Olen puhunut ryhmässä siitä kuinka olemme puolison kanssa suunnitelleet pitkään koiran hankkimista. Vanhana kunnon planneroijana mulla oli kaunis ajatus että olisi koiralle vauvakirjan tyyliin kasattu bujo tai vastaava, jonka aloittaisin jo ennen luovutusikää. Pohdin jo että täyttäisin journal tyylisesti ainakin viikkotasolla koiran kuulumisia ja mitä ollaan sen kanssa tehty.
Toisin siinä sitten kävi. Saatiin valmiiksi luovutusikänen peruutuspentu joka tupsahti huusholliin noin viikkoa sen jälkeen, kun saatiin kuulla että hän on vapaana. Vaikka oltiin valmistautuneita koiran omistamiseen ja otettu asioista selvää pitkälti, niin on tämä silti tullut pienenä kulttuurishokkina. Voitte vaan kuvitella että miltä meikäläisen puhelimen hakuhistoria näyttää kun pieni kaveri keksii joka päivä uuden asian pihalta jota on aivan pakko maistaa… ”koira söi voikukan” ”voiko koira syödä kuivia lehtiä” jne.
Ehkä jossain kohtaa ehdin toteuttaa alkuperäisen ajatuksen viikkotasllla ylös laitetuista peruskomennoista sun muusta treenistä ja opitusta. Tällä hetkellä huomaan kaivanneeni lähinnä muisti- ja tehtävälistoja. Hiljattain lisäsin muistikirjaan tärkeitä yhteystietoja kuten kasvattajan tiedot ja pennun vakuutustietoja. Tarkoitus on myös miettiä mihin plannereistani Väiski lopulta asettuu. Nyt tärkeät asiat ovat Leuchtturmin muistikirjassa ja pentuun liittyvät tapaamiset työkalenterissani. Ja sielläkin lähinnä olosuhteiden pakosta, se on aikalailla ainut kalenteri joka on varmuudella mukana matkassa.
Jos meidän pentuarki jää kiinnostelemaan luulen että kuulette tuosta pikku pumi-herrasta varmasti ryhmässä lisääkin. Ja sitten kun alamme puolison kanssa saada nukuttua taas riittävästi niin ehkäpä se koiran harrastebujo ja suunnitelmat sen suhteen saavat uuden mahdollisuuden.
Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.
Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?
Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA.
Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.
En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä.
Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.
Mikä kirjoittajan bujo?
Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.
Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän, millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.
Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää.
Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa. Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti.
Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.
Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.
Omia kirjoitushaasteita
Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi.
Tyyli ja tapa hakusessa
Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.
Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina.
Mitä sinä seuraat harrastebujossasi?
Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.
Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.
Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi.
Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne?
Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.
Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?
Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! -Anna
