Marraskuun ensimmäinen. Monille varmasti masentavakin päivämäärä, harmaa marraskuu on saapunut. Mulle tää päivämäärä on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeä ja rakas, tänään on nimittäin mun ja miehen vuosipäivä. Ja tänään vietetäänki ensimmäistä kertaa parisuhteen pyöreitä synttäreitä, kymppisynttäreitä!
Miten ihmeessä se nyt Kalenterimaniaan liittyy sitten mitenkään? No siten, että mun jo usean vuoden Kalenterimania-taipaleen menossa mukana on tuo partanaama roikkunut enemmän ja vähemmän taustalla mukana myöskin. Mies on kuvannut livejä ryhmään kun oon avannut saapuneita paketteja. Muistan elävästi sen ilmeen kun noin nelisen vuotta sitten kesällä istuttiin olohuoneen sohvalla kuvaamassa mun Teippitarhalta saapuneen tilauksen avaamista livenä ryhmään. Miestä nauratti mun hihkuminen tarroista ja silmät liki pyöri päässä. Usean vuoden lempeän painostuksen myötä sain kerran pakotet.. eikun siis innostettua hänet myös tuunaamaan mulle yhden viikon. Hän on jaksanut ei vain yksi, vaan kaksikin kertaa vastailla mun kysymyspatteristoon blogipostauksia varten. Olen saanut autokyytejä miitteihin, ja saanut kysellä väriehdotuksia tuunailuihini oman pään lyödessä tyhjää.
En voi sanoa että Kalenterimania olisi meidän yhteinen harrastus, enkä sitä haluaisikaan – mutta tsemppausta ja iloa mun ilosta olen saanut roppakaupalla vuosien varrella. Tarrojen liimailulle ja teippien ihastelulle on ehkä naureskeltu hyväntahtoisesti, muttei koskaan vähätelty.
Joten kiitos Mutku – kiitos kun olet osallistunut, mahdollistanut, kannustanut ja ymmärtänyt pipertämisen tärkeyden. Mää rakastan sua. Monesta muustakin syystä, mutta ne ei enää liity Kalenterimanian teemaan, joten niitä toivottavasti muistan sulle kertoa kasvotusten.
Tälläinen rakkausvuodatus tähän maanantaihin, ehkä tänään voisi kirjoittaa kiitoksia vaikka kalenteriin ylös muutenkin. Muistaa miten erilaisin pienin tavoin elämän ihmiset osoittaa välittämistä – ja miten sitä voi itse näyttää.
-Inka
