Täältä voit käydä katsomassa liven kun sain paketin.
Sain itselleni suloisen värisen Bike muistikirjan pahvikansilla. Muistikirja on kokoa A5 eli 14,8 x 21,0 cm ja on syönyt sisäänsä ruutupapereita. Kantta koristaa polkupyörät, joten itselle käyttötarkoitus ratkesi siitä heti. 160 sivua kevään ja kesän retkiä ja touhuja varten.
Kesäkirjana tämä toimii loistavasti. Piti heti päästä testailemaan sivujen maalaus kestävyyttä ja täytyy sanoa, ettei muistikirja pettänyt odotuksia. Paperi on hieman normaalia ruutupaperia paksumpaa ja kesti guassimaalit erittäin hyvin. Ei näkynyt läpi tai edes erityisemmin kupruillut. Vaikkakin ruutusivuiset muistikirjat ovat jääneet vähemmällä huomiolle viimevuosina, niin koen että ne toimivat hyvin omaan tarkoitukseeni retkikirjana. Ruutuja on helppo käyttää muistiinpanojen pohjana, koska kuka nyt osaa kirjoittaa suoria rivejä, en minä ainakaan. Lisäksi kesäisiin puisto- ja leirinuotiohetkiin on minulla aina kuulunut myös pelit ja sitä varten on kuljetettu ruutupaperia mukana, joten nyt pelit voin suoraan taltioida kirjan sivuille.
Postauksessa näkyvä Tinne + Mia -kalenteri on saatu yhteistyössä Chic Companylta.
Tällä kertaa ylläpidon torstaihaaste-postaussarjassa oli teemana inspiroitua kulttuurista. Mietin pitkään miten lähtisin haastetta toteuttamaan, mutta lopulta ratkaisu löytyi lähempää kuin kuvittelinkaan. Luin nimittäin juuri vähän aikaa sitten Rachel Griffinin kirjan The Nature of Witches ja kirja puhutteli minua monella tapaa. Kirja oli kirjoitettu maagisen kauniisti ja sitä lukiessa tuli rauhallinen olo sekä hyvä mieli. Niinpä päätin toteuttaa postauksen inspiroitumalla kyseisestä kirjasta.
Päätin toteuttaa haasteen Chic Companylta saamaani Tinne + Mia -kalenteriin, johon olen näin muutaman kuukauden käytön jälkeen edelleen palavasti rakastunut. Sen aukeamien koristeleminen tuottaa minulle aina suurta iloa, joten se oli senkin takia erittäin luonnollinen valinta. Olen aiemmin kirjoittanut postauksen kyseisestä kalenterista.
The Nature of Witches -kirjassa luonto ja vuodenajat ovat suuressa osassa, voisi oikeastaan sanoa, että pääosassa. Kirjassa kuvataan tarkasti eri vuodenaikojen väliset siirtymät sekä niiden vaikutukset luontoon ja ihmisiin. Niinpä päätin lähestyä kalenteriaukeamaa samasta näkökulmasta. Halusin kuvata talven ja kevään välistä siirtymää viikkoaukeamallani. Se tuntui sopivalta myös sen takia, että nyt juuri eletään kyseistä välivaihetta. Pitkältä tuntunut talvi on vihdoin jäämässä taakse ja odotettu kevät alkaa näkymään kaikkialla.
Ongelmaksi meinasin heti alkujaan muodostua se tosiasia, että minulta löytyy hyvin vähän talviaiheisia juttuja varastoistani. En myöskään halunnut tuoda talvea esiin liian ilmeisesti, vaan pienillä vihjeillä. Päädyin aloittamaan erilaisista washeista, koska niitä minulta löytyy niin rullina kuin sampleinakin. Kuten yleensä, nytkin jätin oikeastaan kaiken turhan miettimisen taka-alalle ja aloin vain teippailla eri teippejä aukeamalle. Teippailin niitä tarkoituksella vähän sekaisin kuvatakseni vuodenaikojen siirtymää.
Teippien jälkeen oli muiden koristeluiden vuoro. Olen tämän kyseisen kalenterin kanssa tykännyt käyttää paljon erilaisia netistä tulostettuja kuvia, joten niin tein nytkin. Valitsin pari keväistä kuvaa, jotka liimasin aukeamalle. Tämän jälkeen aloin lisätä aukeamalle paljon erilaisia tarroja, niin talvisia kuin keväisiäkin.
Koitin pitää jonkinlaisen kahtiajaon siinä mielessä, että vasen sivu kuvastaisi edelleen enemmän talvea ja oikea sivu kevättä, mutta poikkesin tästä tarkoituksella jonkin verran. Mielestäni ei luonnossa oikeastikaan ole nähtävissä yhtä selkeää hetkeä, jossa talvi loppuu ja kevät alkaa. Talvi jossain kohtaa ikään kuin hajaantuu ja sulautuu kevääseen ja lopulta kevät on täydessä kukoistuksessaan.
Aukeama täyttyi kuin itsestään, koska saatoin hieman innostua erilaisten tarrojen kanssa. Minulle käy kovin usein niin, että voisin päättää olevani jo valmis, mutta en malta lopettaa vaan lisäilen edelleen jotain pientä sinne tänne. Lopputuloksesta tuli siis melkoisen runsas. Lisäksi totesin, että kimaltavat ja värikkäät perhoset saattoivat olla pikkuisen liikaa, mutta haitanneeko tuo nyt sitten kuitenkaan.
Lopputulos on iloinen talven ja kevään sekamelska ja joku järjestelmällisempi henkilö saattaa katsoa sitä kauhuissaan, mutta ainakin se on hyvin minun näköiseni.
