pienen koristeen saamiseksi penaaliin.

Sitten olikin jo penaalin kokoamisen aika. Päätin, etten katkaise oranssia villalankaa vaan virkkaan sen mahdollisimman yhtenäisesti puolelta toiselle, tällä tavalla muodostaen tasaisen reunan koko penaalin ympäri. Jatkoin siitä kulmasta, johon olin jäänyt napinläven vahvistuskerroksen jälkeen. Virkkasin reunaa pitkin penaalin ”pohjaan” asti, jossa käännyin ja virkkasin sivun kiinni. Jatkoin penaalin etureunaa pitkin virkaten vielä auki olevaan sivuun. Tein samalla tavalla kuin edellä; ensin reunaa pitkin ”pohjalle” saakka, jonka jälkeen penaalin sivun virkaten yhdistämällä. Virkkasin reunan ylös asti ja päättelin katkaisemalla langan lyhyemmäksi ja vetämällä sen silmukasta.

Käänsin penaalin ympäri, että virkatut sivusaumat jäivät sisäpuolelle. Löysin nappipurkistani vihreän napinläpeen riittävän suuren muovinapin, jonka kiinnitin villalangalla muutamalla pistolla penaalin keskikohtaan. Löysin nauhapussistani sopivan mittaisen kuminauhanpätkän, jonka pujotin neulan avulla penaalin sisäpuolelta taakse ja takaisin sisäpuolelle, jonka solmin lenkiksi. Kuminauhan avulla penaalin voi pujottaa esimerkiksi muistikirjan ympärille, että se kulkee mukavasti matkassa mukana.

Olen iloinen jämälangoista tekemääni värikkääseen penaaliin. Villalankoja jäi käyttämättä vielä toisenkin penaalin virkkaamiseen verran. Pieni penaali tuli valmiiksi yllättävän nopeasti, kun se virkattiin tasona. Jälkiviisautena ja jatkojalostusajatuksena kolmekymmentäyksi aloitusketjusilmukkaa olisi todennäköisesti riittänyt pisimmälle kynälle, mutta ainakin nyt penaalin pituus riittää myös esim. viivoittimelle.

Jääkö sinulle jämälankoja neulomis- ja virkkausprojekteistasi? Oletko käyttänyt jämälankoja tuunauksissasi? Olisi kiva lukea kokemuksistasi ja keskustella aiheesta ryhmän puolella. Myös ehdotuksia toukokuun tuunattavasta materiaalista otan enemmän kuin mielelläni vastaan.

Terkuin Aliisa

Tiedätkö sen tunteen, kun oma rakas kalenteri aiheuttaa ahdistusta? Minä tiedän. Itse rakastuin ideaan kalentereista, kun olin ala-asteen toisella luokalla. Kalenteri oli musta rengasplanneri, jonka kannessa oli Star warsista tuttu Darth Maul. Tämä aarre oli mukana joka paikassa ja kirjoittelin sinne päiväkirjamaisesti päivien tapahtumia. Edelleen haaveilen tämän kalenterin löytyvän jostain vanhempien varaston laatikoista. Tämän rakkauden jälkeen sain uuden kalenterin joka vuosi, mutta ikävä kyllä ne jäivät aina jossain vaiheessa unohduksiin ja niiden pariin oli vaikea palata. Kadehdin aina niitä ihmisiä keillä kalenteri pysyi matkassa kannesta kanteen. Lapsena kotona kalenterit ovat olleet isossa osassa perheen arkea. Koko perheen yhteinen seinäkalenteri, mummoni joka vuotiset almanakat sään seurailuun (näitä on monilta vuosikymmeniltä edelleen tallessa!) sekä isäni iso työkalenteri oli aina eteisen pöydällä, jotta perheemme oli aina kartalla hänen aikatauluistaan. Jollain tavalla tunsin aina epäonnistumista oman kalenterini kanssa, koska perheen muut kalenterit käytettiin aina loppuun asti.

Nyt aikuisiällä minulla diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Oireina tähän on mm. pitkäkestoinen ja jatkuva ahdistuneisuus, pelko, keskittymisvaikeudet, levottomuus, sydämen tykytys sekä puristava tunne rinnassa. Olin puulla päähän lyöty, kun kuulin näiden olevan oireita eikä normaaleita tuntemuksia ja reaktioita asioihin. Opin yhdistämään näitä tunteita moniin elämäni tilanteisiin kuten myös omaan kalenteriharrastukseeni. Rakastan bullet journalin tekemistä, kun saan olla luova ja näpertää siitä juuri omaan tarkoitukseen sopivan, mutta se työn määrä ei sopinutkaan itselleni. Se tietynlainen paine saada tehtyä aukeamia ajallaan valmiiksi, sai ahdistuksen nostamaan päätään. Kamppailin myös sen kanssa, etten kokenut olevani tarpeeksi taitava ja vertailin tekemisiäni aivan liikaa muihin, mikä aiheutti lisää paineita. Bujosta alkoi aina jossain vaiheessa tulla väkinäistä ja pakotettua. Kun jäin jälkeen bujon tekemisessä, siihen oli entistä vaikeampi tarttua uudestaan. Mitä kauemmin bujo odotti koskemattomana sitä vaikeampi siihen oli tarttua ja ahdistus tästä vaan kasvoi. Lopulta paras ratkaisu ahdistuksen tunteisiin oli vaan antaa olla ja luovuttaa.

En silti pystynyt päästämään irti kalentereista vaikka tiesin, etten kykenisi käyttämään niitä paria kuukautta pidempään. Kokeilin vaikka minkälaisia kalentereita etsien itselleni sitä oikeaa. Kaapissani on laatikko täynnä kesken olevia kalentereita vuosien takaa. Nyt tänä vuonna kokeilin onneani Hobonichi weeksin kanssa ja pakko myöntää, että yhteinen matkamme on alkanut todella hyvin! Koen koon olevan juuri sopiva tähän tilanteeseeni tällä hetkellä. Helppo pitää mukana ja nopea koristella. En ole jäänyt jälkeen tämän kanssa vielä kertaakaan ja tuntuu, etten malta odottaa seuraavan viikon tekemistä. Hobonichi weeks on ensimmäinen kalenteri, joka ei ole nostanut oireita ahdistuneisuushäiriöstä pintaan ja koen löytäneeni itselleni sen oikean tälle vuodelle. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tutkimukset siitä, mihin kalenteriin päädyn.

Matkani kalenteriviidakossa on ollut pitkä ja vihdoin tuntuu koko juttu taas omalta. On paljon vaikeuksia, joita en edes ymmärtänyt vielä pari vuotta sitten, mutta nyt kaikki on selkeää. Kannustan kaikkia kokeilemaan, jotta se oma täydellinen löytyy tähän hetkeen. Olen oppinut, ettei ole maailmanloppu jättää viikkoja välistä jos ei ole aikaa tai fiilistä tehdä. Se on täysin ok ja ei tarvitse ottaa stressiä tyhjistä sivuista. Nämä tyhjät sivut kertovat omalla tavallaan siitä eletystä hetkestä. Meitä on moneksi ja onneksi meillä on meidän yhteisö, jossa saamme paljon tukea ja voimme olla juuri tämmöisiä kuin ollaan.

-Janni

Tuunaa tyhjästä – penaali jämälangoista

Kalenteriviidakossa ahdistuksen kanssa