Searching for "trackerit"

Mistä tunnistat Emmin kalenterin?

Sateisena päivänä on hyvä istua sisällä tuunailemassa kalentereita ja kirjoitellen blogia. Tätä kirjoittaessa satelee, toivottavasti tämän ulos tullessa kelit ovat jo parempaan suuntaan. Torstaisin ollaan haastepostausten äärellä ja tämänhetkinen sarja esittelee ylläpidon ”tuunailun tunnusmerkkejä” tai tyypillisyyksiä. Aiemmat läpikäynnit löytyvät täältä.

Kun tätä aihetta alkaa oikein pohtimaan, muutama asia tulee salamana mieleen – washit, ruututeippi, tarrat. Syvemmälle sukeltaessa löytyy muitakin piirteitä, joista oman tyylini ja tuunaustapani selkeästi tunnistaa.

Washit ovat aina kalenterissa ja tuunailussa on aina mukana. Ja erityisesti vielä ruutuwashit. Näitä viljelen jokaiselle kalenterin jokaiselle aukeamalle, jopa art journaliin ja ATC-kortteihin. Kerrostan usein erilaisia washeja mutta pohjalle tulee aina ruutua jossain muodossaan. Myös kukka-aiheet, kahvi ja magia ovat vahvasti edustettuna.

Highlighterit eli korostustussit ovat jatkuvasti käytössä, värikoodaan mukanani kulkevaa taskukalenteria Zebran Mildlinereilla ja kotona olevaa pöytäkalenteria täytän lähes aina siten, että meno, tapahtuma tai muu merkintä on ensin tehty leveäkärkisellä tussilla ja siihen on sitten kirjoitettu päälle. Käytössäni ovat Tombow’n sivellintussit ja Zebran Mildlinerit. Jos haluat perehtyä kalenterituunaukseen sopivien kynien maailmaan, täällä on oiva postaus aiheesta.

Murretut värit ovat selkeä tunnusmerkki ja helppo löytää kalenterini sivuilta. Joka maaliskuu teen #MonochromeMarch eli yksisävyisen kuukauden, jolloin käytän vain harmaasävyisiä tai yksisävyisiä koristeluja. Muun ajan käytän usein luonnonsävyjä – ruskeita, oliivinvihreitä ja muita luonnollisia, murrettuja värejä.

TODO-listat ovat ainoa tapa ADHD-aivoilleni muistaa kaikki mitä tarvitsee tehdä. Kalenterissani on vasemmalla puolella viikkoaikataulu ja trackerit, oikealla on tyhjä sivu, johon listaan yleensä kaikki viikon tehtävät ja ruksin sitä mukaa kun niitä saan tehdyksi. Viime aikoina olen erikseen pitänyt muistikirjaa, jossa on tehtävälistat päiväkohtaisesti, kun tuntuu että tekemistä on paljon.

Vaakapäivät kunniaan. Olen kokeillut vaikka mitä kalentereita, asetteluja ja jopa bujotyyppistä kalenterin pitämistä, mutta kalenterirauha löytyy ainoastaan vaakapäivistä. Viikoissani ei ole koskaan niin paljon ohjelmaa tai aikatauluja, että pystypäivät täyttyisivät, ja tyhjyys häiritsee todella paljon sivuilla. Lisäksi itsestäni on vaikeampi tuunata pystyaukeamista nättejä omaan silmään ja isohko käsiala sopii paremmin leveämmille vaakapäiville.

Trackerit lisään aina aukeaman sivun vasempaan reunaan, seuraan niillä tärkeimpiä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Teen tämän listan joka viikko samalla pohjalla ja samassa järjestyksessä. Se vain toimii itselleni parhaiten eikä vaadi liikaa vaivannäköä.

Tomoe River -paperi tai ei mitään. Minulla on tällä hetkelläkin käytössä pöytäkalenteri, viiden vuoden päiväkirja ja lompakkokalenteri, ja kaikissa on tämä ihana japanilainen ohut täytekynille sopiva paperi. Lisää japanilaisista kalentereista ja TR-paperista löytyy mm. tästä postauksesta. En myöskään pysty käyttämään rengasplanneria, kiekkoja tai kierreselkäisiä kalentereita, vaan haluan nidotun kirjasen, joka aukeaa ”lay flatiksi” ja näissä on onneksi usein TR-paperi.

Vaihtuvat kannet pitävät saman kalenterin mielenkiintoisena pitkin vuotta. En ole viime aikoina vaihdellut kalenterista toiseen, vaan toissa vuonna aloittamani AuraEstelle x AnniePlans A6-kalenteri on tänäkin vuonna ja ensi vuonna käytössä, siinä vain on kaikki mitä tarvitsen kalenterilta. Laitan kirjasen PVC-muovisten läpinäkyvien kansien sisään ja kannen ja kalenterin väliin koristepaperin, jota vaihtelen vuodenaikojen tai teeman mukaan.

KAHVIJUTUT täytyy viimeisenä mainita, koska se ei olisi mun kalenteriesittely eikä mikään, jos en mainitsisi kuinka hartaasti käytän kahviteemaa kaikessa tuunaamisessa. Teipeistä tarroihin, koristepapereihin ja ”tinkelitonkeleihin”, mun kalentereista löytyy aina jotain kahvista.

Onko sulla joitain vakiintuneita tapoja tehdä kalenteria, tai jotain luottotavaroita, joita käytät aina? Tuu vaikka tekemään keskustelun aloitus ryhmään aiheesta!

Ihanaa kesän jatkoa,
– Emmi

Vasta sitoutuminen toi muutoksen


Kun ensimmäisen kerran kuulin bujoilusta, ajattelin, että se tarkoittaa jotakin judon kaltaista. Opittuani, mistä on kyse, kesti kuitenkin vielä pitkään ennen kuin löysin juuri minulle sopivan tavan bujoilla. En ole koskaan ollut mikään varsinainen kalenterityyppi. Kalenterityypillä tarkoitan sellaisia upeita, organisoituneita ihmisiä, jotka tekevät listoja, kirjaavat asioita ylös ja tietävät, missä milloinkin pitää olla:

– Joo, ootas mä katson mun kalenterista, milloin sopii. Kuuntelen kateellisena ja odotan, kun kaveri lehteilee almanakkaansa. Itse olen nimittäin mahdollisimman kaukana järjestelmällisyydestä. Perusluonteellemme emme kai kukaan oikein mitään mahda, ja minun perusasetukseni sattuu olemaan huithapeli. Säädän ja sähellän joka suuntaan, enkä ole vähääkään organisoitunut, mutta jotenkin onnistun saamaan kaiken aina tehdyksi ajallaan. Tuplabookkauksiakin teen paljon vähemmän kuin elämänhallintani – tai pikemminkin sen puute – antaa odottaa.

Muistinvaraista menoa

Aikaisemmassa elämässäni kirjasin työmenot suoraan työkalenteriin. Työmenoilla en tarkoita mitään fancyja palavereja tai edustuslounaita vaan tuiki tavallisia palvelualan asiakaskohtaamisia. Minulla ei oikeastaan edes ollut kalenteroitavia menoja työajan ulkopuolella, sillä olen aina ollut tosi työorientoitunut. Itse asiassa (nolottaa kirjoittaa tämä julki) puolisoni vastasi ja vastaa lähes täysin vapaa-ajan arkemme pyörittämisestä. Lisäksi elämäni on siitä kiitollista, että minulla on niin vähän menoja, että muistan ne yleensä ulkoa.

Bujo on matka omaan itseen

Kun tutustuin bullet journal -metodiin, kiinnostuin siitä heti. Ajatus käsin kirjoittamisesta muistikirjaan, joka kulkisi mukanani kaikkialle ja josta löytäisin sieltä kaiken tarvitsemani, piti minut otteessaan. Kalenterimanian yhteisöstä ammensin rohkeutta aloittaa bujoilun. Kun tarttuu johonkin ihan uuteen, vaikeinta on usein a) aloittaa ja b) välttää vauhtisokeus. Minä olin vakaasti päättänyt, että taklaan kummatkin haasteet hyvällä valmistautumisella jo etukäteen. Etsiskelin tietoa ja kokemuksia bujoilusta, mistä käsiini sain, ja hetkittäin vauhti oli lähellä korjata virheet. Suomeksi sanottuna olin Akateemisessa kirjakaupassa kieli pitkällä ja silmät kiiluen haalimassa ostoskorin täydeltä kalenteritilpehööriä: sapluunoita, washeja, tarroja, kyniä… Toinen korillinen odotti Putingin verkkokaupassa ja kolmatta täyttelin jostain toisesta verkkokaupasta.

Överiksi menevältä kiihkolta minut pelasti metodin kehittäjän Ryder Carrollin teos Bullet journal Metodi, jonka sain käsiini. Onneksi, sillä teos toi minulle paljon mielenrauhaa. Uskoni metodin yksinkertaisuuden voimaan vahvistui, joten päätin raivata edestäni kaiken, mikä tuottaisi bujon pitämisen kanssa yhtään ylimääräistä vaivaa. Itse asiassa ensimmäisen 1,5 vuoden ajan käytössäni oli mustan lisäksi vihreä kynä, mutta lopulta luovuin siitäkin, sillä se teki bujon täyttämisestä liian työlästä. Älkää käsittäkö väärin, ostin kyllä hienon mustakantisen Letun (vertailin eri vaihtoehtoja kirjakaupassa varmaan kaksi tuntia!), Mujin 0,38-geelikynän (mustan) ja kirjan sisäkanteen kiinnitettävän pidikkeen sekä kaksi sapluunaa (joista käyttöön on lopulta päätynyt vain toinen).

Vierailuja kantapääopistossa

Nyt, kirjoittaessani tätä blogia, olen lopulta löytänyt rauhan bujon kanssa ja saanut siitä avun, jonka elämääni halusin. Matka tähän on kuitenkin ollut pitkä ja pitänyt sisällään itsetutkiskelua, saamattomuutta, itsesyytöksiä, turhautumista, väsymystä, kyllästymistä ja unohtamista. Olen kokeillut erilaisia tapoja tehdä bujoa. Välillä olen taiteillut kuukausille kansia, välillä kokeillut viikkonäkymää ja aloittanut erilaisia trackereita vain huomatakseni, että minulle paras tapa on Ryder Carrollin kehittämä suoraviivainen ja minimalistinen bujoilu. Kuukausikannen taiteilu on hyvä idea silloin, kun inspiraatio iskee, mutta viikkonäkymän käyttäminen vie huomiotani nykyhetkestä liikaa menneeseen ja tulevaan. Kaikenlaiset trackerit, niin innostavia kuin idean tasolla ovatkin, jäävät minulta täyttämättä. Pieninkin asia, joka tekee bujoilusta yhtään vaivalloisempaa, nostaa kynnyksen niin korkeasti, ettei minusta ole ylittämään sitä: käytössä oleva bujo on parempi kuin kaunis.

Oma tapa löytyy

Olen bujoillut säännöllisen epäsäännöllisesti nyt noin 2,5 vuotta. Vasta kuluvana keväänä ymmärsin, miksi bujoilen ja mitä siltä haluan. Ryhtiliikkeistä huolimatta bujon käyttäminen tahtoi jäädä. Lopulta ymmärsin, että olin tarkastellut koko metodia itselleni väärästä näkökulmasta. Koska en ole bujoillut säännöllisesti, myöskään metodin hyödyt eivät ole valjenneet minulle. Olen potenut paljon huonoa omaatuntoa siitä, ettei muistikirjaharrastukseni ole ottanut tuulta alleen ja syyllisyyttä siitä, etten ole omien unelmieni bujoilija. En silti halunnut luovuttaa, sillä uskoin metodiin, olin siitä innostunut ja nautin kovasti kalenteroinnin ympärille syntyneestä yhteisöstä, Kalenterimaniasta. Niinpä huhtikuun alussa päätin antaa bullet journalille vielä yhden mahdollisuuden. Sovin itseni kanssa, että huhtikuun ajan otan bujolle hetken joka aamu ja joka ilta, minkä lisäksi täytän siihen päivän aikana mieleeni tulevat asiat. Päätin, että teen sen, vaikka minun olisi nipistettävä siihen käytettävä aika yöunistani. Ja lopulta, kuukauden aikana, rutiini syntynyi.

Olen löytänyt itselleni sopivan tavan tehdä bujoa, olen unohtanut kaikki ulkopuolelta tulevat paineet ja käyttänyt mustakantista muistikirjaani juuri siihen, mihin sen hankin: oman aikatauluni ja ajatusteni hallintaan, opiskelun, vapaa-ajan ja työelämän yhteensovittamiseen, priorisoimiseen. Arkea helpottavin oivallus, jonka bujon kanssa tein, oli, että kirjoitan joka päivä kolmesta viiteen tehtävää, jotka haluan sen päivän aikana saada tehdyksi. Jos en saa, se ei haittaa (niin käy useinkin), sillä joka ilta otan myös hetken ja reflektoin kulunutta päivää. Aikaa kaikkeen tähän ei mene päivittäin kuin kymmenisen minuuttia. Päivän ohjelman ja tavoitteiden kirjaaminen vasta aamulla antaa etäisyyttä edellisen päivän tehtävälistaan ja avaa silmät tarkastelemaan sitä uudessa valossa. Nyt voin joka päivä päättää, mitä haluan tänään tehdä – ja myös tehdä sen.


Kirjoittaja on bullet journal -metodista ja Kalenterimanian yhteisöstä virtaa saava suomen kielen maisteriopiskelija sekä viestinnän ja markkinoinnin strategi. Vuosikymmenien kipuilun jälkeen kalenterista tuli hänelle työkalu ja rinnalla kulkija jokaiseen päivään.