Searching for "kalenterirauha"

Miten kaaokseen saatiin joku tolkku?

Minähän olen ollut juuri se, joka kirjoitti muistiinpanot ja tapaamiset johonkin kirjekuoren kulmaan ja hukkasi sen sitten heti seuraavassa käänteessä. Ihan tavalliseksi tuli ne puhelut, kun neuvolasta soitettiin ”sä et taida olla tulossa, kun ei vieläkään näy” ja vastaukseksi jouduin toteamaan ”Ai kato joo, tota, voitasko siirtää ens viikolle?”

Kolme lasta neuvoloineen ja muine tapaamisineen, maatila ja sen kautta tulevat lukemattomat kokoukset, palaverit, tapaamiset ja se aika vähä oma elämä mihin ehtii. Isännän kaikki menot. Ei tuo paletti pysynyt kasassa pelkkien post it -lappujen varassa.

Jo vuosi sitten eräs sukuun saatu naisihminen puhui mulle bullet journalista. Asiaa silloin hetken tutkin, mutta sehän jäi sitten kaiken säätämisen keskellä unohduksiin. Johonkin takaraivoon asia kuitenkin jäi kytemään, sillä viime syksyllä juttu pomppas uudestaan mieleen. Kyselin asiasta hieman enemmän ja tultiin siihen tulokseen, että perinteinen, muistikirjamainen bujo ei ole mun juttu. Tästä päädyttiin mietinnän jälkeen Traveler’s notebookiin. Kyllä, siinä se on! Selasin nettikauppoja ja löysin omannäköiseni kannet – tai kolmet, jos totta puhutaan. Kalenteri ja pakolliset muistettavat yhteen kokonaisuuteen ja parit kannet vihkoineen sitten erinäisille muille asioille, kuten lasten jutuille. Yhdessä TN:ssäni on vain harrastusjuttuja. Olin kovin tyytyväinen pari kuukautta.
Sitten tuli rinnalle Nuuna, kaunis ja oikein hehkuvan värinen Nuuna. En vieläkään bujoile, vaan Nuuna on saanut sisuksiinsa kaikki listat, suunnitelmat ja trackerit.

Ei vaan ollut kalenterirauha vieläkään balanssissa näidenkään jälkeen, ja jotain uupui vieäkin. Huomasin selaavani kauppojen sivuja edestakaisin, ja aina päätyväni MAMBI:n tuotteisiin. Ja sieltähän se yksi keskiviikkoilta sitten iski silmille; Happy Planner Super Mom! Siihen lisäksi vielä parit lisäinsertit ja aika iso kasa tarroja. Sain tuon Happy Plannerin kynsiini kaksi päivää sitten ja voin sanoa, että kalenterirauha on nyt saavutettu. Pikalistana toimii pikkuinen violetti Leuchtturm1917. Siihen tulee kaikki viikon tylsät hommat, jotka sitten iloisena vedän yli kun ne on tehty. Hyvin palkitsevaa sellainen, kun oikeasti näkee, että tälläkin viikolla on tullut jotain tehtyä, vaikka itsestä tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaan.

Ottakaa kaaosta niskasta kiinni ja jos yksi kalenteri ei riitä, niin hommatkaa monta. Missään ei ole määritelty, paljonko saa olla kalentereita tai vihkoja, kunhan saat elämäsi järjestykseen.

Elämän keskeltä, Sini S

Tältä minun kalenterimaniani näyttää nyt – AJ

Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun on päässyt vauhtiin kalenterin kanssa ja on siitä niin onnellinen. Tämä on juuri minun näköiseni ja juuri minulle paras. Ja silti vilkuilee vieraisiin pöytiin. Sama tuntuu toistuvan minulla joka vuosi ja monta kertaa. Kuinka saavuttaa se tila, jossa selviää ilman hairahduksia kaikkien ihanien uutuuksien keskellä? Uutuuksiahan nimittäin tulee jatkuvasti, ja voin itse ainakin myöntää olevani aika useinkin mainonnan uhri.

En usein käytä kalenterirauha-käsitettä, sillä minulla se rauha todennäköisesti häviää sen sileän tien, kun sen sanan suustani päästän! Siispä jätetään se sana pois kokonaan, ja tässä postauksessani vain kerron, kuinka minä olen yllättävänkin tyytyväinen tähän tämän hetken kalenteripakettiini, joka minulla on käytössä.


Kalenterinani tänä vuonna on Hobonichi Cousin. Olen opetellut käyttämään kuukausinäkymää, jota ennen en ole sujuvasti saanut käyttöön! Olen tästä oikein ylpeä. Päivä per sivu antaa runsaasti tilaa kirjoittelulle, ja Hobonichi toimittaa minulla ennen kaikkea päiväkirjan virkaa. Menot ja muistettavat asiat menevät kuukausinäkymään, ja se on toiminut oikein hyvin.

Art journalina minulla on Seppälän valokuvaamo Vaasan kalenteri, jonka sain yhteistyönä teettää itse ottamallani kuvalla. Rakastan sitä! Aiemman postaukseni kyseisestä kalenterista voit lukea täältä. Tänne talletan kaiken mitä en voi ottaa Hobonichini väliin. Tämän art journalin kanssa on niin ihanaa mennä vain fiiliksen mukaan – ei tarvitse aina olla visiota mitä tekee. Joskus riittää, että sinne väliin nappaa talteen jotain, mitä voisi ajatella käyttävänsä myöhemmin. Art journalista on kirjoitettu Kalenterimanian blogissa aiemminkin, tsekkaa yksi kirjoituksista täältä!


Kolmantena käytössä olevana kalententeriasiana minulla on Erin Condrenin blanko vihko. Vihkossa seuraan liikunnan määrää, ruokavalion muutosta sekä muita terveyteen vaikuttavia seikkoja. Ensi viikon aukeamasta näkyy kuvassa osa. Ei ole ollenkaan tarkoitus joka päivä käydä jumpassa tai onnistua täydellisesti! Kaikki muutos on kotiin päin, ja yritän asettaa realistisia tavoitteita ja toivoa, että pienillä asioilla saisi vaikutuksia aikaan. Vihko on siihen täydellinen! Tarrat vihkosen kaunistukseksi löysin Chic Companylta! Samoja tuotteita tälläkin hetkellä löytyy Heidin Korttipajalta. Lehtiö, jossa on paljon tekstitarroja, on isompaa tarraa ja kapea lehtiö sisältää paljon pikkuisia treenitarroja. Käyvät monen kokoisiin kalentereihin molemmat tarralehtiöt!

Tässäpä minun kolmikkoni tähän vuoden alkuun. Olen oikein tyytyväinen matkatessani näiden kanssa kohti kevättä!

-AJ