..olipa kerran hetki, päivä, viikko, vuosi ja kokonainen elämä..
..elä tässä ja nyt..
..älä eilisessä, älä huomisessa..
Näillä sanoilla alkoi minun taipaleeni Kalenterimania-maailmassa. En pysty palauttamaan mieleeni, että mitä kautta asiaan oikeastaan ensimmäisenä törmäsin, mutta fb-ryhmään liityttyäni, olen löytänyt jotain, jonka luulin jo kadottaneeni.
Helmikuussa jouduin jäämään työuupumuksen vuoksi virkavapaalle. Väsymys ja voimattomuus tuntuivat vievän värit, ilon ja positiivisen elämänasenteeni kokonaan. Ristipistoilu oli ollut jo useamman vuoden tärkeä osa elämääni, mutta sairaslomani aikana valitettavasti neulakin tuntui liian painavalta.
Huhtikuun alkupuolella iski sitten tämä Kalenterimania. Ensimmäiseksi tilasin itselleni Personal Notebookin (Persoonallinen kalenteri), vaihdoin siihen avattavat metallirenkaat ja suunnittelin itse omat kuukausi- ja viikkoaukeamat. Skräppäys-harrastuksen tiimoilta kotoa löytyi valmiiksi jo melkoisesti tuunailuun sopivia tarvikkeita, mutta paljon löytyi myös uusia tarpeita – se kun taitaa olla yksi tämän manian sivuvaikutuksista! Metallirenkaat vaihtuivat melko pian HP:n kiekkoihin ja lopulta päädyin vielä siirtämään tekemäni sivut Happy Planneriin.
Kalenteriin aloin kirjoitella ’päivän positiiviset’-ajatukset ja asiat. Pienin askelin, pieniä hetkiä kerrallaan – sitä kautta värit, tekemisen ilo ja perus-positiivisuuteni alkoi ottaa vallan uupumuksestani. Toukokuun puolella olin valmis palaamaan takaisin töihin.
Mottoni on aina ollut: ’Asioilla on tapana järjestyä!’ Nyt ja tulevaisuudessa asiani järjestyvät myös kalentereiden muodossa. Työnkuvani muuttuu syksyn tullen, pääsen palaamaan minulle rakkaaseen luokanopettajan työhön. Siihen liittyen suunnittelen itselleni syksyksi opekalenteria isosta HP:sta. Ehkäpä ensi syksynä luokallinen oppilaita pääsee tuunailemaan itselleen lukujärjestyksiä – teippejä, leimoja, tarroja tällä opella taitaa riittää nyt jo vaikka vähän isommallekin joukolle.
Toivotan onnellista eloa ja oloa teille jokaiselle! Kiitos, että saan olla yksi Kalenterimanialainen!
..sirpa
Minulla on aina ollut paperinen kalenteri. En ole osannut viime vuosinakaan siirtyä käyttämään kännykän tai läppärin sähköistä kalenteria. Siinä ei vaan ole sitä tunnetta kun voi merkata tärkeitä menoja ylös tai selata nopeasti oman elämän tapahtumia lävitse. Jo teini-iässä minulle oli tärkeää omistaa kalenteri, silloin se oli ensin hevoshullun kalenteri, sitten suosikin tai mixin ja lopuksi soodan. Olen yrittänyt miettiä, mitä kalentereihin merkkasin, mutta harmikseni en sen tarkemmin muista kuinka niitä käytin. Sen kuitenkin muistan, että joka syksy oli saatava uusi upea kalenteri.
